Voimme mennä vielä pitemmälle. Yleensä pidetään selvänä, että kun joku työmies on vahingoittunut, on hän pois luvusta ja hänen tulee saada sairasapua. Mutta ainahan on aika, jolloin hän on toipilaana, varsinkin luunmurtumissa, jolloin vahingoittunut on kyllin voimakas voidakseen tehdä työtä ja myöskin halukas saamaan työtä, sillä suurinkaan mahdollinen tapaturma-avustus ei koskaan voi olla niin suuri kuin työpalkka. Jos niin olisi laita, tulisi siitä liikeyritykselle lisäveroitus, ja tämä veroitus tulisi tuntumaan tavaran hinnan kohoamisessa. Ostettaisiin vähemmän, mikä vuorostaan merkitsisi pienempiä työmahdollisuuksia. Tämä on välttämätön seuraus, joka tulee pitää muistissa.
Me olemme kokeilleet toipilailla, joiden oli pakko pysyä vuoteessa, mutta saattoivat istua. Musta öljykangas levitettiin vuoteiden yli ja toipilaat kiersivät muttereita kiinni pieniin pultteihin. Tämä työ on tehtävä käsin, ja meidän tehtaassamme on viisitoista jopa kaksikymmentä miestä siinä toimessa. Sairaalassa olevat miehet saattoivat tehdä sen työn yhtä hyvin kuin tehtaassa olevat ja saivat säännöllisen palkkansa. Luulenpa heidän tuotantonsa todella nousseen kahtakymmentä prosenttia suuremmaksikin tavallista tehtaassa saavutettua määrää. Ei kenenkään tarvinnut tehdä työtä, ellei hän itse tahtonut, mutta kaikki halusivat. Siten ei aika käynyt pitkäksi. He nukkuivat paremmin, ruokahalu kasvoi ja paraneminen edistyi nopeammin.
Kuuromykkiä ei tarvitse sijoittaa mihinkään erityiseen luokkaan, he täyttävät paikkansa sadan prosentin teholla. Tuberkelitautiset — niitä on tavallisesti tuhatkunta — työskentelivät enimmäkseen ainesjätteiden talteenpano-osastolla. Ne, joiden sairautta pidetään tarttuvana, työskentelevät yhdessä erikoisesti rakennetussa vajassa. Useimmilla heistä on työnsä ulkona raikkaassa ilmassa.
Viimeksi toimitetussa työmiesten erittelyssä oli 9,563 alle keskitason. Näistä oli 123:lla käsivarsi, kyynärvarsi tai käsi vialla tai poisleikattu. Yksi oli aivan kädetön. Neljä oli umpisokeaa, 207 silmäpuolta ja 253 vähänäköistä. 37 oli kuuromykkää, 60 kaatuvatautista, 4 jalatonta ja 234 yksijalkaista. Muilla oli vähäpätöisempiä ruumiinvikoja.
Se aika, joka tarvittiin eri toimiin harjaantumiseen, oli suunnilleen seuraava:
Kolmeviidettä prosenttia kaikesta työstä ei vaadi enempää kuin päivän harjoituksen; kuusineljättä prosenttia päivästä viikkoon; kuusi prosenttia viikosta kahteen viikkoon; neljätoista prosenttia kuukaudesta vuoteen ja yksi prosentti vuodesta aina kuuteen vuoteen. Tämän viimeisen laadun työt vaativat suurta taitavuutta — kuten työkalujen valmistaminen ja leimain leikkaaminen.
Mieskuria ylläpidetään hyvin ankarasti, mutta mitään pikkumaisia ohjesääntöjä ei ole. Mielivaltaisen erottamisen vääryyttä me vältämme jättämällä erottamisoikeuden työhönottotoimiston päällikölle, ja hän käyttää sangen harvoin tätä oikeutta. Vuonna 1919 laadittiin viimeinen tilasto. Sinä vuonna vaihtui 30,125 työmiestä. Näistä oli 10,334 ilmoittamatta ollut työstä poissa kauemmin kuin kymmenen päivää ja senvuoksi pyyhitty pois kirjoista; 3,702 jätti tehtaan joko siksi, etteivät olleet tyytyväisiä työhönsä, tai siksi, että pyysivät siirtoa ilmoittamatta mitään syytä; 38 sai mennä, kun kieltäytyivät opiskelemasta englanninkieltä sitä tarkoitusta varten perustetussa koulussa; 108 työmiestä otti sotamiehen pestin ja noin 3,000 siirrettiin muihin osastoihin. Jokseenkin yhtä monta matkusti kotiansa, antautui maanviljelykseen tai meni kauppa-alalle. Kahdeksanyhdeksättä naista erotettiin, koska heidän miehillään oli toimi — me emme käytä naimisissa olevia naisia, joiden miehillä on työtä. Koko määrästä sai ainoastaan kahdeksankymmentä eron ilman muuta, ja syyt olivat: eksyttävistä tiedonannoista 56, kasvatusosastomme määräyksestä 20 ja soveltumattomuudesta 4.
Me vaadimme, että työmiehet tekevät, mitä heille käsketään. Koko järjestö on niin erikoistettu ja toinen osasto niin riippuvainen toisesta, ettemme hetkeäkään voisi ajatella antaa työmiesten toimia omin päinsä. Ilman sangen ankaraa kuria olisi meillä suunnaton sekamelska. Työmiehet on otettu tekemään mahdollisimman suuren työmäärän ja he saavat mahdollisimman hyvän palkan. Jos jokainen työmies saisi noudattaa omaa päätänsä, kärsisi siitä tuotanto ja siis myöskin maksu. Joka ei pidä meidän työtavastamme, on vapaa lähtemään pois. Yhtiö tahtoo kohdella työmiehiänsä puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti, ja luonnollisesti vaatii sekä päällysmiesten että johtajien etu, että heidän osastoiltaan erotetaan niin vähän kuin mahdollista. Jos työmiestä on kohdeltu väärin, on hänellä täysi oikeus valittaa. Vääryyttä on mahdoton välttää, sillä ihmiset eivät aina ole oikeamielisiä toisiaan kohtaan. Syntinen luonto voittaa tuontuostakin hyvän tahdon. Päällysmiehet eivät aina ymmärrä meidän aatteitamme tai he väärinkäsittävät ne, mutta yhtiön pyrkimykset ovat sellaiset kuin tässä olen esittänyt, ja me käytämme kaikkia keinoja tehdäksemme tarkoituksemme ymmärretyksi.
Luvattomaan poissaoloon nähden on välttämätöntä olla hyvin ankara. Työmies ei saa tulla ja mennä kuinka haluaa; hän voi aina pyytää lomaa päällysmieheltä, mutta jos hän on ilmoittamatta poissa, tutkitaan hänen palattuaan hänen poissaolonsa syytä ja asia lykätään joskus lääketieteellisen osaston käsiteltäväksi. Jos hänellä on ollut pätevä syy, saa hän jälleen ryhtyä työhönsä; muussa tapauksessa hänet erotetaan. Kun työmies otetaan palvelukseen, merkitään kirjaan vain hänen nimensä, osoitteensa ja syntymävuotensa, onko hän naimisissa vai naimaton, kuinka monta omaista hänellä on huollettavana, onko hän ennen ollut Ford-yhtiön palveluksessa sekä hänen näkö- ja kuulokykynsä. Hänelle ei tehdä mitään kysymyksiä hänen entisestä työstään, mutta meillä on lappu "paremman edistymisen mahdollisuuksia varten", johon työmies, jos hän ennen on ollut jossakin ammatissa, ilmoittaa mikä tämä ammatti oli. Sillä tavoin saatamme erikoisammattilaisia tarvitessamme saada niitä suoraan tehtaasta. Tämä onkin yksi niitä teitä, joka auttaa työkalujen tekijöitä ja valajia ylenemään. Kerran tarvitsin sveitsiläistä kelloseppää. Pengottiin korttijärjestelmäämme ja löytyi todellakin yksi — hän hoiti porakonetta. Toisen kerran tarvittiin taitavaa tiilenlyöjää tulenkestäviä tiilejä varten. Hänet löysimme myöskin erään porakoneen äärestä, mutta hän on nyt tarkastusmies.
Persoonallisiin kosketuksiin ei oikeastaan juuri milloinkaan jouduta. Työmies menee kotiansa, kun hän on päivätyönsä päättänyt, ja tehtaalla ei ole mitään seurusteluhuoneustoa. Mutta me koetamme noudattaa oikeutta ja ehkäistä pikkumaisten henkilöiden puuhia. Meillä on niin monta eri osastoa, että tehdas on melkein kuin oma maailmansa, jossa kukin voi löytää paikkansa. Otetaan esimerkiksi tappelut. Joillakuilla on tappelunhalu veressä, ja tavallisesti semmoinen mies heti erotetaan. Mutta se ei luullakseni tappelupukaria paranna — hän joutuu vain pois meidän näköpiiristämme. Senvuoksi ovat päällysmiehet tulleet aika kekseliäiksi määrätessään rangaistuksia, jotka eivät riistä mitään miehen perheeltä eivätkä vie aikaa tehtaalta.