Nyt tulemme liikatuotantoon. Alituisesti meiltä kysellään:
"Ettekö te kerran joudu liikatuotannon tilaan? Kun joudutte valmistamaan enemmän autoja kuin ihmiset voivat käyttää?"
Minä en pidä mahdottomana, ettemmekö joskus, voi joutua siihen tilaan, että tavaran tuotanto on niin halpaa ja suunnattoman runsasta, että syntyy todella liikatuotantoa, mutta omasta puolestani en suinkaan ajattele sitä aikaa pelolla, vaan suurella mielihyvällä. Ei mikään voisi olla ihanampaa kuin maailma, jossa jokaisella olisi mitä tarvitsee; pelkään vain, että niitä aikoja täytyy kauan odottaa. Mitä omaan tuotantooni tulee, on meillä tuohon aikaan vielä sangen pitkä taival. En tiedä, kuinka monta autoa meidän erikoismalliamme yksi perhe tulee käyttämään. Mutta minä tiedän, että hinnan alennuttua ostaa sellainenkin maanviljelijä, joka vain muutamaa vuotta ennen tuskin uneksikaan auton omistamista, ei ainoastaan yhden, vaan usein kaksi autoa, jopa joskus lisäksi kuorma-autonkin. Sensijaan, että työmiehet lähetettäisiin eri toimiinsa yhteisellä autolla, tulee kenties helpommaksi, että heillä kullakin on omansa. Niin on kauppamatkustajain laita. Yleisö huomaa pettämättömän varmasti, mikä sille parhaiten soveltuu. Ja kun me emme enää valmista autoja ja moottoriauroja, vaan ainoastaan sellaisten osia, joista autot ja moottoriaurat pannaan kokoon, niin nykyiset mahdollisuudet tuskin riittänevätkään sijoittamaan kymmentä miljoonaa autoa ostajille. Ja sama on juttu minkä liikehaaran alalla hyvänsä. Jos vain hinnat ovat sellaiset kuin niiden tulee olla, ei meidän eikä muiden teollisuuksien tarvitse pitkään aikaan surra mistään liikatuotannosta. Ihmisten kieltäytyminen ostamasta liian korkeiden hintojen vuoksi kannustaa parhaiten oikeata liike-elämää. Jos tahdomme tehdä kauppaa, täytyy meidän alentaa hintoja huonontamatta laatua. Hinnanalennukset pakottavat meidät siis parempiin ja taloudellisempiin valmistusmenetelmiin. Mikä teollisuudelle on "normaalia", riippuu oleellisesti johdon kyvystä keksiä parempia menetelmiä. Jos liikemies alentaa tavaransa hinnan siihen määrään, ettei hän saa itselleen mitään ansiota, vaan päinvastoin tappiota, niin on hänen yksinkertaisesti pakko laskea, mitenkä hän parempia menetelmiä käyttämällä voisi valmistaa yhtä hyvää tavaraa. Näiden menetelmien tulee tuottaa hänen ansionsa eikä palkkojen alentamisen tai hinnan korottamisen.
Hyvän johdon mukaista ei ole ansion puristaminen työmieheltä tai ostajilta. Tehtaanjohdon on aikaansaatava ansio. Älkää huonontako tavaran laatua, älkää vähentäkö palkkoja, älkää nylkekö yleisöä! Mutta käyttäkää yhä enemmän älyä menetelmiin ja tehkää tavara paremmaksi kuin milloinkaan ennen. Sillä tavoin tulevat kaikki parhaiten palvelluiksi ja tyydytetyiksi.
Ja sen voi tehdä!
XII luku.
RAHAT JA TAVARAT.
Tehdasliikkeen päätarkoitus on tuottaminen, ja jos se aina pidetään mielessä, on raha-asioilla toisarvoinen merkitys ja oikeastaan tekemistä vain kirjanpidon kanssa. Minun omat finanssitoimeni ovat olleet mitä yksinkertaisinta laatua. Minä aloitin alusta alkaen periaatteella ostaa ja myydä käteisellä, minulla oli aina riittävästi puhdasta rahaa käsillä, kun käytin oitis liikkeeseen ne ansiot, jotka sain kassa-alennuksista ja pankkitilieni koroista. Minä pidän pankkeja pääasiallisesti paikkana, jossa on turvallista ja mukavaa säilyttää rahojansa. Ne minuutit, jotka kulutamme kilpailijaimme asioihin, menevät hukkaan meiltä itseltämme, ja se aika, jonka uhraamme kehittääksemme itseämme finanssimiehiksi, menee hukkaan meidän tuotannoltamme. Liikkeen raha-asiat on tehtaan itsensä eikä pankin järjestettävä. Sillä en tahdo sanoa, etteikö liikemiehellä tule olla jotakin tietoa finanssioloista, mutta hän menestyy paremmin, jos tietää niistä liian vähänkuin liian paljon, sillä jos hänestä tulee "asiantuntija" tällä alalla, niin hän joutuu lainailemaan rahoja sen sijaan että ansaitsee niitä, sitten lainaa hän lisää maksaakseen edellisen lainansa ja muuttuu vekselien ja velkakirjojen temppuilijaksi.
Jos hän on todellinen ammattimies finanssitemppuilun alalla, voi hän tällä tavoin pitää asioitaan käynnissä sangen kauan, mutta joskus hän sitten tekee hairahduksen ja kaikki lusahtaa lysyyn. Ei pidä sekoittaa tehdasliikettä pankkiasioihin; liian monet liikemiehet näyttävät sekaantuvan pankkiasioihin ja päinvastoin. On olemassa taipumusta kääntää nurin sekä liike-elämän että pankkilaitoksen todelliset tarkoitusperät, ja se vahingoittaa molempia. Rahojen täytyy tulla tehtaasta eikä pankista, ja minä olen havainnut, että tehdas vastaa kaikkia siihen pantavia vaatimuksia. Kerran, kun yhtiömme luultiin olevan suuressa rahantarpeessa, saattoi tehdas vaadittaessa antaa lainaksi suuremman summan kuin mikään pankki tässä maassa olisi kyennyt lainaamaan.
Minun kosketukseni finanssimaailman kanssa ovat enimmäkseen olleet kieltoja ja epäyksiä. Muutamia vuosia sitten täytyi minun julistaa perättömäksi, että Standard Oil-yhtiö muka omisti Ford-yhtiön, ja mukavuuden vuoksi mainitsin samalla, että me emme olleet kytketyt mihinkään muuhunkaan toiminimeen ja että meillä ei ollut aikomusta kaupata autoja postijälkivaatimuksella. Toissa vuonna kierteli maailmalle mieluinen huhu, että me olimme rahoja etsimässä Wall Streetin varrelta. [Wall Street on se katu, jonka varrella New Yorkin enimmät pankit, pörssit ja muut rahaliikkeet ovat ja josta maailman raha-asiat hallitaan. — Suom.] Sitä en huolinut edes oikaista, sillä on mahdotonta ehtiä oikomaan kaikkea. Sen sijaan näytin, ettemme laisinkaan olleet rahan puutteessa, enkä ole sittemmin kuullutkaan, että meidän raha-asiamme järjestettäisiin Wall Streetiltä käsin.