Alati, ja joskus aivan tahtomatta, tehdään rikkomuksia taloudellista oikeudenmukaisuutta vastaan. Taloudellisten olojen voi sanoa tekevän ihmiskunnan siksi, mitä se on, mutta myöskin voi sanoa ihmisten luovan taloudelliset olot. Ne, jotka ovat edellisen väittämän kannalla, syyttävät teollisuusjärjestelmää kaikista vioista, joita ihmisillä ylimalkaan on. Toiset taas arvelevat, että ihminen itse luo olonsa, ja että jos taloudellinen, teollinen tai yhteiskunnallinen järjestelmä on huono, niin on se vain ihmisen oma kuvain. Tehtailijat eivät tahdo myöntää, että teollisuusmenetelmien viat ja puutteet ainakin osaksi ovat heidän omia vikojansa suurennettuina ja järjestelmään pantuina. Mutta pankaapa heidät käsittelemään kysymystä kytkemättä sitä heidän omiin asioihinsa, silloin he katsovat asiaa heti toiselta kannalta.

Jos ihmisluonto olisi vähemmän puutteellinen, olisi yhteiskuntajärjestelmämme epäilemättä parempi kuin se nyt on. Toisaalta olisi huonompi ihmisaines päätynyt huonompaan yhteiskuntajärjestykseen — vaikka se tuskin olisi kestänyt niin kauan kuin nykyinen yhteiskuntajärjestelmä. Mutta niitä, joiden mielestä ihmiset ovat tietoisesti ja vapaaehtoisesti luoneet puutteellisen yhteiskuntajärjestyksen, on sangen vähän. Jos tinkimättä myönnetään, että yhteiskuntajärjestelmän viat johtuvat ihmisestä itsestään, niin seuraa siitä, että hän on tietoisesti järjestänyt epätäydellisyydet. Osa meidän täytyy merkitä tietämättömyyden tiliin, toinen osa yksinkertaisuuden.

Jos ajattelemme nykyisen teollisuusjärjestelmämme alkua, niin eihän alussa voinut tietää, mitenkä se tulisi kehittymään. Jokaista uutta edistysaskelta tervehdittiin ilolla. Ei kukaan ajatellutkaan, että pääoma ja työ tulisivat edustamaan vastakkaisia harrastuksia. Ei kukaan uneksinut, että itse menestyksessä piilisi paula. Mutta kehityksen kulussa esiintyivät järjestelmän nurjat puolet. Liikkeet laajenivat niin suuriksi, että johtajan täytyi ottaa palvelukseensa suuret määrät ihmisiä tuntematta heitä edes nimeltä, mutta tätä seikkaa ei suinkaan pahoiteltu, vaan päinvastoin pidettiin suotuisana. Se johti kuitenkin lopulta epäpersoonalliseen järjestelmään, ja työmiestä ruvettiin katsomaan koneeksi eikä lihasta ja luusta olevaksi ihmiseksi. Ei kukaan tietystikään usko, että tämä epäinhimillinen kehityskulku tahallaan luotiin järjestelmäksi. Mutta niin kävi. Se oli olemassa piilevänä jo alussa, vaikka kukaan ei sitä huomannut tai aavistanut. Tavaton ja miltei uskomaton kehitys toi ilmi järjestelmän viat.

Mikä on teollisuuden perusaate? Se ei ole rahan ansaitseminen, vaan yleishyödyllisen aatteen toteuttaminen ja sen monistaminen yhtä moniksi tuhansiksi kuin on ihmisiä, jotka sitä tarvitsevat.

Tuotantoa varten on kehitettävä tuotantoa. On keksittävä järjestelmä, joka muuttaa tuotannon ihanaksi taiteeksi. Teollisuuden todellinen perusaate on tuotannon laskeminen perustalle, joka tekee jatkuvan kehityksen mahdolliseksi, yhä useampien tehtaiden rakentaminen ja monien tuhansien hyödyllisten esineiden valmistaminen. Yritys ansaita rahaa keinottelulla työn asemesta merkitsee teollisuuden perusaatteen kieltämistä. Lyhytnäköiset ihmiset eivät ymmärrä, että liikkeissä on muuta kysymyksessä kuin omakohtainen, persoonallinen etu. Liiketoiminta on antamista ja ottamista, jotta voisi itse elää ja sallia toisten elävän. Se on monien harrastusten ja voimien yhteistoimintaa. Milloin ikinä tapaa ihmisen, jonka mielestä liike on niinkuin virta, jonka hedelmöittävä tulva on pysäytettävä juuri kun se on saapunut hänen kohdalleen, todistaa se, että tämä ihminen luulee voivansa pitää liikettä voimassa pysäyttämällä sen liikunnan. Hän siis tahtoisi tuottaa rikkautta seisauttamalla rikkauden tuottamisen.

Yleishyödytyksen periaate on huonojen aikojen parannuskeino, ja tämä johtaa meidät yleishyödytyksen ja rahainkäytön periaatteiden käytännölliseen sovelluttamiseen.

XI luku.

KUINKA HALVAKSI TAVARAIN TUOTANTO VOIDAAN SAADA?

Ei kukaan voi kieltää, että jos hinnat ovat kyllin alhaiset, voi aina saada ostajia, olkoot ajat minkälaiset tahansa. Se on liike-elämän alkeistotuuksia. Alhaistenkin hintojen aikana sattuu tosin, että raaka-aineet eivät mene kaupaksi. Niin oli laita esim. vuonna 1921, mutta se riippui siitä, että tehtailijat ja välittäjät tahtoivat ensin saada myydyksi kalliin hinnan aikana ostamansa varastot ennenkuin ryhtyivät uusiin kauppoihin. Markkinat olivat hiljaiset, mutta liian täynnä tavaraa. Liikakylläiset markkinat syntyvät vain silloin, kun hinnat eivät ole oikeassa suhteessa ostokykyyn tai kun ostajat ovat haluttomia senvuoksi, että aikaisemmin ovat tulleet ostaneeksi varastoon.

Luonnottoman korkeat hinnat ovat aina merkkinä siitä, että asioissa on jotakin epätervettä, sillä ne johtuvat aina jostakin epänormaalisesta seikasta. Terveellä ihmisellä on normaalinen ruumiinlämpö; terveellä liike-elämällä on normaalihinnat. Korkeat hinnat ovat tavallisesti seurauksena keinottelusta johon ryhdytään, kun aletaan puhua mahdollisesta tavaranpuutteesta. Vaikka kaikilla liikealoilla ei koskaan voi syntyä puutetta, voi muutamien harvojen — jopa yhden ainoankin — tarvetavaran tuotannon väheneminen aiheuttaa keinottelua. Eikä aina tarvitse olla edes tavaranpuutetta. Setelirahaston paisuminen (inflatio) aiheuttaa ostohalun näennäistä nousua ja sen seurauksena keinottelun mahdollisuutta. Saattaa myöskin sattua todellinen tavaranpuute samaan aikaan inflation kanssa, kuten usein tapahtuu sota-aikoina. Mutta olkoon syy hintojen suuruuteen mikä tahansa, niin maksavat ihmiset ne tavaranpuutteen pelosta. He ostavat joko varustautuakseen tavaroilla pitemmäksi aikaa tai taas vuorostaan myydäkseen ja ansaitakseen. Kun ruvettiin puhumaan sokeripulasta, koettivat emännät, jotka eivät eläessään olleet ostaneet sokeria viittä kiloa enempää kerralla, hankkia itselleen viidenkymmenen, jopa sadan kilon varaston, ja samalla ostivat keinottelijat sokeria sulkeakseen sen makasiineihinsa. Melkein koko sodanaikainen elintarvepuute johtui keinottelusta tai tällaisesta varauksesta.