"Kun Ford-auto menee rikki, on syy minun."
Ensimmäisestä kerrasta alkaen, kun automobiili näkyi kaduilla, oli minulla selvillä, että siitä oli tuleva tarvekalu. Tämä tuntemus ja vakaumus se minua johti — tätä ainoata tarkoitusta varten — rakentamaan autoa, joka vastaisi kansan laajain kerrosten tarpeita. Koko minun pyrkimykseni oli silloin ja on vielä kohdistettu yhden auton, yhden mallin aikaansaantiin. Vuosi vuodelta on pyrintönäni ollut ja on yhä parantaminen, hienontaminen ja täydellistäminen — yhä halvempaan hintaan. Yleisautolla täytyy olla seuraavat ominaisuudet:
1. Aineksen on taattava kestävyys käytännössä. Vanadiiniteräs on lujinta, kovinta ja sitkeintä kaikista teräslajeista. Se muodostaa vaunujen pohjan ja yläkehän. Se on siihen parasta terästä, mitä on olemassa, hintaan katsomatta.
2. Hoidon yksinkertaisuus, sillä kansan enemmistö ei ole mekaanikkoja.
3. Riittävä voima.
4. Ehdoton luotettavuus — autojen erilaisen käytön ja ajoteiden erilaisen laadun vuoksi.
5. Keveys. Ford-auton oma paine on tuskin 7,95 naulaa kuutiotuuman silinterivolyymiä kohti. Se on yksi syy, minkä vuoksi Ford-autot aina "menevät eteenpäin", milloin ja missä tahansa — läpi hiekan ja saven ja loan, läpi lumen ja veden, ylös mäkiä ja poikki peltojen ja tiettömien tasankojen.
6. Kontrolli — niin että kuljettajalla on vauhti aina hallittavanaan, että hän voi varmana ja tyynenä odottaa jokaista vaaraa, joka kohtaa kaupunginkatujen tungoksessa tai vaikeakulkuisilla teillä. Fordin planetaarinen siirto antoi tämän kontrollin ja kuka hyvänsä saattoi käyttää sitä. Tämä seikka se on synnyttänytkin sananparren: "Fordia voi ajaa kuka tahansa." Sen voi kääntää ympäri melkein missä tahansa.
7. Jota raskaampi auto on, sen enemmän polttoainetta ja öljyä se tarvitsee käyttöön, jota pienempi paino, sen pienemmät ovat hoitokustannukset. Alussa esitettiin Ford-auton keveyttä moitteena sitä vastaan. Se puhe on nyt mykistynyt.
Se tyyppi, johon päädyin, sai nimekseen "T-malli". Jos se näyttäisi alkavan saada menekkiä, kuten uskoin, aioin pitää sitä ainoana mallina ja ryhtyä varsinaiseen suurtuotantoon. Sen suurimpana ansiona oli sen yksinkertaisuus. Siinä oli vain neljä pääosaa: moottori, kehys, etu- ja taka-akseli. Kaikkiin näihin oli helppo päästä käsiksi ja ne olivat niin rakennetut, ettei niiden korjaukseen tai korvaukseen tarvittu mitään erikoista taitavuutta. Uskoin jo silloin, vaikka en siitä paljoa puhunut, aate kun oli vielä niin uusi, että pitäisi olla mahdollista saada osat niin yksinkertaisiksi ja halvoiksi, että kallis käsinkorjaustyö tulisi kokonaan tarpeettomaksi. Osat valmistettaisiin niin halvalla, että olisi halvempaa ostaa uusia kuin korjata vanhoja. Niitä olisi saatavissa rautakaupoista niinkuin nauloja ja ruuveja. Minä katsoin velvollisuudekseni tehdä auton rakenne niin peräti yksinkertaiseksi, että jokainen saattoi sen ymmärtää.