Ei kuitenkaan saa luulla, että kaikki tämä aikaansaatiin yhtä pian kuin se on sanottu. Liikkuvan työn nopeus oli huolellisesti tutkittava; siirtopyörän magneettia varten oli hihnan vauhti meillä ensin kuusikymmentä tuumaa minuutissa. Se oli liian paljon. Sitten koettelimme kahdeksaatoista tuumaa minuutissa. Se oli liian vähän. Lopulta päädyimme viiteen viidettä tuumaan minuutissa. Meidän aatteenamme on, että työmiestä ei saa hoputtaa työssään — hänellä täytyy olla jokainen välttämätön sekunti, mutta ei ainoatakaan tarpeetonta. Me olemme kokeilun kautta määränneet kuhunkin kokoonpanoon menevän ajan, sillä alustan kokoonpanossa saavutettu menestys sai meidät vähitellen luopumaan kaikista edellisistä valmistustavoistamme ja suorittamaan kaiken kokoonpanon mekaanisesti liukuvilla hihnoilla. Se hihna esim., jota käytetään alustan kokoonpanoon, liukuu satayhdeksänyhdeksättä tuumaa minuutissa. Alustan kokoonpanossa on viisiviidettä eri toimitusta. Ensimmäiset työmiehet kiinnittävät neljä likasuojusta; moottori tulee kymmenentenä toimituksena ja niin edespäin kohta kohdalta. Muutamat työmiehet suorittavat vain yhden tai kaksi pientä käsiliikettä; toisilla on enemmän tekemistä. Se työmies, joka asettaa paikalleen ruuvin, ei pane siihen mutteria; se joka sijoittaa mutterin, ei kierrä sitä kiinni — se on lopullisesti kiinni ehkä vasta usean tempun jälkeen. Toimitusnumerolla 34 saa uusi moottori bensiininsä; se on sitä ennen saanut voitelunsa; toimitusnumerolla 44 täytetään radiaattori vedellä ja numerolla 45 ajaa vaunu ulos John-R.-kadulle.
Pääasiassa samat aatteet ovat tulleet käytäntöön moottoria kokoonpantaessa. Lokakuussa 1913 tarvittiin yhdeksän tunnin neljänkuudetta minuutin työ moottorin kokoonpanoon; kuusi kuukautta myöhemmin oli liikkuvaa kokoonpanomenetelmää käyttämällä tämä aika supistettu viiteen tuntiin kuuteenkuudetta minuuttiin. Jokainen erikoisosa työstä tehtaissa liikkuu; se voi liikkua hakasissa ylhäälläkulkevista siirtoketjuista, jotka tuovat esineitä kokoonpantaviksi tarkoin siinä järjestyksessä, missä niitä tarvitaan; se voi kulkea liikkuvalla alustalla tai liukua omalla painollansa; pääasia on, että ihmiset eivät nosta tai työnnä mitään, itse ainesta lukuunottamatta. Ainekset tuodaan sisään pienillä vaunuilla tai rattailla, joita pienoiskokoiset Ford-moottorit panevat liikkeeseen ja jotka ovat kyllin liikkuvaisia ja vikkeliä voidakseen tulla sisään tai ulos mistä sivukäytävästä vain tarvis vaatii. Ei kellään työmiehellä ole mitään tekemistä minkään esineen siirtämisessä tai nostamisessa. Kaikki semmoinen kuuluu eri osastolle — siirto-osastolle.
Me aloitimme kokoonpanemalla auton yhdessä ainoassa tehtaassa. Sitten, sitä mukaa kuin aloimme valmistaa koneosia, ryhdyimme jakamaan työtä, niin että kukin osasto tekisi vain yhtä työtä. Tehtaan nykyisen järjestelyn mukaan tekee kukin osasto vain yhtä koneosaa tai panee kokoon yhden koneosan. Kukin osasto on erikseen pikkutehdas. Koneosa tulee sinne raaka-aineena tai valurautana, kulkee läpi määrättyjen koneiden ja lämpökäsittelyiden tai muun, mitä tarvitaan, ja lähtee osastosta valmiissa kunnossa. Vain siirtelyhelpoitusten vuoksi olivat osastoi sijoitetut yhteen rykelmään, kun aloimme valmistuksen. Minä en tiennyt, että niin pitkällemenevää työnjakoa voitaisiin tehdä; mutta sitä mukaa kuin tuotantomme kasvoi, siirryimme itse asiassa automobiilien teosta niiden osien tekoon. Sitten huomasimme tehneemme vielä uuden keksinnön — sen nimittäin, ettei läheskään kaikkia koneosia tarvinnut valmistaa samassa tehtaassa. Kun aloimme itse valmistaa niitä, pidimme yksinkertaisesti selviönä, että ne kaikki piti tehdä samassa tehtaassa — että koko auton valmistustyön muka piti olla saman katon alla. Minä olen nyt tullut toiseen käsitykseen. Kun rakennamme erinäisiä uusia suuria tehtaita, tapahtuu se vain siksi, että yhden ainoan koneosan valmistuksen täytyy tapahtua niin suunnattomassa mittakaavassa, että se vaatii suurta tilaa. Minä toivon, että suuri Highland Park-laitos piankin joutuu valmistamaan vain yhtä tai kahta esinettä. Valaminen on jo viety pois sieltä ja siirretty River Rougen laitoksiin. Nyt olemme siis menossa takaisin alkuperäiseen lähtökohtaamme — vain sillä poikkeuksella, että me sen sijaan, että ostaisimme koneosat muualta, alamme valmistaa niitä omissa tehtaissamme muualla.
Tästä kehityksestä on äärimmäisen suuria seurauksia, sillä se merkitsee, kuten tuonnempana tulen laajemmin esittämään, että suurituotantoista ja työnjakoa pitkälle kehittänyttä teollisuutta ei enää ole tarvis keskittää suuriin laitoksiin kaikkine siirtelyä ja tilaa koskevine hankaluuksineen, joita tällaisissa laitoksissa syntyy. Tuhannen tai viisisataa miestä pitäisi riittää yhteen tehtaaseen; silloin ei olisi mitään pulmaa siitä, miten he pääsevät työhön tai työstä pois; ei olisi liikatäysiä asumuksia tai muuta luonnotonta elämäntapaa, mikä johtuu asuntopulasta, jonka täytyy syntyä, jos työmiesten on asuttava kohtuullisen lähellä hyvin suurta laitosta.
Highland Parkissa on nyt viisisataa osastoa. Laitoksessamme Piquettessä oli meillä ainoastaan kahdeksantoista osastoa, ja Highland Parkissa oli meillä niitä ennen vain viisikymmentä. Tämä osoittaa, kuinka pitkälle olemme päässeet koneosien rakentamisessa.
Tuskin viikkoakaan kuluu, ilman että jonkinlaista parannusta syntyy koneissa tai työtavassa, ja joskus tapahtuu tämä vastoin sitä, mitä tavallisesti sanotaan "parhaaksi verstasmenetelmäksi". Minä muistan, että eräs konetehtailla kerran kutsuttiin neuvottelemaan erään koneen rakentamisesta. Yksityiskohtaisessa selityksessä lausuttiin, että tuotannon pitäisi olla kaksisataa tunnissa.
"Tämä on erehdys", sanoi tehtailija, "te tarkoitatte kaksisataa päivässä — eihän mitään konetta voi saada tekemään kahtasataa tunnissa."
Lähetettiin noutamaan insinööriä, joka oli tehnyt koneen piirustukset, ja hänelle huomautettiin tätä lukumäärää.
"Kyllä se on oikea", hän sanoi.
"Se on mahdotonta", sanoi tehtailija vakuuttavasti. "Ei mikään kone maailmassa voi tehdä sitä — se on mahdottomuus."