Tämmöisiä "Ford-juttuja" on paljon.
Meidän periaatteemme ovat hintojen alentaminen, toiminnan laajentaminen ja tavarain parantaminen. Kuten lukija näkee, panemme hinnanalennuksen ensi sijalle. Emme ole milloinkaan laskeneet määrättyjen kustannusten mukaan. Sen vuoksi alennamme hinnan aina siihen määrään, jonka luulemme tuottavan suurempaa menekkiä. Sitten koetamme valmistaa siihen hintaan. Kustannuksista emme huolehdi; uusi hinta pakottaa putoamaan ne alas. Tavallinen tapa on ensin laskea kustannukset ja sitten määrätä hinta, ja vaikka se voi olla loogillisesti oikea rajoitetummassa merkityksessä, ei se pidä paikkaansa syvemmässä ja laajemmassa merkityksessä, sillä mitä hyötyä on tietää kustannuksista, jos sen kautta saadaan selväksi, ettei voida valmistaa tavaraa sellaiseen hintaan, mihin sen voi myydä? Likempänä asian ydintä on kuitenkin se tosiasia, että vaikka arvioimmekin kuinka suuriksi kustannukset nousevat — ja itse teemme tietenkin aina tarkkoja kustannuslaskelmia — niin ei kukaan tiedä, kuinka suuria niiden pitäisi olla. Yksi käytettävissä olevia keinoja on hinnan määrääminen niin alhaiseksi, että se pakottaa kaikki yrityksessä mukana olevat panemaan kaikkein parastaan. Halpa hinta kannustaa kaikkia. Tällä tavoin voin päästä suurempaan selvyyteen valmistuksesta ja myynnistä kuin minkä paperilla tehdyn laskelman nojalla hyvänsä.
Korkea palkkaus vaikuttaa onneksi osaltaan kustannusten halpenemiseen, sillä työmiehet ovat sitä paremmassa työkunnossa, jota vähemmän heillä on rahahuolia. Viisi dollaria päivässä kahdeksan tunnin työstä osoittautui olevan mitä tehokkaimpia toimia valmistuskustannusten vähentämiseen, ja kuuden dollarin päiväpalkka on vielä halvempi kuin viiden. Kuinka pitkälle tätä voi jatkaa, emme tiedä.
Me olemme aina ansainneet määräämillämme hinnoilla, ja yhtä vähän kuin tiedän, kuinka korkealle palkat tulevat nousemaan, yhtä vähän tiedän, kuinka alas hinnat tulevat laskemaan, enkä näe mitään syytä, minkä vuoksi siitä pitäisikään huolehtia. Moottoriaura myytiin esimerkiksi ensin 750, sitten 850 dollarista, minkä jälkeen hinta laski 625 dollariin. Äskettäin alensimme sen hintaa vielä seitsemänneljättä prosenttia ja olemme siis tulleet 375 dollarin hintaan. Tämän saatoimme tehdä saatuamme moottoriaurain valmistuksen kunnolliseen käyntiin. Moottoriauraa ei valmisteta yhdessä automobiilien kanssa. Yhden tehtaan ei pidä valmistaa muuta kuin yhtä tavaralajia, jos tahtoo saada sen todella taloudelliselle pohjalle.
Useimpia tehtäviä varten on kone ja mies parempi kuin ilman konetta työskentelevä mies. Tarkoin määräämällä tuotteen muodon ja pitämällä koko valmistustapahtumaa selkeästi silmällä voimme laatia juuri senlaatuisia koneita, jotka pääsevät pisimmälle kätten työn moninkertaistuttamisessa. Näiden koneiden avulla täyttävät työmiehet senvuoksi tuotannossa myöskin suuremman tehtävän, mikä vuorostaan oikeuttaa heidät suurempaan palkkaan.
Kun pidämme tämän periaatteen muistissa, voimme käydä määrätyssä tarkoituksessa ahdistamaan haaskausta. Me emme halua laitoksissamme mitään hyödytöntä. Me emme halua rakentaa muhkeita rakennuksia menestyksiemme muistopatsaiksi. Niihin menevän pääoman korko ja rakennusten ylläpitokustannukset tekevät vain kalliimmaksi tavaroita, joita valmistetaan — minkä vuoksi nämä muistomerkit joskus vaikuttavat suorastaan koristeellisilta ruumisarkuilta. Suuri hallintorakennus voi kukaties olla tarpeellinen, mutta se herättää minussa aina epäilyä, että siellä on kenties liian paljon hallintoa. Minä en koskaan ole tarvinnut laajaa hallintokuntaa, ja minä pidän sitä reklaamia, jonka tuotteemme meille tuottavat, parempana kuin tuotantomme valmistuspaikan tarjoamaa itsekehua.
Se mallin vakiinnuttaminen, jonka tuloksena on suuri säästö kuluttajalle, hankkii tuottajalle sellaiset tulot, että hän tuskin tietää, mihin rahojansa panna. Mutta hänen työnsä täytyy olla kunniallista, perusteellista ja huolellista. Monien mallien hylkääminen ei ole samaa kuin mallin vakiinnuttaminen (standardisointi). Se voi olla — ja on useimmiten — samaa kuin menekin rajoittaminen, sillä jos hoitaa liikettänsä tavallisten periaatteiden mukaan — se on, koettaa ottaa niin paljon maksua kuin kuluttajan voi ajatella suostuvan antamaan — niin täytyy kuluttajalla myöskin olla valitsemisen varaa.
Mallin vakiinnuttaminen, standardisointi, on siis tuotannon viimeinen aste. Me alamme kuluttajasta, askartelemme kunnes pääsemme oikeaan muotoon ja ryhdymme vihdoin teolliseen valmistukseen, joka on keino siihen päämaaliin pääsemiseksi, jota tahdomme palvella — yleishyödytykseen.
Tämä järjestys on tärkeä pitää mielessä, sillä sitä ymmärretään harvoin oikein. Hintasuhteita ei myöskään ymmärretä. Ihmisillä on se käsitys, että hinnat täytyy pitää korkealla, mutta asia on päinvastoin niin, että liikkeen menestys — suuri kulutus — riippuu siitä että hinnat pidetään alhaalla.
Ja sitten toinen asia. Täytyy sanan todellisessa merkityksessä olla yleisön palvelija. Minä tiedän, että mallien ajoittaista muuttelemista pidetään hyvänä liiketapana eikä huonona moraalina, niin että entisiä tyyppejä katsotaan vanhanaikaisiksi ja ihmiset pakotetaan ostamaan uusia joko sen vuoksi, että varaosia vanhoihin ei ole saatavissa, tai siksi, että ostaja saadaan houkutelluksi hylkäämään vanhan hankkiakseen uuden. Minulle on sanottu, että liikemiehen päämääränä on saada ihmiset ostamaan niin usein kuin mahdollista ja ettei senvuoksi pidä valmistaa tavaroita, jotka kestävät ikuisesti.