Minä toistan vielä kerran, että me emme välitä siitä, mitä mies on ollut. Jos hän on läpikäynyt korkeamman oppilaitoksen, kykenee hän luultavasti ylenemään nopeammin, mutta hänen täytyy alkaa alusta ja näyttää, mihin hän pystyy. Joka miehen tulevaisuus riippuu yksinomaan hänestä itsestään. Laverrellaan aivan liiaksi, etteivät muka jotkut kykene saamaan oikeudenmukaista tunnustusta. Meillä saa jokainen varmasti juuri sen tunnustuksen, jonka hän ansaitsee.
Tietenkin on ihmisen kaipuussa saada tunnustusta erinäisiä tekijöitä, jotka täytyy ottaa huomioon. Koko nykyinen teollisuusjärjestelmä on antanut niin nurjan suunnan tälle kaipuulle, että on se nyttemmin melkein kuin pakkomielle. Oli aika, jolloin miehen henkilökohtainen menestys riippui yksinomaan ja välittömästi hänen työstään eikä kenenkään suosiosta, mutta nykyään riippuu aivan liian paljon onnenkaupasta, sattuuko hän pääsemään jonkin vaikutusvaltaisen henkilön suosioon. Tätä me olemme menestyksellä vastustaneet. Jotkut voivat tehdä työtä jonkun vaikutusvaltaisen mieliksi; toiset ajatellen, että elleivät saa työstään tunnustusta, he voivat yhtä hyvin tehdä sen huonosti tai jättää kerrassaan tekemättä. Sillä tavoin joutuu työ joskus toiselle sijalle. Se työ, asia tai erityinen tehtävä, joka on suoritettavana, ei enää olekaan pääasia. Pääasiaksi tulee oma kohoaminen virka-asteikolla — korokkeelle, jolta voi näkyä ylempien silmiin. Tämä työn siirtäminen toiselle ja itsensä sijoittaminen ensimmäiselle sijalle tekee työlle vääryyttä. Se tekee kiitoksen ja tunnustuksen työssä pääasiaksi. Ja sillä on turmiollinen vaikutus työntekijään. Se yllyttää erikoisenlaista kunnianhimoa, joka ei ole miellyttävää eikä tuotteliasta. Se synnyttää työmiehiä, jotka luulevat pääsevänsä eteenpäin olemalla "hyvässä sovussa pomon kanssa". Jokaisessa tehtaassa on sellaisia. Ja pahinta on, että erinäiset merkit nykyisessä teollisuusjärjestelmässä viittaavat siihen, että tämä tapa tosiaan lyö leiville. Ihmisiähän vain esimiehetkin ovat. On luonnollista, että he tuntevat maireista tunnetta, kun heille viittaillaan, että heillä on työmiesten onni ja menestys käsissään. On myöskin luonnollista, että kun he ovat osoittaneet olevansa mairittelulle alttiita, heidän alaisensa mairittelevat heitä vielä enemmän saadakseen heidän suosionsa ja käyttääkseen sitä hyväkseen. Tämä on syynä, miksi koetan mahdollisimman paljon karttaa persoonallisia suhteita.
Meillä on sangen helppo kenen hyvänsä, joka ei tätä tämmöistä tunne, ponnistella korkeampaan asemaan. Muutamat tekevät työtä kovasti, mutta eivät kykene ajattelemaan eivätkä varsinkaan ajattelemaan nopeasti. Sellaiset miehet pääsevät niin pitkälle kuin heidän kuntonsa riittää. Mies voi ansaita ylennyksensä ahkeruudellaan, mutta hänen on mahdoton sitä saavuttaa, ellei hänellä myöskin ole jonkun verran johtajakykyä. Me emme elä unelmien maailmassa. Luulen, että siinä kehityskulussa, joka meidän tehtaassamme on käynnissä, jokainen mies lopulta tulee oikealle paikalleen.
Me emme milloinkaan ole tyytyväisiä siihen tapaan, jolla jokin asia tehdään missä järjestömme osassa tahansa; me uskomme aina, että se pitäisi tehdä paremmin, ja lopuksi se tehdäänkin paremmin. Tämä alituisen kehityksen henki pakottaa miehen, jolla on edellytyksiä korkeampaan paikkaan, lopuksi saamaankin sen. Hän ei sitä ehkä saisi, jos järjestö — sana, jota muuten en mielelläni käytä — joskus saatettaisiin täsmällisesti käyväksi, niin että kaikki sujuisi kaavan ja vanhan tottumuksen mukaan. Meillä on kuitenkin niin vähän arvonimiä, että mies, jolla pitäisi olla korkeammanlaatuinen työ kuin hänellä on, sangen pian saa sen, — häntä ei ole estämässä se seikka, että virka-asema ei ole "avoinna", sillä meillä ei ole tarjona mitään "virka-asemia". Meillä ei ole mitään valmiiksi määriteltyjä virkapaikkoja — meidän parhaat miehemme luovat itse itselleen paikat. Tämä on kylläkin helppoa, sillä työtä on tarjona aina, ja jos ajattelee enemmän työn tehdyksi-saantia kuin arvonimeä, niin ylennystä ei ole vaikea saavuttaa. Ylennys itsessään ei sisällä mitään muodollista; mies havaitsee joutuneensa tekemään toista työtä ja saavansa enemmän palkkaa. Kun millekään työlle tehtaassa, ei ole ennalta pantuja rajoja ei myöskään ole maksimi- tai minimimäärää, jota odotetaan saatavan valmiiksi. Sanan laajimmassa merkityksessä on mies vapaa ponnistelemaan eteenpäin.
Kaikki meidän palveluksessamme olevat miehet ovat alkaneet aivan pohjalta. Tehtaanjohtaja alkoi mekaanikkona. Se mies, joka nyt on River Rougen suuren laitoksen etunenässä, alkoi mallintekijänä. Muuan toinen, joka on erään kaikkein tärkeimmän osaston valvojana, alkoi lattianlakaisijana. Tehtaissa ei ole ainoatakaan miestä, joka ei sanan oikeassa merkityksessä olisi tullut kadulta. Kaikki kehitys meillä on tapahtunut miesten kautta, jotka ovat saavuttaneet taitonsa meillä. Emme onneksi ole perineet mitään traditsioita emmekä luo sellaisia. Jos meillä on jotakin traditsiota, niin se on tämä:
Kaiken voi aina tehdä paremmin kuin se tehdään.
Pakko tehdä työ aina paremmin ja joutuisammin ratkaisee melkein kaikki valmistuspulmat. Kukin osasto saa asemansa tehtaassa tuotantokykynsä mukaan. Tuotantokyky ja tuotantokustannukset ovat eri asioita. Päällysmiehet ja työmestarit vain tuhlaisivat aikaansa, jos koettaisivat pitää selvillä osastojensa kustannuksia. On erinäisiä menoja — kuten palkkojen suuruus, yleiskustannukset, aineshinnat ja semmoiset — joita he eivät mitenkään voisi valvoa, sen vuoksi eivät he niistä huolehdi. Mutta tuotantokykyä omassa osastossaan voivat he valvoa. Se lasketaan siten, että valmistuneiden koneosien luku jaetaan työmiesten lukumäärällä. Jokainen päällysmies tarkastaa joka päivä osastonsa — hänellä on aina numerot päässään. Tehtaanjohtajalla on luettelo kaikista tuloksista; jos jollakin osastolla on jotakin nurin, näkyy se heti työtuloksen numeroista, tehtaanjohtaja tiedustaa asiaa ja päällysmiehet joutuvat liikkeelle. Tuntuva osa alituisesta parempiin menettelytapoihin pyrkimisestä johtuu suorastaan tästä yksinkertaisesta käytännöllisestä tuotantonumeroiden selvilläpitotavasta. Kustannusten selvilläpito on tilikonttorin asia. Päällysmiehen ei tarvitse hoitaa kirjanpitoa — hänestä ei tule parempaa esimiestä, vaikka hän siihen pystyisikin. Hänen alanaan on hänen osastonsa koneet ja ihmisolennot. Kun ne työskentelevät parhaansa mukaan, on hän täyttänyt tehtävänsä. Hänen tuotantonsa suuruus on hänen johtotähtensä. Hänellä ei ole lainkaan syytä hajoittaa voimiansa syrjäasioihin.
Tämä arviotapa suorastaan pakottaa päällysmiehen unohtamaan mieskohtaiset asiat — unohtamaan kaiken muun kuin käsilläolevan työn. Jos hän valitsisi väkeä, joka häntä paremmin miellyttää, sellaisen sijaan, joka voi tehdä työn parhaiten, tulisivat numerot hänen osastollaan sen pian osoittamaan. Hänen oma etunsa vaatii aina auttamaan eteenpäin parhaita työmiehiä, siten hän auttaa eteenpäin itseänsä.
Voisi luulla, että niin suuressa tehtaassa, missä työ lisäksi on niin erikoistettua, ei koneen ääressä olevalla työmiehellä juuri ole tilaisuutta osoittaa itseään paremmaksi kuin toinen. Näin ei ole asianlaita. Ei ole keksitty konetta, joka voi työskennellä ilman ihmisapua. Vähimmän työmäärän, minkä työmies voi tehdä, määräävät osaksi tarkastusmiehet, osaksi hänen paikkansa tuotantosuunnitelmassa. Jos työmies on paikalla, jossa hänen pitäisi voida valmistaa sanokaamme tuhat koneosaa päivässä, ja hän ehtii saada valmiiksi vain kahdeksansataa, nähdään pian, että hän ei ole oikea mies siihen työhön ja hänet siirretään toiseen. Jos hänen päällysmiehellään ei ole osastollaan hänelle toista paikkaa, lähettää hän hänet takaisin vastaanottotoimistoon, joka on työmiesten tasoitusosasto. Tämä lähettää hänet johonkin työhön, johon hänen pitäisi soveltuman, ja niin poispäin, kunnes hänet on sopivimmalla tavalla sijoitettu.
Ei ole ensinkään vaikeata valita työmiesten joukosta parhaat. He tekevät sen itse, koska — vaikka kuuleekin puhuttavan paljon ylennystilaisuuksien puutteesta — keskinkertainen työmies pitää pysyväistä työtä tärkeämpänä kuin ylenemistä. Tuskin enempää kuin viisi prosenttia niistä, jotka työskentelevät palkan vuoksi, osoittaa isomman palkan ansaitsemishalun ohella myöskin halua ottaa niskoilleen lisääntyvää edesvastuuta ja lisääntyvää työtä, jotka seuraavat ylemmän aseman ohella. Vain noin viisikolmatta prosenttia haluaa tulla edes pikkupomoiksi, ja useimmat heistä ottavat tämän paikan, koska siitä on isompi palkka kuin työskentelystä koneen ääressä. Työmiehet, joilla on suurempi taipumus mekaniikkaan, mutta, jotka eivät halua edesvastuuta, tulevat työkaluvalmistusosastoon, missä heillä on tuntuvasti parempi palkka kuin itse tehtaassa. Työmiesten suuri enemmistö haluaa kuitenkin pysyä paikoillaan. He tahtovat olla johdettuja. He tahtovat, että kaikki tehdään heille valmiiksi, eivätkä tahdo olla missään edesvastuussa. Senvuoksi ei — työmiesten suuresta lukumäärästä huolimatta — vaikeus ole siinä, että löydettäisiin miehiä, joita voisi ylentää, vaan siinä, että löytäisi niitä, jotka suostuvat ylennettäviksi.