Kampikammio liitettiin kokoon pneumaattisilla mittaus vasaroilla, joiden katsottiin saavuttaneen täydellisyyden huipun. Siinä tarvittiin kuusi miestä vasaran kimpussa ja kuusi pitelemässä kammioita, ja toimitus piti hirvittävää melua. Nyttemmin tapahtuu tämä työ sitä varten rakennetussa automaattisessa puristimessa, jota yksi mies voi hoitaa, ja työtulos on viittä kertaa suurempi kuin mitä nuo kaksitoista miestä voivat aikaansaada.

Piquette-tehtaassa oli silinterin valauksen ennen kuljettava neljätuhatta jalkaa ennenkuin se oli valmis; nyt vain hiukan yli kolmesataa.

Aineksia ei lainkaan liikutella käsin. Ainuttakaan työtä ei suoriteta käsin. Jos kone voidaan tehdä automaattiseksi, niin se tehdään sellaiseksi. Ainoassakaan työssä me emme koskaan luovu siltä kannalta, että se on tehtävä parhaalla ja halvimmalla tavalla. Ainoastaan noin kymmenen prosenttia työkoneistamme on erikoiskoneita; muut ovat tavallisia koneita, vain erikoiseen tehtäväänsä sovellutettuja. Ja ne ovat sijoitetut melkein vieretysten. Meillä on useampia koneita jokaista permantopinnan neliöjalkaa kohti kuin millään muulla tehtaalla maailmassa — sillä jokainen jalka käyttämätöntä tilaa tietää tappiota. Me emme suvaitse sellaista tuhlausta. Ja kuitenkin on niin paljon tilaa kuin tarvitaan — kellään ei ole liikaa tilaa eikä kellään liian vähän. Työtoimitusten jakaminen yhä enemmän ja enemmän ja työn liikkeessä pitäminen — siinä on tuotannon salaisuus. Mutta täytyy myöskin muistaa, että kaikki koneosat ovat suunnitellut sellaisiksi, että ne voidaan valmistaa yksinkertaisimmalla tavalla. Entä säästö? Vaikka vertaus ei ole aivan kohtuullinen, hämmästyttää se kuitenkin. Jos me nykyiseen tuotantoomme käyttäisimme samaa työmiesmäärää autoa kohti kuin aloittaessamme 1903 — ja silloin käytettiin näitä työmiehiä yksinomaan kokoonpanoon — tarvitsisimme nyt yli kahdensadantuhannen miehen työvoiman. Meillä ei ole täyttä viittäkymmentätuhatta työmiestä autotuotannossamme, kun tämä korkeimmillaan ollen nousee neljääntuhanteen autoon päivässä!

VII luku.

KONEET JA MIEHET.

Kun niin suuri ihmispaljous kootaan yhteen työhön, tulee kaikkein kovimmaksi urakaksi vastustaa liian pitkälle menevää järjestelyä ja siitä johtuvaa virallista muodollisuuskiihkoa. Minun mielestäni on tuskin sen vaarallisempaa ominaisuutta kuin se, että jollakin sanotaan olevan erikoinen "järjestelynero". Sen tuloksena tavallisesti on jonkinlainen iso kartta, jossa kuten perheen "sukupuussa" havainnollisesti näytetään virka-asemain haarautuminen. Puu on täynnä kauniita pyöreitä marjoja, ja jokainen marja kantaa miehen tai viraston nimeä. Jokaisen miehen nimen kohdalle on merkitty hänen virka-arvonsa ja -velvollisuutensa, joiden ulottuvaisuus on tarkoin rajoitettu hänen marjansa ympäryskehän laajuudella.

Jos pikku pomo tahtoo sanoa jotakin tehtaanjohtajalle, täytyy hänen esittää asiansa työkuntansa esimiehen, työmestarin, osastopäällikön ja kaikkien apulaisjohtajien välityksellä, ennenkuin se aikanaan tulee tehtaanjohtajan tietoon. Luultavasti kuuluu sinä ajankohtana se asia, mistä hän halusi puhua, jo menneisyyteen. Vie lähimain kuusi viikkoa, kunnes kartan vasemmassa alanurkassa olevassa marjassa istuvan tavallisen työmiehen sana saapuu niille yksinäisille kukkuloille, missä yhtiönjohtaja tai hallinnon puheenjohtaja oleilee, ja jos se ylimalkaan milloinkaan tulee näiden korkeiden herrain kuuluville, on se ehtinyt saada mukaansa kokonaisen pinkan arvosteluita, ehdotuksia ja muistutuksia. Hyvin harva asia joutuu koskaan "virallisesti harkittavaksi", ennenkuin kauan sen jälkeen kuin tosi tarve olisi vaatinut. Vastuullinen asia pohditaan edes ja takaisin, ja kaikkea omakohtaista edesvastuuta vältetään — sen vetelän ajatuksen mukaan, että kaksi päätä ajattelee paremmin kuin yksi.

Minun mielestäni ei liiketoimi kuitenkaan ole mikään kone. Se on sikermä ihmisiä, jotka on koottu yhteen tekemään työtä eikä kirjoittamaan kirjeitä toisilleen. Ei ole välttämätöntä, että yksi osasto tietää, mitä toinen osasto tekee. Jos mies hoitaa työtänsä, ei hänellä ole aikaa askarrella toisen työn kanssa. Niiden asia, jotka suunnittelevat koko työn, on katsoa, että kaikkien osastojen työ käy hyvin yhteen samaa päämäärää kohti. Ei ole tarpeellista pitää neuvottelukokouksia aikaansaadakseen hyvää yhteistyötä yksityisten työntekijäin tai osastojen kesken. Ei ole välttämätöntä, että ihmiset rakastavat toisiaan, kyetäkseen työskentelemään yhdessä. Liika määrä hyvää kumppanuutta voi itse teossa olla hyvin haitallista, sillä se voi johtaa siihen, että toinen koettaa peitellä toisen vikoja. Tämä on vahingoksi molemmille.

Kun ollaan työssä, niin on oltava työssä. Kun ollaan vapaana, niin on oltava vapaana. On turhaa yrittää sekoittaa yhteen näitä kahta asiaa. Pääasiana tulee olla, että saa työnsä tehdyksi ja saa siitä maksun. Kun työ on tehty, voi ajatella vapaa-ajan huvituksia, mutta ei ennen. Ja senvuoksi Fordin tehtaissa ja laitoksissa ei ole ainoatakaan järjestöä, ei mitään erikoisia velvollisuuksia kuulu mihinkään erikoisasemaan, ei minkäänlaista arvoasteikkoa ja arvovaltaisuutta, sangen vähän on virkanimityksiä eikä lainkaan neuvottelukokouksia. Meillä on vain sen verran kirjanpitotyötä kuin on ihan välttämätöntä, ei mitään monimutkaista tilastoaherrusta eikä siis mitään virkahenkisyyttä. Kaikkien määräysten tulee olla kirjallisia. Se on yksi sääntöjämme. Se riippuu yksinomaan siitä tosiasiasta, että itsekunkin tulee olla vastuussa antamistaan ohjeista; kun ne ovat kirjallisia, ei kukaan voi yrittääkään päästä vastuusta. Ainoa syy, minkä vuoksi meillä on paremmat konttorihuoneustot hallintorakennuksessa kuin tehtaissa, on se, että konttorihenkilökunnan työ vaatii sellaista huoneustoa, jotta heidän työnsä voidaan suorittaa parhaalla tavalla. Tehdastyömiesten työ ei vaadi kirjoituspöytiä, ja vaikka työmestareilla ja osastojenpäälliköillä tosiaan on kirjoituspöydät, voisivat he yhtä hyvin olla ilman, sillä he eivät käytä niitä tuskin koskaan.

Me olemme täydellisesti voimaansaattaneet yksilöllisen vastuunalaisuuden. Työmies on täysin vastuunalainen työstään. Sakinjohtaja on vastuunalainen alaisistaan työmiehistä. Esimies vastuunalainen ryhmästään. Osastopäällikkö vastuunalainen osastostaan. Tehtaanjohtaja on vastuussa koko tehtaasta. Joka miehen täytyy tietää, mitä hänen piirissään tapahtuu. Sanoin "tehtaanjohtaja". Oikeastaan ei semmoista muodollista arvonimeä ole. Yksi mies on johtanut tehdasta jo monta vuotta. Hänellä on rinnallaan kaksi miestä, jotka — ilman että heidän tehtäviään on millään tavoin määritelty — ovat ottaneet suorittaakseen erinäisiä osia työstä. Näiden rinnalla on noin puoli tusinaa muita, jonkinlaisina apulaisina, mutta ilman erikoisesti määrättyjä tehtäviä. He ovat kaikki luoneet itselleen omat työalansa — mutta heidän työaloillaan ei ole mitään rajoja. He tarttuvat työhön, missä heitä parhaiten tarvitaan.