Rakennusmestari kun pohjahirret oli asettanut pystyaidottain ympäri juoksevaksi. Miehet olivat sanoneet, että tämä ei vetele. Pitää ottaa toinen komento. Saukon miehet, jotka m.m. rakennustöissäkin olivat aikansa etevimpiä, olivat kirveensä varsilleen rakennusmestarin eteen kentälle asetelleet siihen järjestykseen kuin he halusivat pohjan ulotettavaksi. Rakennusmestarikin oli siihen sitten suostunut. Saukon miesten rakennusneroa lienee sitten koko rakennusajan käytetty apuna.
Joka suhteessa, varsinkaan sisustukselleen ei kirkosta ihan mallikelpoinen tullut. Jäihän pari oven reikääkin puhkaisematta. Ja lukkarin penkki oli alussa ollut vain lattian tasalla. Monen haukkumisen perästä oli lukkari saanut seurakunnan taipumaan korjaukseen, niin että penkki tuli sitten viiluin ylemmäksi. Sittenkin se jäi perin huonoon kohtaan. Lukkari sai ikäänkuin nurkan takaa huutaa seurakuntalaisille. Numerotaulukin oli niin huonossa paikassa, että yhdellä ristillä pantiin aina arvaamalla mistä virrestä oli kysymys. Se alkuperäinen numerotaulu oli maalattu mustaksi ja numerot olivat valkeat.
V. 1008 kirkonkokous päätti sitten rakentaa lukkarin penkin numerotauluineen parempaan asuun. Niin tehtiinkin. Mutta oven reiät sittenkin jäivät aukisahaamatta.
KIRKKO JA SEURAKUNTA.
Ristijärvi on vielä v. 1912 Hyrynsalmen kappeliseurakunta. Aikaisemmin näillä kahdella seurakunnalla oli yhteinen kunnanhallintokin, mutta useita vuosikymmeniä on se ollut eroitettuna. Tämä eroaminen aikoinaan on arvatenkin ollut mieluista, varsinkin ristijärveläisille, joiden eroamiseen asti kunnallisissa asioissa oli mentävä Hyrynsalmelle tapaamaan kunnan virkailijoita.
Seurakunnalliset asiat sitävastoin ovat näillä kahdella kirkkokunnalla vielä nytkin yhteisiä. Seurakuntain kokoukset ovat yhteisiä, papistolle samoin on yhteisesti palkka maksettava. Seurakuntaa Hyrynsalmella hoitaa kirkkoherra ja Ristijärven kirkolliset tehtävät toimittaa kappalainen. Pappilan virkatalo on molemmissa seurakunnissa, mutta nekin on yhteisesti rakennettu. Sanomattakin on selvää että tämä kahden seurakunnan monenmoisten eri asiain yhteinen hoito on usein tuonut vaikeuksia. Eroakin on joskus pyydetty. Tuomiokapituli lienee lohdutellut, että kun ensikerran muuttuu kirkkoherra Hyrynsalmelle, pääsee Ristijärvi silloin eroon.
Pappien palkkojen maksussa seurakuntain yhdessä oleminen on tuottanut vaikeuksia. Ristijärven isännän on täytynyt kirkkoherran talvisaatavat, m.m. heinäkuorma, ajaa Hyrynsalmen pappilaan ja Hyrynsalmen isännän samoin Ristijärvelle. Samoin Ristijärven tilanomistajan olisi ollut mentävä leikkuu-aikana päivätyöhön Hyrynsalmelle ja Hyrynsalmen torpparin tultava Ristijärven kappalaisen pellolle. Kirkkojen väliä on 2 1/2 peninkulmaa, mutta useamman perukkalaisen matka vieraalle kirkolle voi olla 6—7 peninkulmaa.
Ruumiin-siunauksen molempien kirkkojen papit lienevät toimittaneet ilman tilivelvollisuutta toisilleen, mutta lapsenkasteesta saaduista muutamista kymmenpennisistä on kappalaisen pitänyt osa luovuttaa kirkkoherralle. Avioliittoon meneviä taas kiusattiin Ristijärvellä siten että kappalainen antoi liittoon aikoville esteettömyystodistuksen ja tämän paperilapun kanssa sai sulhasmies, sukat, vanttuut kainalossa, lahnia 2 1/2 peninkulmaa Hyrynsalmelle kirkkoherran luo. Tämä se vasta kirjoitti aviokuulutuksen siihen muotoon että kelpasi Ristijärven kirkossa luettavaksi, saaden tästä työstä sulhaselta nuo sukat ja vanttuut ja vähän rahaa. Pastori Pfaler, ollessaan Ristijärven kappalaisena v. 1909—1911, sai muutoksen tähän kylläkin hullunkuriseen tapaan ja alkoi liittoon meneville antaa aviokuulutuksia lupaa kysymättä kirkkoherralta. Näin helpotettiin sulhasmiehiltä nuo tarpeettomat jalkajuonet.
Kaikista merkillisin tässä kahden eri seurakunnan yhteistyössä on ollut se, että kellotapulit ovat vaihtuneet. Näin kertoo kansa, että kellotapulien piirustukset ovat epähuomiossa lähetetyt. Ristijärven seurakunnan Hyrynsalmelle ja päinvastoin. Tämän huhun todentaa kellotapulien muuhun kirkkoon nähden erilainen muoto, niin että todellakin ne ovat vaihtuneet.
Ristijärven kirkko on rakennettu v. 1811. ja kellotapuli myöhemmin. Kansa kertoo kirkon rakennusmestarin kirkon valmistuttua ennustaneen kerran juhannuksena sen sananjulistajineen ja kuulijoineen palavan poroksi. Tätä ennustusta ei viime vuosikymmenillä ole puhuttu liioin ollenkaan, joten ennustus lienee kokonaan seurakuntalaisilla unehtumaan päin.