Pidetään yleensä selviönä, että kaikki ihmiset pyrkivät ylenemään, ja monta oivaa suunnitelmaa on siltä perustalta lähtien sommiteltu. Minä voin vain sanoa, ettemme me ole yleensä havainneet näin olevan. Ne amerikkalaiset, jotka ovat palveluksessamme, haluavat työllään pyrkiä ylöspäin, mutta eivät suinkaan aina huippuun asti. Ulkomaalaiset tyytyvät ylimalkaan pikkupomon asemaan. Mistä tämä johtuu, en tiedä. Totean vain asian.

Kuten sanottu, saa jokainen tehtaassa itse miettiä, millä tavoin työ on tehtävä. Jos siitä on mitään määrättyä teoriaa — ja määriteltyä sääntöä — niin se on sellainen, ettei mitään työtä tehdä kyllin hyvin. Koko tehtaanjohto ottaa aina vastaan ehdotuksia, ja meillä on yksinkertainen järjestelmä, jonka mukaan kuka työmies tahansa voi ilmoittaa minkä päähänsä pälkähtäneen esityksen hyvänsä ja saada sitä koetelluksi. Hän voi lähettää ehdotuksensa kirjallisesti, hän voi puhua siitä päällysmiehelleen tai jollekin tarkastajalle, joita aina on kiertämässä tehtaan kaikissa osissa. Osastojen arviointi tuotannon mukaan kannustaa päällysmiehiä, ja useimmat ehdotukset ovat heidän tekemiänsä; moni on kuitenkin tullut suoraan työmiehiltä.

Sentinkin säästö kappaletta kohti voi hyvin maksaa vaivan. [Cent = Yhdysvaltain pienin rahayksikkö, normaalikurssin mukaan 5 penniä. — Suom.] Sentin säästö konetta kohti merkitsee nykyisen tuotantomäärämme mukaan kahtatoistatuhatta dollaria vuodessa. Sentti joka koneosaa kohti tekisi vuosittain miljooneja. Senvuoksi säästöjä verrattaessa tehdään laskelmat sentin tuhannesosissa. Jos ehdotettu uusi tapa osoittaa säästöä ja muutoksen aiheuttama kustannus korvautuu kohtalaisessa ajassa — sanokaamme kolmessa kuukaudessa — on itsestään selvää, että se toimeenpannaan. Nämä muutokset eivät suinkaan rajoitu sellaisiin parannuksiin, jotka lisäävät tuotantoa tai vähentävät kustannuksia. Suuri osa — ehkäpä useimmat — ovat sitä laatua, että ne tekevät työn helpommin suoritetuksi. Me emme halua kovaa, kuluttavaa työtä tehtaassamme, ja siellä on sitä nykyään sangen vähän. Mutta tavallista on, että se tapa, joka on helpoin työmiehille, myöskin vähentää kustannuksia. Työmiesten hyvä kohtelu on mitä läheisimmässä yhteydessä liikkeen hyvän menestymisen kanssa. Me laskemme myöskin viimeiseen kymmenysosaan saakka, onko joku koneosa helpompi valmistaa kotona vai ostaa muualta.

Ehdotuksia tulee joka taholta. Puolalaiset työmiehet tuntuvat olevan kaikista ulkomaalaisista älykkäämmät tekemään niitä. Eräskin, joka ei osannut puhua englantia, huomautti, että jos hänen koneensa työtätekevä osa sijoitettaisiin toiseen nurkkaan, kestäisi se kauemmin. Hän oli oikeassa, ja paljon rahaa säästettiin pienemmän kulumisen vuoksi. Toinen puolalainen, joka hoiti erästä poraa, sommitteli pienen laitteen päästäkseen käsin koskemasta koneosaan porauksen jälkeen. Tämä keksintö otettiin yleiseen käytäntöön ja siitä syntyi tuntuva säästö. Työmiehet kokeilevat usein uusia pikku keksintöjään, he kun ajatustensa keskittyessä yhteen asiaan tavallisesti hoksaavat jonkin parannuksen. Työmiehen koneen puhtausaste — vaikka koneen puhdistus ei kuulu hänen tehtäviinsä — onkin tavallisesti hänen älynsä mittarina.

Tässä muutamia ehdotuksia. Ehdotus, että valurauta vietäisiin valimosta konetehtaaseen poikkiraiteita myöten, säästi kuljetusosastolla seitsemänkymmenen miehen työn. Ennen oli seitsemäntoista miestä — ja silloin oli tuotanto pienempää — puhdistamassa valutavaraa, mikä oli raskasta ja ikävää työtä. Eräs työmies teki yksinkertaisen luonnoksen erikoiskoneeksi tätä varten. Aatetta kehitettiin ja kone rakennettiin. Nyt aikaansaa neljä miestä monta vertaa enemmän kuin seitsemäntoista — ja työ on helppoa. Erään umpinaisen kangen vaihtaminen onttoon eräässä vaununalustan osassa aiheutti heti noin puolen miljoonan säästön vuodessa, vaikka tuotanto oli pienempi kuin nykyään. Erinäisten putkien tekeminen sileästä pellistä tavallisen viertämisen sijasta aikaansai vielä suunnattomamman säästön.

Erään käyttörattaan vanha valmistustapa käsitti neljä tointa ja kulutti kaksitoista prosenttia teräksestä hukkaan. Me käytämme enimmän osan tällaisista jätteistä ja aikaa myöten tulemme käyttämään ne kaikki, mutta se ei ole mikään syy olla koettamatta vähentää jätteitä — se seikka, että kaikki tuhlaus ei sisällä suoranaista tappiota, ei millään tavoin puolusta tuhlausta. Eräs työmies keksi uuden, sangen yksinkertaisen tekotavan käyttörattaalle, niin että jätemäärä teki vain yhden prosentin. Vipuakseli jälleen tarvitsee lämpökäsittelyä pinnan kovettamiseksi; akselit tulivat lämpöuunista hiukan vääntyneinä, ja aina vuoteen 1918 käytimme seitsemääneljättä miestä yksinomaan niitä oikomassa. Monet työmiehistämme kokeilivat vuoden ajan ja laativat vihdoin uudenlaatuisen uunin, jossa akselit eivät hevin päässeet koukistumaan. Vuonna 1921, jolloin tuotanto oli paljoa suurempi kuin 1918, käytimme vain kahdeksaa miestä koko tähän työhön.

Ja sitten me pyrimme poistamaan ammattitaidon tarpeellisuuden mistä ja kenen työstä tahansa. Entisen ajan koneseppä oli erikoistuntija. Hänen täytyi arvioida oikea lämpömäärä. Oli aina kysymys, onnistuuko asia vai ei. On ihme, että se niin usein onnistui. Lämpökäsittely teräksen karaisemisessa on perin tärkeä — on tarkoin tiedettävä oikea lämpömäärä, jota tulee käyttää. Tätä ei voi oppia tottumuksesta. Se täytyy mitata. Me panimme toimeen järjestelmän, jonka mukaan uunin ääressä olevalla työmiehellä ei ole mitään tekemistä lämpö-asteen määräämisen kanssa. Hän ei näe pyrometriä — lämpömäärän säätökojetta. Värilliset sähkölamput antavat hänelle merkkejä.

Mitään konettamme ei koskaan ole rakennettu umpimähkään. Aate on ensin yksityiskohtaisesti koeteltu, ennenkuin mitään tehdään. Joskus laaditaan puusta malli tai piirretään koneosat luonnollisessa koossa mustalle taululle. Me emme ole sidottuja mihinkään edeltäjiin, mutta emme jätä mitään sattuman varaan, emmekä vielä ole rakentaneet ainoatakaan konetta, joka ei tee sitä työtä, jota varten se on suunniteltu. Noin yhdeksänkymmentä prosenttia kaikista kokeistamme on onnistunut.

Kaikki se asiantuntemus, joka valmistuksessa on kehitetty, on miestemme ansiota. Luulenpa, että jos miehet saavat tuntea itsensä vapaiksi ja tietävät tekevänsä hyötyä, he panevat aina kaikki lahjansa ja kaiken tarmonsa vähäisimpäänkin tehtävään.

VIII luku.