"Mikä mahdottomuus?" vastasi insinööri; "jos tahdotte tulla päärakennukseen, niin saatte nähdä koneen, joka sen tekee; me rakensimme yhden nähdäksemme käykö se, ja haluamme nyt saada useampia."
Tehdas ei pidä luetteloa kokeista. Työnjohtajat ja mestarit muistavat, mitä on tehty. Jos jotakin menetelmää on kerran koeteltu ja siinä epäonnistuttu, muistaa joku sen — mutta minä en pidä erin tärkeänä että muistetaan, mitä joku toinen on ennen yrittänyt tehdä, sillä silloin saisimme piankin aivan liian paljon sellaista, jota ei voitaisi tehdä. Tämä on yksi laajojen luetteloiden haittoja. Jos kaikki erehdykset pannaan kirjaan, saadaan viimein luettelo, joka osoittaa, ettei ole enää mitään yrittämistä — vaikka ei ollenkaan ole sanottu, että jos yksi mies on jossakin kokeessa epäonnistunut, toinen ei voisi onnistua.
Meille sanottiin, ettemme voisi valaa harkkorautaa kiertoketju-menettelymme mukaan, ja meillä olisi luullakseni isohko sarja epäonnistuneita kokeita muistiinpantavana. Me valamme kuitenkin siten nyt. Se mies, joka meille työn teki, joko ei tuntenut edellisiä kokeita tai ei niistä välittänyt. Niinikään sanottiin meille, että oli mahdotonta antaa raudan mennä suoraan masuunista valumuottiin. Tavallinen menetelmä on, että raudasta ensin tehdään harkkoja, annetaan niiden levätä joku aika ja sulatetaan ne sitten uudelleen valamista varten. River Rouge-tehtaassa me kuitenkin valamme suoraan uuneista, jotka täytetään masuuneista. Epäonnistuneiden kokeiden luettelo — varsinkin jos se on arvovaltainen ja pätevä — estää sitäpaitsi nuorta miestä kokeilemasta. Monen parhaan tuloksemme olemme saavuttaneet antamalla hullujen juosta, missä enkelit eivät uskaltaisi kävellä.
Ei kukaan meidän miehistämme ole "asiantuntija". Me olemme sen pahempi nähneet tarpeelliseksi päästä eroon miehestä, niin pian kuin tämä luulee olevansa asiantuntija — koska ei kukaan, joka todella taitaa työnsä, koskaan pidä itseänsä asiantuntijana. Mies, joka taitaa työnsä, näkee niin paljon enemmän tekemistä kuin hän on tehnyt, että hän aina pyrkii eteenpäin eikä koskaan jouda ajattelemaan sitä, kuinka pystyvä ja taitava hän on. Alituinen eteenpäin ajatteleminen, alituinen ajattelu koettaa tehdä enemmän, aikaansaa mielentilan, jolle mikään ei ole mahdotonta. Siitä hetkestä, kun joku luulee olevansa "asiantuntija", käy sangen moni asia mahdottomaksi.
Minä en tunnusta olevan mitään mahdottomuuksia. En voi myöntää, että kukaan tietää tarpeeksi mistään tämän maan päällä voidakseen sanoa, mikä on ja mikä ei ole mahdollista. Oikeanlaatuisen kokemuksen, oikeanlaatuisen teknillisen taidon tulisi avartaa henkistä laajanäköisyyttä ja rajoittaa sellaisten asiain lukua, jotka ovat mahdottomia. Onnettomuudeksi ei näin ole laita. Useimmat teknilliset taitajat ja useimmat n.s. kokemuksia tehneet muistavat entisiä epäonnistuneita yrityksiä ja sen sijaan, että arvioivat näitä epäonnistumisia niiden arvon mukaan, pitävät niitä auttamattomina edistyksen esteinä. Jos joku, joka luulee olevansa auktoriteetti, sanoo että tätä tai tuota ei voida tehdä, on heti joukko ajattelemattomia kuorossa matkimassa: "Sitä ei voida tehdä".
Ottakaamme esim. valanta. Valanta on aina ollut tuhlaava toimitus ja se on niin vanhaa perua, että sille on kertynyt varasto monia perimyksiä, jotka tekevät sangen vaikeaksi ryhtyä minkäänlaisiin parannuksiin. Luulenpa, että joku asiantuntija valannan alalla olisi sanonut — ennenkuin me aloimme kokeilumme — että se, joka sanoi saattavansa suuresti supistaa kustannuksia puolen vuoden sisään, sillä julistaisi itsensä huijarien kirjoihin.
Meidän valimomme oli jokseenkin samanlainen kuin kaikki muut valimot. Kun valoimme ensimmäiset T-mallin silinterit vuonna 1910, tehtiin valimossa kaikki käsin; lapioita ja työntökärryjä oli ylenmäärin. Työ oli silloin joko ammattitaidollista tai tavallista; meillä oli valajia ja työmiehiä. Nyt on meillä noin viisi prosenttia täysin ammattitaitoisia valajia ja muovailijoita, mutta muut yhdeksänkymmentä viisi prosenttia eivät ole ammattitaitoisia — tai, lausuaksemme asian tarkemmin, heidän täytyy olla taitavia yhdessä ainoassa otteessa, jonka tuhminkin voi oppia kahdessa päivässä. Valaminen suoritetaan kokonaan koneella. Jokaisella koneosalla, joka on valettava, on oma valutelineensä tai useampia sikäli kuin tuotantosuunnitelma vaatii. Tämän telineen koneisto on sovitettu yhtä valausta varten; sen kautta jokainen siihen osaaottava työmies tekee vain yhden toimituksen, joka on aina sama. Telineeseen kuuluu miehen päätä korkeammalla kulkeva poikkiparru, johon välimatkojen päähän on ripustettu pieniä kannattimia valumuotteja varten. Menemättä teknillisiin yksityiskohtiin voin mainita, että valumuottien ja mallien valmistus ja jälkimmäisten pakkaus toimitetaan telineellä liikkuvalla työllä. Metalli kaadetaan sisään toisella paikalla sitä mukaa kuin työ liikkuu, ja sillä hetkellä kun muotti, johon metalli on kaadettu, saapuu päätekohtaan, on se kylliksi jäähtynyt alkaakseen automaattisen vaelluksensa puhdistusta, viimeistelyä ja kokoonpanoa kohti. Ja teline liikuttaa uutta kuormaa.
Ottakaamme esimerkiksi kehitys männän ja männänvarren kokoonpanosta. Vanhoissakin oloissa vei tämä aikaa vain kolme minuuttia, jostahan ei tuntunut kannattavan karsia. Oli kaikkiaan kaksi penkkiä ja kahdeksankolmatta työmiestä; nämä panivat kokoon sataviisikahdeksatta mäntää ja männänvartta yhdeksäntuntisen työpäivän kuluessa — mikä vastaa kolmea minuuttia ja viittä sekuntia kutakin kohti. Mitään tarkastusta ei tapahtunut, ja moni mäntä ja männän varsi palasi takaisin moottorin kokoonpanohihnoilta puutteellisuuden vuoksi. Se on hyvin yksinkertaista työtä. Työmies otti pois tapin männästä, rasvasi sen, pani kokoon männän ja männänvarren, pisti sisään männänvarren pään, kiristi yhtä ja hellitti toista ruuvia. Siinä kaikki. Esimies ei käsittänyt, miksi sen piti viedä niin pitkä aika kuin kolme minuuttia. Hän eritteli liikkeet sekuntikello kädessä. Hän havaitsi, että neljä tuntia yhdeksäntuntisesta työpäivästä käytettiin kävelemiseen. Monttööri ei liikkunut paikaltaan, mutta hänen täytyi muutella jalkojansa kootakseen aineksensa ja siirtääkseen valmiin työn syrjään. Koko työssä suoritti kukin mies kuusi kädenotetta. Esimies teki uuden suunnitelman; hän jakoi työn kolmeen osastoon: sijoitti siirtohihnan penkin yläpuolelle ja kolme työmiestä sen kummallekin puolelle sekä yhden tarkastusmiehen päähän. Sen sijaan että yksi mies olisi tehnyt koko työn, teki hän nyt vain kolmannen osan siitä — tai niin paljon kuin taisi tehdä siirtelemättä jalkojaan. Työkuntaa vähennettiin kahdeksastakolmatta neljääntoista työmieheen. Vanha, kahdeksankolmatta työmiehen saavutus oli sataviisikahdeksatta kokoonpanoa päivässä. Nyt saa seitsemän työmiestä valmiiksi kaksi tuhatta kuusisataa kahdeksassa tunnissa. Ei tarvitse huomauttaa, mitä siinä säästetään.
Kokoonpannun taka-akselin maalaus antoi kerran aihetta huoliin. Oli tapana upottaa se käsin emaljivärisäiliöön. Se vaati monta otetta ja kahden miehen työn. Nyt tekee yksi mies kaiken tämän erityisellä koneella, joka on piirustettu ja rakennettu tehtaassa. Työmies ripustaa yksinkertaisesti valmiin akselin liikkuvaan ketjuun, joka nostaa sen värisäiliön päälle, kaksi vipusinta painaa sitten; tupen akselinnapoihin, värisäiliö kohoaa kuusi jalkaa, akseli peittyy täten kokonaan väriin, säiliö palaa entiselle paikalleen ja akseli siirtyy kuivausuuniin. Koko tämä otesarja vie nyt täsmälleen kolmetoista sekuntia.
Radiaattorin valmistus on sangen mutkallinen juttu ja sen juottaminen vaati ammattitaitoa. Radiaattorissa on yhdeksänkymmentäviisi putkea. Näiden putkien yhteensovittaminen ja juottaminen käsin on vaivaloinen työ, joka vaatii sekä taitoa että kärsivällisyyttä. Nyt tehdään kaikki koneella, joka voi valmistaa kaksitoista sataa radiaattorinosaa kahdeksassa tunnissa; sitten juotetaan ne yhteen siten, että siirtohihna kuljettaa ne erään uunin läpi. Ei tarvita mitään juottosepäntyötä eikä ammattitaitoa.