5. Ford-autojen rakenteeseen ja työtapaan hyvin perehtyneiden monttöörien saanti.
6. Järjestetty kirjanpito ja "follow up"-myyntijärjestelmä, jonka avulla aina voi saada yleissilmäyksen liikkeen eri haarojen taloudellisesta asemasta, varaston suuruudesta ja tilasta, nykyisistä autonomistajista ja vastaisista myyntimahdollisuuksista.
7. Ehdoton puhtaus huoneistossa. Ei pesemättömiä ikkunoita, pölyisiä huonekaluja tai likaisia lattioita.
8. Sopiva kyltti.
9. Sellaisten menetelmien noudattaminen, jotka takaavat ehdottoman rehellisyyden ja korkean liikemoraalin.
Sitäpaitsi annoimme heille seuraavia ohjeita: "Asiamiehellä tai myyjällä tulee olla muistiinkirjoitettuna jokaisen mahdollisen ostajan nimi myyntipiirissään, lukuunottamalla sellaisetkin, jotka koskaan eivät ole ajatelleetkaan hankkia itselleen autoa. Sitten tulee hänen joko mieskohtaisesti tai ainakin kirjevaihdolla — kääntyä kaikkien näiden henkilöiden puoleen ja merkitä muistiin, kuinka kukin suhtautuu asiaan. Jos piiri on siksi suuri, ettei kaikkea tätä voi tehdä, todistaa se, että alue on liian laaja."
Mutta vaikeuksia kertyi. Meitä häirittiin yhtiötämme vastaan nostetulla oikeudenkäynnillä, jonka tarkoituksena oli pakottaa meitä toisten antomobiilitehtaitten trustiin, joka toimi sen väärän periaatteen mukaisesti, että automobiileilla oli vain hyvin rajoitetut markkinat ja että oli välttämätöntä hankkia itselleen monopoli. Tämä oli kuuluisa Selden-juttu, joka nieli suuren osan meidän varojamme. Trusti vetosi vanhaan patenttiin, jota oli haettu ennenkuin yleisö tiesi, mitä automobiilit ylimalkaan olivat, ja kun se myönnettiin, olin minä jo vuosikausia työskennellyt moottorienkäytössä ja pidin senvuoksi enemmän kuin kummana, että aatteen, jonka minä olin tehnyt käytäntöön soveltuvaksi, saisivat yksinoikeudekseen henkilöt, jotka olivat jättäneet aatteen aatteeksi. Ne tehtailijat, jotka olivat saaneet valmistusluvan patentinomistajilta, alkoivat oikeudenkäynnin niin pian kuin huomasivat meidän olevan moottoriteollisuuden alalla lukuunotettavan tekijän. Huolet lisääntyivät, kun piirioikeus vuonna 1909 langetti, tuomion meidän häviöksemme. Trusti alkoi silloin ilmoitella ja varoittaa mahdollisia ostajia meidän autoistamme. Samoin oli tehty 1903, mutta minulla oli järkähtämätön usko, että lopulta voittaisimme jutun. Minä tiesin, että meidän asiamme oli oikea, mutta tuomion langettaminen meitä vastaan oli ankara isku, sillä me uskoimme, että moni ostaja peläten selkkauksia viranomaisten puolelta karttaisi ostamasta meidän autojamme. Levitettiin huhua, että jos minä häviäisin riitajutun, joutuisi jokainen Ford-auton omistaja syytteeseen. Lausuivatpa muutamat innokkaimmista vastustajistani julki senkin mielipiteen, että ken osti Ford-auton, osti samalla itsellensä sisäänpääsylipun vankilaan, Me vastasimme ilmoituksella, joka täytti neljä sivua suurissa päivälehdissä. Me teimme selkoa jutun todellisesta sisällyksestä, lausuimme julki lujan luottamuksemme asiamme voittoon ja sitouduimme antamaan mieskohtaisen takaussitoumuksen jokaiselle ostajalle siltä varalta, että joutuisimme jutussa häviölle.
Luulimme ostajien haluavan käyttää hyväkseen tätä takausta, mutta sitä ei tarvittu. Me möimme yli 18,000 autoa, melkein kahta vertaa enemmän kuin edellisenä vuonna, ja takaussitoumuksen vaatijoita ei luullakseni ollut enempää kuin ehkä viisikymmentä.
Tosiasia oli, että Ford-auto ja Ford-yhtiö tästä oikeudenkäynnistä saivat suurenmoisen reklaamin. Me olimme vainottu puoli, ja meillä oli yleisön myötätunto puolellamme. Trusti omisti seitsemänkymmentä miljoonaa dollaria — meillä ei alussa ollut edes puolta tätä summaa tuhansissa. Minä en milloinkaan epäillyt lopullista tulosta, mutta se oli joka tapauksessa ollut päämme päällä killuva Damokleen-miekka. Tämän oikeudenkäynnin jatkaminen oli epäilemättä typerimpiä tekoja, mihin mikään amerikkalainen liikemiesryhmä on tehnyt itsensä vikapääksi. Minä katson onneksi maan kaikille automobiilitehtailijoille, että me lopuksi voitimme jutun ja että trusti lakkasi näyttelemästä mainittavaa osaa liike-elämässä. Me olimme 1908, tästä oikeudenkäynnistä huolimatta, ehtineet niin pitkälle, että minä saatoin ryhtyä valmistamaan sitä autotyyppiä, jonka tahdoin saada markkinoille.
V luku.