Tämä voi tuntua umpimähkäiseltä, mutta sitä se ei ole. Ryhmä miehiä, jotka kaikki keskittävät voimansa saadakseen jonkin työn suoritetuksi, saa helposti katsotuksi, että työ tulee tehdyksi. Heillä ei ole mitään huolta arvovaltansa rajoista, sillä he eivät ajattele arvonimiä. Jos heillä olisi konttorit ja sen sellaiset, käyttäisivät he ennen pitkää aikansa konttorityöhön ja miettisivät, miksei heillä ole parempaa konttoria kuin kellään muulla. Minä luulen, että sata dollaria riittäisi koko tehtaan konttorivarustusten hinnaksi — tietenkin lukuunottamatta kirjanpito-osastoa. Ennen meillä oli verrattain laaja tilastojärjestelmä. Mutta me luovuimme siitä, huomattuamme että se kävi liian kalliiksi — että numerot tosin olivat sangen hauskoja, mutta että niistä ei syntynyt automobiileja. Tilasto on hyödyllinen vain ihmisille, joilla on hyvää aikaa. Kaikki, jotka ovat meidän palveluksessamme, ovat tähdellisessä työssä.

Kun ei ole arvonimiä eikä jyrkästi rajoitettua auktoriteettia, ei voi olla puhettakaan virallisesta muodollisuudesta ja ahdashenkisestä virkavaltaisuudesta. Kuka työmies tahansa voi kääntyä kenen puoleen tahansa, ja tämä tapa on niin juurtunut, että esimies ei pane pahakseen, jos työmies menee hänen ohitseen suoraan tehtaanjohtajan luo. Työmies ei tee tätä juuri milloinkaan, sillä esimies tietää yhtä hyvin kuin oman nimensä, että jos hän tekee itsensä vikapääksi vääryyteen, niin se tulee hyvin pian ilmi, jolloin hänet erotetaan esimiehyydestä. Me emme suvaitse minkäänlaatuista vääryyttä. Niin pian kuin joku alkaa käyttää väärin ylempää asemaansa, keksitään se, ja hän saa lähteä tiehensä tai mennä takaisin koneen ääreen. Paljon tyytymättömyyttä tehtaissa johtuu siitä, että ylemmissä asemissa olevat miehet väärinkäyttävät valtaansa, ja pelkäänpä, että hyvinkin monessa tehtaassa on työmiehen tosiaan mahdotonta saada oikeudenmukaista kohtelua.

Työ ja ainoastaan työ se meillä on ratkaiseva. Tämä on yhtenä syynä siihen, ettei meillä käytetä arvonimiä. Useimmat voivat suoriutua työstä, mutta arvonimi käy heille ylivoimaiseksi. Arvonimen vaikutus on varsin omituinen. Sitä on liian usein pidetty merkkinä siitä, että sen omistaja on työstä vapautettu. Se on melkein kuin kyltti:

"Tällä miehellä ei ole muuta tehtävää kuin kuvitella itseään tärkeäksi ja kaikkia muita ylempiarvoiseksi."

Arvonimen vaikutus on usein haitallinen myöskin muihin kuin kantajaansa nähden. Tokkopa lienee sen suurempaa yksityistä mieskohtaisen tyytymättömyyden lähdettä ihmisten kesken kuin se, että nimelliset johtajat eivät aina ole todellisia johtajia. Kaikki tunnustavat todellisen johtajan — miehen, joka on luotu suunnittelemaan ja käskemään. Ja kun tapaa todellisen johtajan, jolla on arvonimi, täytyy kysyä joltain toiselta, mikä hänen arvonimensä on. Hän ei sillä kersku.

Arvonimiä on liiketoimessa käytetty liiaksi, ja liiketoimi on siitä kärsinyt. Muuan niiden huonoja seurauksia on vastuunalaisuuden jakaminen arvonimien mukaan, mikä menee niin pitkälle, että se johtaa vastuunalaisuuden täydelliseen hävittämiseen. Kun vastuunalaisuus paloitellaan pieniksi siruiksi ja jaetaan monelle osastolle, joista kukin on nimellisen päällikkönsä alainen, jonka ympärillä vuorostaan on ryhmä pulskalta kalskahtavia alemman asteen nimiherroja, niin on vaikea löytää ketään, joka todella tuntee vastuunalaisuutta. Kaikki tietävät, mitä "syyn poistyöntäminen" on. Tämä sanontatapa lienee syntynyt teollisuusjärjestöissä, missä eri osastot aina lykkäävät vastuuta luotaan. Jokaisen järjestön terveys riippuu siitä, että kukin sen jäsen — asemaansa katsomatta — tuntee kaiken, mikä koskee yrityksen parasta, koskevan häntä itseään. Rautateitä on joutunut hunningolle sellaisten virastojen silmien edessä, jotka sanovat:

"Jaa, se ei kuulu meidän osastollemme. Sitä asiaa hoitaa X-osasto, 100 mailin päässä täältä."

Ennen aikaan saattoi usein kuulla virkamiehille annettavan neuvoja, etteivät he piiloutuisi arvonimiensä taa. Jo tällaisen neuvon pelkkä tarpeellisuus osoittaa oltavan tilassa, jonka parantamiseen tarvitaan enemmänkin kuin vain neuvoja. Ja parannus on juuri — arvonimien lakkauttamisessa. Joku kyllä voi olla juriidisesti välttämätön; pari voi olla hyödyllistä, jotta yleisö tietää, miten sen on ryhdyttävä kauppoihin asianomaisen yrityksen kanssa, mutta kaikkien muiden suhteen on paras keino yksinkertaisesti: "pois ne!"

Itse asiassa on yleinen liikeasema juuri nykyään sellainen, että arvonimestä ei lähde suurtakaan arvoa. Ei kenenkään tee mieli kerskua olevansa vararikkoisen pankin johtaja. Yleensä ei liikkeitä ole hoidettu niin, että ne antaisivat johtajille syytä ylpeillä. Ne, jotka arvonimistään huolimatta pystyvät johonkin, unohtavat arvonimensä ja ovat kaivautuneet yritysten pohjalle etsiäkseen sen heikkoja kohtia. He ovat palanneet sinne, mistä alkoivat — yrittäessään rakentaa uudelleen alusta alkaen. Ja kun mies todella on työssä, ei hän tarvitse arvonimiä. Hänen työnsä on hänen kunniansa.

Kaikki, jotka meillä työskentelevät, tulevat tehtaaseen tai konttoreihin toimeenottokonttorin kautta. Kuten ennen olen sanonut, emme ota vastaan "asiantuntijoita" — emme myöskään ketään hänen entisen kokemuksensa nojalla emmekä muuanne kuin kaikkein alimmalle paikalle. Kun emme ota ketään toimeen hänen entisyytensä nojalla, emme myöskään sen nojalla kieltäydy ketään vastaanottamasta. En ole koskaan tavannut ketään kokonaan turmeltunutta. Aina löytyy miehessä jotakin hyvää — kun hän vain saa mahdollisuuden yrittää. Se on syynä, ettemme vähääkään kysy pyrkijän entisyyttä — mehän emme ota paikkoihimme hänen entistä elämäänsä, vaan hänet itsensä. Jos hän on istunut vankilassa, niin sen nojalla ei tule päätellä, että hän pyrkii sinne takaisin. Päinvastoin pidän hyvin luultavana, että hän, jos saa siihen tilaisuutta, koettaa erikoisesti ponnistaa ollakseen joutumatta uudestaan vankilaan. Toimeenottokonttori ei hylkää miestä sen perusteella, mitä hän ennen on tehnyt — hänellä on yhtä hyvät mahdollisuudet, tulkoon kuritushuoneesta tai yliopistosta, emmekä edes kysy, mistä hän on saanut todistuksensa. Pääasia on, että hänellä on työhalua. Ellei hän halua tehdä työtä, ei ole juuri luultavaa, että hän edes pyrkiikään paikkaan, sillä sangen yleisesti tunnettua on, että Fordin tehtaissa miehen on tehtävä työtä.