Minulla ei ole mitään rahojen lainaamista eikä pankkimiehiä vastaan; minä vain en tahdo, että lainatuilla rahoilla korvataan työtä. Ja sellaiset pankkimiehet, jotka pitävät jotain liikettä paloiteltavana hedelmänä, ovat minulle vastenmielisiä. Rahain, lainauksen ja rahainhoidon tulee säilyttää oikeat paikkansa, mutta jotta se olisi mahdollista, on tarkoin harkittava, mihin tarkoitukseen rahoja tarvitaan ja miten ne voidaan maksaa takaisin.

Raha on ainoastaan työase liikeyrityksessä, yksi koneiston osa. Jos asioissa on jotakin vikaa, niin parannuskeino ei ole raha, vaan sitä on etsittävä perusteellisemmassa harkinnassa ja järkevässä rohkeudessa. Liike, joka hoitaa huonosti mitä sillä on, tulee hoitamaan huonosti senkin, mitä se saa. Pääasia on paremman järjestelyn aikaansaanti. Jos se onnistuu, niin tuottaa liike itse rahaa, aivan niinkuin parantunut ihminen luo ruumiissaan uutta ja tervettä verta.

Lainaaminen voi helposti tulla puolustukseksi haluttomuudelle tunkeutua vaikeuksien ytimeen, samoin kuin se voi kannattaa laiskuutta ja typerää kopeutta. Muutamat liikemiehet ovat liian mukavuutta rakastavia pannakseen työkauhtanan ylleen ja mennäkseen tehtaaseen katsomaan, miten siellä laita on, tai liian ylpeitä myöntääkseen että mikään, minkä he itse ovat panneet käyntiin, voisi epäonnistua. Mutta liike-elämän lakien laita on sama kuin painovoiman. Joka asettuu sitä vastaan, saa tuntea sen tehon.

Toista on lainata liikkeen laajennusta varten, toista jälleen laiminlyönnin ja leväperäisyyden korjaamista varten. Jälkimmäinen on hyödytöntä siitä yksinkertaisesta syystä, että rahat eivät aikaansaa vähintäkään apua. Laiminlyönnit ja tuhlaus voidaan korvata säästäväisyydellä, huono johto viisaudella. Kummallakaan näistä korjauskeinoista ei ole mitään tekemistä rahan kanssa. Päinvastoin voi raha erinäisissä oloissa olla niiden vihollinen. Moni liikemies kiittää onneansa, että hän ajoissa huomasi varmimman pääoman olevan hänen omassa ajatuskyvyssään eikä pankkilainassa. Rahalainassa voi joskus olla jonkinlaista yhtäläisyyttä juomarin kanssa, joka ottaa uuden pääntäyden vastustaakseen entisen seurauksia. Mutta siitä ei ole mitään apua, se vain pahentaa tilaa. Liikkeen viallisen kohdan perille pääseminen ja sopivan parannuskeinon keksiminen siihen on paljoa kannattavampaa kuin rahojen lainaaminen seitsemän prosentin korkoa vastaan.

Liikkeen sisäiset vammat vaativat suurinta huomiota. "Liike", kaupanharjoittamisen merkityksessä, tarkoittaa pääasiallisesti ihmisten tarpeiden täyttämistä. Jos valmistaa, mitä he tarvitsevat, ja myy näitä tarve-esineitä hintaan, joka ei merkitse ostajalle vaikeutta vaan apua, niin tulee liike aina menestymään hyvin, sillä sitä, mikä tuottaa ihmisille apua ja helpotusta, he ostavat yhtä luonnollisesti kuin juovat vettä janoonsa.

Mutta näiden tavarain valmistus vaatii alituista huolellisuutta. Koneet kuluvat ja ovat korvattavat. Työmiehet saattavat käydä uppiniskaisiksi, laiskoiksi tai huolimattomiksi. Liikkeen muodostavat jonkin tarve-esineen valmistamista varten yhtyneet ihmiset ja koneet, mutta sekä ihmisiä että koneita on korjattava ja korvattava. Joskus ovat johtajat enimmän korjauksen tarpeessa, mutta itse he ovat viimeiset sitä tunnustamaan. Kun liike on huonosti järjestetty; kun se taantuu valvonnan puutteessa; kun yhtiön herrat istuvat mukavasti tuoleillansa, ikäänkuin ne suunnitelmat, jotka he kerran ovat panneet täytäntöön, turvaisivat heidät kaikiksi ajoiksi; kun liikettä katsotaan vain tulolähteeksi eikä elämäntehtäväksi — silloin on ikävyyksiä odotettavissa. Jonakin kauniina aamuna herätään ja huomataan, että kauppaa tehdään enemmän kuin milloinkaan ennen, mutta ansaitaan vähemmän. Puuttuu rahoja, mutta onhan niitä helppo lainata. Ihmiset ovat niin valmiit olemaan avuliaita. Tämä on vaikeimpia kiusauksia, mitä vastaan nuoren liikemiehen on kamppailtava. Mutta jos silloin lainaa rahaa, niin antaa jo olemassaolevalle epäkohdalle tilaisuuden vain yhä pahentua. Tauti saa virikettä. Ihminen ei tavallisesti käyttele lainattuja rahoja viisaammin kuin omiaan, ja tämmöisissä oloissa on rahan lainaaminen jo rappeutumassa olevan omaisuuden panttausta.

Sopivin aika liikemiehelle rahojen lainaamiseen on sellainen, jolloin hän niitä ei tarvitse. Toisin sanoen, kun hän ei tarvitse niitä sen täytteeksi, mitä hän itse laiminlyö. Jos liike menestyy erinomaisesti ja on laajennuksen tarpeessa, niin on jokseenkin turvallista lainata rahaa, mutta jos rahantarve johtuu huonosta johdosta, täytyy nämä viat korjata sisältäpäin eikä ulkonaisilla tempuilla.

Minun rahainhoitoperiaatteeni ovat seurausta myyntiperiaatteistani. Minusta on parempi myydä suurempia tavaramääriä pienemmällä ansiolla kuin pieniä määriä suurella voitolla. Jos näitä periaatteita noudatetaan, niin kykenee suurempi määrä ihmisiä ostamaan ja suurempi määrä saa työtä ja hyviä palkkoja. Sen kautta voi harkita sopivan, jatkuvan tuotantosuunnitelman, välttää n.s. kuolleet kaudet ja päästä suorittamasta menoja seisomassa olevista tehtaista. Lyhytnäköisten ihmisten mielestä hintojen alentaminen merkitsee liikkeen tulojen alenemista. On vaikea ymmärtää semmoista ajatuksenjuoksua, sillä siitä puuttuu kaikkein alkeellisin käsitys siitä, mitä liike pohjaltaan on. Kun minä kerran ajattelin alentaa hintaa kahdeksankymmentä dollaria autoa kohti, kysyttiin minulta, eikö tämä, kun valmistusmäärä oli 500,000 autoa, vähentänyt yhtiön tuloja neljäkymmentä miljoonaa dollaria. Tietysti, jos näillä uusilla hinnoilla möisimme ainoastaan 500,000 autoa, silloin luonnollisestikin tulomme vähenisivät neljäkymmentä miljoonaa dollaria — mikä on mielenkiintoinen matemaattinen laskelma, mutta sillä ei ole mitään tekemistä liiketoiminnan kanssa; sillä ellei tavaran hintoja alenneta, ei sen menekki enene, eikä liike siis ole varmalla pohjalla.

Ellei joku liike edisty, niin se taantuu, ja sellainen liike tarvitsee aina raha-avustusta. Vanhanaikaiset liikeperiaatteet menivät aina siihen suuntaan, että hinnat olisivat pidettävät niin korkeina kuin mahdollista. Todella nykyajanmukainen liikeperiaate on aivan päinvastainen.

Pankkimiehet ja asianajajat harvoin ymmärtävät tätä. He sekoittavat hitauden ja vakavuuden, ja aivan ulkopuolella heidän käsityskykyänsä on, että hintoja koskaan voidaan alentaa vapaaehtoisesti. Ja sentähden, kun tavallinen pankki- tai lakimies pannaan liikeyrityksen johtajaksi, on loppu useimmiten surkea.