Hintojen alentaminen lisää menekkiä ja parantaa raha-asioita, mikäli ehdottomasti kertyvää ansiota pidetään hoitorahastona, jonka avulla voi rakentaa liikkeen suuremmaksi ja paremmaksi. Liikkeen nopean kehityksen ja valtavan menekin vuoksi on meillä aina ollut suuret ansiot kaikilla hintatasoilla. Kustakin autosta saatu voitto on ollut pieni, mutta yhteensä ovat ne tehneet suuria summia. Voitto ei ole tasaista. Hinnanalennuksen jälkeen ovat ansiot jonkun aikaa pienet, mutta sitä mukaa kuin välttämätön säästömenetelmä alkaa tuntua, nousevat ne jälleen. Näitä lisäansioita ei kuitenkaan jaeta osakkeenomistajille. Minä olen aina vastustanut suuria osinkoja, ja yhtiö on nyt vapautettu niistä osakkeenomistajista, jotka olivat toisella kannalla. Pientä prosenttia lukuunottamatta katson ansioiden kuuluvan enemmän liikkeelle kuin osakkeenomistajille.

Niinikään olen sitä mieltä, että liikkeessä ei tule olla muita osakkeenomistajia kuin sellaisia, jotka todella ovat liikkeen palveluksessa ja pitävät yhtiötä enemmän yleishyödyllisenä yrityksenä kuin pelkkänä rahapajana. Jos voitto on suuri — niinkuin se on, kun pyrkimykseksi pannaan yleishyödytys — tulee sen osaksi joutua takaisin liikkeeseen tehdäkseen tämän vielä soveliaammaksi tarkoitukseensa, ja osaksi on se palautettava ostajalle. Eräänä vuonna oli voittomme niin paljoa suurempi kuin olimme arvioineet, että päätimme palauttaa viisikymmentä dollaria jokaiselle autonostajalle. Me ymmärsimme ottaneemme tietämättämme ostajalta liian paljon. Minun periaatteeni tavaranhinnoista ja sen mukaisesti myöskin rahainkäytöstä tulivat tunnetuiksi erään oikeudenkäynnin kautta, joka muutamia vuosia sitten nostettiin yhtiötä vastaan pakottaakseen se maksamaan suurempaa osinkoa. Kuulustelussa tein selkoa niistä periaatteista, jotka meillä silloin olivat ja ovat yhä vieläkin voimassa:

Ensiksikin on minun mielestäni parempi myydä suuri määrä vaunuja kohtuullisella kuin pienempi määrä suurella voitolla.

— Minä noudatan tätä sääntöä, koska sen kautta suuri joukko ihmisiä pystyy ostamaan auton ja nauttia sen käyttämisestä, samalla kuin suurelle joukolle työmiehiä hankitaan hyväpalkkaista tointa. Se on minun elämäni tarkoitusperänä. Mutta en pitäisi toimintaani menestyksellisenä, vaan päinvastoin aivan epäonnistuneena, ellen voisi tätä aikaansaada ja samalla saavuttaa kohtuullista voittoa itselleni ja niille, jotka ovat minun kanssani yhtyneet tähän liikkeeseen.

— Että tämä noudattamani menettely on hyvää liikepolitiikkaa, todistaa sen teho käytännössä: meidän on joka vuosi onnistunut valmistaa autoja hintaan, joka on tehnyt yhä useammille mahdolliseksi oman auton hankkimisen, me olemme antaneet työtä yhä useammille työmiehille, ja samalla olemme liikkeemme laajentumisen kautta lisänneet omaa voittoamme paljoa suuremmassa määrässä kuin kukaan oli toivonut tai edes voinut uneksia aloittaessamme.

— On muistettava, että joka kerta kun alennamme autojemme hintaa huonontamatta niiden laatua, me laajennamme mahdollisten ostajain lukua. On paljon ihmisiä, jotka ovat valmiit ostamaan auton 360 dollarilla, mutta eivät tahdo maksaa 440. Meillä on suunnilleen 500,000 ostajaa 440 dollarin hintaan, ja minä lasken, että me 360 dollarin hinnalla saatamme lisätä myyntiä ehkä 800,000 autoon saakka vuodessa. Tämä tuottaa vähemmän voittoa kutakin autoa kohti, mutta enemmän vaunuja, enemmän työtä tarvitseville ja vihdoin suuremman kokonaisvoiton itsellemme.

— Tahdon sanoa suoraan: en katso, että meillä on oikeutta ottaa autoistamme mitään tavatonta voittoa. Kohtuullinen voitto on oikeutettu, mutta se ei saa olla liian suuri. Senvuoksi onkin pyrkimykseni ollut alentaa vaunujen hintaa, niin pian kuin tuotanto suinkin on sallinut, ja antaa siitä johtuvat edut käyttäjille ja työmiehille, josta on seurauksena ollut odottamattoman valtavia etuja meille itsellemme.

Nämä periaatteet eivät sovellu yhteen sen yleisen käsityksen kanssa, että liikettä on hoidettava siten, että osakkeenomistajat saavat niin suuren voitto-osingon kuin mahdollista. Senvuoksi en tahdo olla tekemisissä osakkeenomistajain kanssa tuon sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä he eivät edistä liikkeen yleishyödyllistä pyrkimystä. Minun kunnianhimonani on yhä hankkia tointa yhä suuremmalle työläismäärälle, ja mikäli se on minulle mahdollista, levittää mitä laajimpiin piireihin sen teollisuusjärjestelmän etuja, jonka perustamisessa askartelemme. Me tahdomme olla auttamassa todellisten kotien ja viihtyisän elämän rakentamista ihmisille. Mutta siihen tarvitaan, että suurin osa voitosta menee takaisin tuotantoon, ja senvuoksi ei meillä ole tilaa työtätekemättömille osakkeenomistajille. Työtätekevä osakkeenomistaja pitää yleisön palvelemista tärkeämpänä kuin osinkojen kokoamista pankkiin.

Jos joskus tulisi kysymykseen joko palkkojen alentaminen tai osinkojen poistaminen, pyyhkisin tietenkin osingot pois. Mutta ei ole luultavaa, että sellainen tilanne syntyy, sillä, kuten jo olen viitannut, huonot palkat eivät sovellu hyvään taloudenhoitoon. Palkkojen alentaminen on huonoa finanssitointa, sillä sen kautta heikennetään myöskin ostokykyä. Jos johtaja-aseman katsotaan sisältävän vastuunalaisuutta, niin vaatii tämä vastuunalaisuus myöskin huolenpitämistä siitä, että johdonalaiset saavat oloja täysin vastaavan mahdollisuuden ansaita toimeentulonsa. Finanssienhoitoon ei kuulu ainoastaan yhtiön voitto ja maksukyky, vaan myöskin ne summat, jotka yhtiö suorittaa takaisin yhteiskunnalle palkkojen muodossa. Siinä ei ole mitään armeliaisuutta. Se merkitsee vain, että mitään yhtiötä ei voi pitää vakavaraisena, joka ei ole niin hyvin järjestetty, että sillä on varaa antaa miehillensä tilaisuutta tehdä paljon työtä ja saada paljon palkkaa.

Työpalkat ovat jotakin pyhää — ne edustavat kotia ja perhettä ja taloudellisia kohtaloita. Senvuoksi on niitä kosketeltava hyvin varovasti. Menotilillä palkat ovat vain numeroita, mutta elämässä ne merkitsevät leipää ja lämmintä, pikkulapsenvuoteita ja lastenkasvatusta, perheiloa ja kotiviihtymystä. Mutta toisaalta on jotakin yhtä pyhää siinä pääomassa, jonka avulla työ tehdään tuottavaksi. Ei kenelläkään ole hyötyä siitä, että teollisuuden sydänveri juoksutetaan kuiviin. Tehtaassa, joka antaa tointa tuhansille työmiehille, on jotakin yhtä pyhää kuin kodissa. Tehdas on tukena kaikille niille korkeille arvoille, joita koti edustaa. Jotta koti pysyisi onnellisena, täytyy tehdasta pitää käynnissä. Ainoa seikka, joka oikeuttaa tehtaan ansiot, on se, että ne tekevät nämä tehtaasta riippuvaiset kodit kahta vertaa varmemmiksi ja antavat suurempia työmahdollisuuksia yhä useammille ihmisille. Että ansiot lisäävät yksityistä omaisuutta on eri juttu, mutta aivan toista on, jos niitä käytetään luomaan varmempaa perustaa liikkeelle, parempia työoloja, parempia palkkoja ja suurempia toimensaannin mahdollisuuksia. Pääomaa, jota semmoiseen käytetään, on käsiteltävä varovasti. Se on olemassa kaikkien hyödyksi, vaikka sitä ehkä hoitaakin vain yksi.