Tällävälin oli Fordin-tehdas tullut yleismaailmalliseksi. Meillä oli haaraosastoja Lontoossa ja Australiassa. Me lähetimme tavaraa kaikkiin maailman osiin, ja varsinkin Englannissa aloimme olla melkein yhtä hyvin tunnettuja kuin Amerikassa. Automme saattaminen Englannin markkinoille kohtasi ensin vaikeuksia sen vuoksi, että amerikkalainen polkupyörä oli siellä epäonnistunut. Siitä päätettiin, etteivät mitkään amerikkalaiset kuljetusneuvot soveltuneet Englannin markkinoille. Kaksi kappaletta A-mallia joutui Englantiin 1903. Sanomalehdet eivät suostuneet niitä edes mainitsemaan. Automobiiliasiamiehet eivät tahtoneet kiinnittää niihin yhtään huomiota. Kuiskailtiin aineksen olevan sitä laatua, että ostaja sai katsoa itseään onnelliseksi, jos auto kesti kaksi viikkoa. Ensimmäisenä vuonna saatiin myydyksi ehkä tusina; toisena kenties hiukan enemmän. Ja minä voin sanoa A-mallin maineeksi, että useimmat niistä ovat vielä, lähes kahdenkymmenen vuoden kuluttua, käytännössä Englannissa, muodossa tai toisessa.

Asiamiehemme antoi v. 1905 C-mallimme ottaa osaa Skotlannin kestävyyskokeisiin. Siihen aikaan olivat nämä kokeet suositumpia Englannissa kuin nopeuskilpailut. Kenties oli alettu ymmärtää, että auto ei ollut vain leikkikalu. Skotlantilaiset kokeet käsittivät yli 800 mailia mäkistä ja hankalaa tietä. Ford tuli perille vain yhden pakollisen pysäyksen keskeyttämänä. Tämä tulos antoi vauhtia myynnille Englannissa. Samana vuonna otettiin Fordin taksa-autoja ensimmäisen kerran käytäntöön Lontoossa. Autot olivat kestäneet kokeen ja saavuttaneet luottamusta. Brightonista tehtiin uusi huomattava kestävyyskoe Ford-vaunuilla. Tuloksena oli, että sinä vuonna myytiin kuusisataa autoa. Vuonna 1911 ajoi Henry Alexander T-mallilla 4,000 jalkaa korkean Ben Nevis-vuoren huipulle. Sinä vuonna myytiin Englannissa 14,060 autoa, eikä sittemmin ole huomattu tarpeelliseksi toimeenpanna mitään näytöksiä. Me avasimme vihdoin oman tehtaan Manchesterissa; alussa oli se ainoastaan kokoonpanopaja, mutta vuosien kuluessa olemme ryhtyneet valmistamaan yhä useampia auton-osiakin paikalla.

VI luku.

TUOTANTOTAPAMME.

Jos uusi menetelmä säästäisi kymmenen prosenttia aikaa tai lisäisi työntulosta kymmenellä prosentilla, niin merkitsee sen käyttämättömyys aina kymmenen prosentin lisämenoa. Jos jonkin henkilön aika maksaa viisikymmentä senttiä tunnissa, merkitsee kymmenen prosentin säästö viittä senttiä tunnissa. Jos pilvenpiirtäjän omistaja voisi lisätä tulojansa kymmenellä prosentilla, maksaisi hän mielellään puolet lisäyksestä vain saadakseen tietää, millä tapaa. Syynä, että hän omistaa pilvenpiirtäjän, on, että tiede on osoittanut erinäisten ainesten määrätyllä tavalla käytettyinä voivan säästää tilaa ja lisätä vuokratuloja. Kolmikymmenkerroksinen talo ei tarvitse enempää maata kuin viisikerroksinen. Jos säästetään kymmenen askelta päivässä kultakin kahdestatoista tuhannesta työapulaisesta, on säästetty viisikymmentä mailia tuhlattua tarmoa ja hyödytöntä liikkumista.

Näille periaatteille rakennettiin minun tuotteitteni valmistus. Käytännöllisesti puhuen ne syntyivät kaikki itsestään. Aluksi koetimme saada koulutettuja koneenrakentajia. Mikäli tuotanto kasvoi, kävi selväksi, että oli mahdotonta saada riittävästi metallityöläisiä, mutta myöskin, että tuotantoon ei välttämättömästi tarvittu koulutettuja työläisiä, ja tästä kehittyi periaate, jota tuonnempana esitän perusteellisesti.

On itsestään selvää, että ihmisten enemmistö ei kykene henkisesti — vaikka kykeneekin ruumiillisesti — hankkimaan itselleen saaliista toimeentuloa. Toisin sanoen, he eivät kykene omin käsinsä hankkimaan riittävää määrää niitä välineitä, joita tämä maailma tarvitsee, kyetäkseen vaihtamaan omaa tuotantoansa niihin välineihin, joita he itse tarvitsevat. Minä olen kuullut sanottavan, ja minä luulen itse asiassa sen olevan hyvin tavallisen käsityksen, että me olemme ottaneet työstä pois ammattitaidon. Sitä emme ole tehneet. Me olemme tuoneet siihen taitoa. Me olemme lisänneet taitoa suunnitteluun, liikkeenhoitoon ja työkalujenvalmistukseen nähden, ja tämän taidon tulokset koituvat ammattitaidottoman työmiehen hyväksi. Tätä selitän lähemmin tuonnempana.

Meidän täytyy tajuta ihmisten henkinen varustus erilaiseksi. Jos jokainen työ tehtaassamme vaatisi ammattitaitoa, ei tehdas yksinkertaisesti olisi koskaan syntynytkään. Riittävää määrää ammattitaitoisia miehiä ei olisi voitu kouluttaa sadassa vuodessa. Miljoona käsin-työskentelevää miestä ei olisi voinut edes lähimainkaan suorittaa nykyistä päivittäistä tuotantoamme. Ei kukaan olisi pystynyt johtamaan miljoonaa miestä. Tärkeämpää on, että sitä, minkä nämä miljoona ammattijohtoa vailla olevaa miestä saisivat aikaan, ei olisi voitu myydä sellaiseen hintaan, joka vastaisi ostovoimaa. Ja vaikkapa olisi mahdollista kuvitella sellaisen ihmispaljouden keräämistä ja heidän johtamistaan ja keskinäistä yhteistoimintaansa, tarvitsee vain ajatella, minkä pinta-alan se vaatisi! Kuinka monen työmiehen aika menisi, ei tuotantoon, vaan ainoastaan sen puolivalmiin tuotteen kuljettamiseen paikasta paikkaan, mitä toiset ovat tehneet! Minä en ymmärrä, kuinka sellaisissa oloissa olisi ollut mahdollista maksaa työmiehille enempää kuin kymmenen tai kaksikymmentä senttiä päivässä — sillä eihän tietenkään työnantaja palkkoja maksa. Hän vain välittää rahat. Valmis tavara se on, joka palkat maksaa, ja työnjohto järjestää tuotannon siten, että valmis tavara voi maksaa palkat.

Taloudellisemmat tuotantomenetelmät eivät alkaneet aivan yhtä haavaa. Ne alkoivat vähitellen — aivan niinkuin me vähitellen aloimme itse tehdä koneittemme osat. T-mallinen moottori oli ensimmäinen, jonka me teimme itse. Suuret säästöt alkoivat vaunujen kokoonpanosta ja ulotettiin sitten toisille osastoille, niin että — vaikka meillä nyttemmin on ammattitaitoisia mekaanikkoja joukoittain, — he eivät lainkaan valmista automobiileja; he tekevät vain toisille helpoksi valmistaa niitä. Ammattitaitoisia työmiehistämme ovat työkalusepät, koettelijat, koneenrakentajat ja mallintekijät. He ovat niin eteviä kuin kukaan ylimalkaan voi olla tässä maailmassa — todellakin niin, eteviä, että heidän kykyänsä ei saa tuhlata teettämällä heillä sellaista, minkä heidän keksimänsä koneet voivat tehdä paremmin. Työläisten pääjoukko tulee meille ammattitaidottomana; he oppivat työnsä parissa tunnissa; tai parissa päivässä. Elleivät he opi sitä tässä ajassa, ei heistä tule koskaan olemaan meille hyötyä. Monet heistä ovat ulkomaalaisia, eikä heiltä, ennenkuin heidät otetaan työhön, vaadita muuta, kuin että he työllään näyttävät kykenevänsä maksamaan yleiskustannukset siitä tilasta, jonka he verstaan lattialla ottavat. Heidän ei tarvitse olla ruumiillisesti voimakkaita. Meillä on töitä, jotka vaativat suurta ruumiillista voimaa — mutta ne ovat ripeästi vähenemässä; meillä on toisia töitä, jotka eivät vaadi lainkaan voimaa — töitä, jotka ruumiinvoiman kannalta voisi suorittaa vaikka kolmivuotias lapsi.

Perusteellisesti kuvaamatta teknillisiä menetelmiä ei voi selittää valmistusten koko kehitystä askel askelelta ja siinä järjestyksessä, missä kaikki tapahtui. En luule sen olevan yleensäkään mahdollista, sillä melkein joka päivä tulee jotakin uutta lisää, eikä kellään voi olla selkoa kaikesta. Ottakaamme umpimähkään esimerkiksi moniaita muutoksia. Niistä voi saada käsityksen ei ainoastaan siitä, mitä tulee tapahtumaan, kun tämä maailma on saatu järjelliselle tuotantoperustalle, vaan myöskin siitä, kuinka paljon enemmän me maksamme tavaroista kuin tarvitsisi, ja kuinka paljoa pienemmät palkat ovat kuin niiden pitäisi olla, ja kuinka suuri ala vielä on tutkimatta. Ford-yhtiö on vasta päässyt vain pienen matkan alkutaipaletta.