Tämä periaate vaikuttaa kumpaankin suuntaan ja on pätevä kaikissa suhteissa. Jota mutkattomampi esine on, sen helpompi se on tehdä, sen halvemmalla voi sen myydä ja sitä enemmän sitä siis myöskin voidaan ostaa.
Kun teknilliset yksityiskohdat tuskin saattanevat huvittaa suurempaa lukijakuntaa, en huoli syventyä eri malleihin, joita tein kaikkiaan kahdeksan, ennenkuin lopullisesti päädyin nykyiseen Ford-vaunuun, T-malliin.
Tässä mallissa ei oikeastaan ole ainoatakaan ominaisuutta, jota ei jo jossakin edellisessä ollut. Jokainen yksityiskohta oli siis täysin koeteltu käytännössä. Ei tarvinnut siis olla epätiedossa, onnistuisiko malli. Sen täytyi onnistua. Mitään muuta mahdollisuutta ei ollut, sillä se ei ollut päivässä tehty. Se sisälsi kaikki, mitä minä silloin kykenin panemaan autoon, ynnä lisäksi sen aineksen, jota nyt saatoin saada ensimmäistä kertaa. Me lähetimme T-mallin markkinoille 1908-1909.
Yhtiö oli silloin viiden vuoden vanha. Alkuperäinen tehdas oli käsittänyt 0,28 eekkeriä. [1 acre = 40,5 aaria. — Suom.] Meillä oli ensimmäisenä vuonna työssä keskimäärin 311 henkeä, rakensimme 1,708 autoa ja perustimme yhden haaraosaston. Vuonna 1908 oli tehdasalue laajentunut 2,65 eekkeriin ja me omistimme tehdasrakennuksen. Työmiehiä oli keskimäärin 1,908. Me rakensimme 6,181 autoa ja meillä oli neljätoista haaraosastoa. Se oli, niinkuin jo olen sanonut, eteenpäinmenevä liike.
Vuosina 1908-1909 jatkoimme R- ja S-mallien, nelisilinteristen pika-autojen ja maantieautojen valmistamista, jotka ennen olivat olleet niin suosituita ja joita myytiin 700-750 dollarista. Mutta T-malli teki niistä pian lopun. Me möimme 10,607 autoa — suuremman määrän kuin mikään autotehtailija milloinkaan oli myynyt. Matkailuauton hinta oli 850 dollaria. Kaupunkiautoksi samalle kehälle sovitettuna se maksoi 1,000, maantievaunuksi 825, umpivaunuksi 950 ja kuomuvaunuksi 950 dollaria.
Tähän aikaan minulle selveni, että nyt oli uudet periaatteet pantava toimeen täydellisesti. Ennenkuin olin ilmaissut aikomustani olivat jälleenmyyjäni, joita saavutetut tulokset kannustivat, uumoilemassa vielä suurempia kauppoja, jos vain toimittaisin markkinoille useampia malleja. On omituista, kuinka kohta, kun jollakin tavaralla on menestystä, heti ajatellaan, että se onnistuisi vielä paremmin, jos se olisi vain toisenlainen. On olemassa taipumus apinoida eri tyylejä ja tärvellä hyvä tavara sitä muuttamalla. Jälleenmyyjät vahvensivat itsepintaisesti näiden lukua. He kuuntelivat noita viittä prosenttia erikoisostajia, jotka selittivät heille, mitä tahtoivat, ja unohtivat tykkänään ne yhdeksänkymmentäviisi prosenttia, jotka vain ostivat nirsoilematta. Ei mikään liike voi menestyä, jollei kiinnitetä mitä suurinta huomiota valituksiin ja ehdotuksiin. Jos jostakin viasta huomautetaan, on sitä heti tutkittava, mutta kun huomautus koskee ainoastaan tyyliä, täytyy ottaa selko, eikö se ehkä ole vain asianomaisen omakohtainen oikku. Myyjät antavat aina helposti perään oikuille, sen sijaan että hankkisivat riittävät tiedot kauppaamastaan tuotteesta ja voisivat selittää oikkuilijalle, että meidän tarjoamamme täyttää kaikki vaatimukset — edellyttäen tiettävästikin, että tavara todella on sellaista.
Ilman edelläkäypää varoitusta ilmoitin sitten eräänä päivänä 1909, että me vastedes rakentaisimme vain yhtä mallia, että tämä malli olisi T-malli, että kaikkien autojen kori tulisi olemaan aivan samanlainen, ja huomautin vielä: "Jokainen ostaja voi saada autonsa sen väriseksi kuin haluaa, edellyttämällä että hän haluaa sen mustaksi."
En voi sanoa kenenkään juuri riemastuneen. Myyjät eivät tietenkään voineet ymmärtää niitä etuja, minkä yhden ainoan mallin valmistaminen tuottaisi tehtaalle. Siitä, asian puolesta he eivät välittäneetkään. He katsoivat, että tuotantomme oli hyvä sellaisena kuin se oli, ja sangen vakiintunut oli käsitys, että hintojen alennus vahingoittaisi myyntiä, että hyvää tavaraa haluavat ostajat pelästyisivät eikä heidän sijalleen saisi toisia ostajia. Käsitys automobiilin merkityksestä ei silloin vielä ollut selvästi tajuttuna. Auton omistamista pidettiin vielä ylellisyytenä. Tehtailijat tekivät parhaansa levittääkseen tätä käsitystä. Muutamat ovelat neropatit keksivät sanan "huviauto" ja juuri huvipuolta korostettiin ilmoituksissa erikoisesti. Myyjillämme oli huomautuksiinsa täysi syy ja varsinkin sen jälkeen kun ilmoitin:
"Aion rakentaa kansan suuren enemmistön auton. Se on oleva kyllin suuri perhettä varten, mutta myöskin kyllin pieni, jotta yksi henkilö voi sitä hoitaa ja käsitellä. Se tehdään parhaista aineista, sen rakentavat parhaat työmiehet, mitä saada voi, ja niin yksinkertaisen kaavan mukaan kuin nykyinen insinööritaito voi aikaansaada. Mutta sen hinta on oleva niin alhainen, että jokainen, jolla on kohtalainen vuosipalkka, kykenee sen hankkimaan ja perheineen nauttimaan muutamien onnellisten tuntien siunausta Jumalan vapaassa, kauniissa luonnossa."
Tämä ilmoitus herätti jonkin verran hilpeyttä. Yleinen arvostelu oli: