TERVANPOLTTAJAT
Ynnä muita kertomuksia Pohjan periltä
Kirj.
SALOMO PULKKINEN
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1904.
Sensuurin hyväksymä. Porvoo, 22 p. Marrask. 1904.
SISÄLLYS:
Tervanpolttajat.
Pakeneva onni.
Kannan pahennus.
Suolle taloksi.
Tervajoella.
Ruotipoika.
Markkinaturkki.
Tervanpolttajat.
Lehtilahden Antti oli juuri saanut tervahautansa viimeiset puut ladotuiksi; hän istui nyt pirttinsä sivupenkillä vuoleskellen lapionvartta sillä aikaa kun emäntänsä Liisa kirnusi eteisen penkillä puolisvoita. Liisa oli koko viikon huoletellut että mistä se saadaan hautahamari sitten kun hauta sytytetään, vaan Antin mielestä oli tuo asia niin vähäpätöinen että ei monesti vastannut Liisalle mitään tämän aina uudistaessa kysymyksensä hautahamarista; arveli vain toisinaan että: Viisi minä veisaan hämäristä, kunhan saisi sytytysyöksi vain vähän työ-apua. Antti aikoi puolisten syötyä lähettää Liisan kysymään Lovaniemen Juusoa, jos se olisi kotosalla, että eikö sopisi tuota niinkun käydä vähän apuna hautaa sytytettäessä. Vaan se homma jäi kuitenkin nyt aivan kokonaan, kun pirttiin astui Kanalan Jussi, Antin lankomies, kantaen suurta eväsnyyttyä.