Ansiot kuuluvat kolmelle taholle: tehtaalle — sen ylläpitämiseksi vakavaraisena, terveenä ja kehityskykyisenä; työmiehille, jotka ovat olleet mukana niitä hankkimassa; ja vihdoin, osaksi, yleisölle. Menestyvä teollisuus on hyötyisä kaikille kolmelle asianosaiselle — johtajalle, tuottajalle ja ostajalle.

Liikemiesten, joiden ansiot tavallisen mittakaavan mukaan ovat poikkeuksellisen suuret, pitäisi olla ensimmäisiä alentamaan hintoja. Mutta sitäpä vain ei milloinkaan tapahdu. He antavat kuluttajan kantaa kustannusten koko taakan, sälyttävätpä hänen niskaansa vielä asteettaisen lisäyksen kustannusten enenemisestä. Heidän liikefilosofiansa on: korjaa niin kauan kuin voi korjata. He ovat keinottelijoita ja nylkyreitä, huonoja aineksia, jotka aina tärvelevät kunniallisen liiketoimen. Heistä ei koskaan voi toivoa mitään, sillä heillä ei ole kaukokatsetta. He eivät näe omaa kassakirjaansa kauemmaksi.

Semmoisista ihmisistä on luontevampaa alentaa palkkoja kymmenen tai kaksikymmentä prosenttia kuin vähentää sama prosentti voitostaan. Mutta liikemies, jonka silmä näkee yhteiskunnan edun ja joka haluaa tätä yhteiskuntaa palvella, kykenee myöskin kohdaltansa rakentamaan sille parempaa ja vankempaa perustaa.

Meidän periaatteenamme on aina ollut pitää suuria käteisiä summia saatavilla — kassasäästö on viime vuosina tavallisesti ollut yli viisikymmentä miljoonaa dollaria. Nämä rahat on talletettu pankkeihin kautta koko maan. Me emme lainaa, mutta olemme järjestäneet luottomahdollisuudet niin, että jos tahtoisimme, voisimme saada hyvinkin suuria pankkilainoja. Mutta kun pitää suuria käteismääriä varalla, käy lainaaminen tarpeettomaksi — me olemme vain ryhtyneet varokeinoihin ollaksemme turvattuja kaikkien tapahtumain varalta. Ainoa kerta, jolloin lainasin, tapahtui, kun ostin ne yhtiön osakkeet, jotka eivät olleet oman perheeni hallussa. Minulla ei ole ollenkaan ennakkoluuloja rahalainoja vastaan sinänsä; asia on vain se, että en tahdo asettaa valvonnan alaiseksi liikettäni, toisin sanoen luovuttaa toisiin käsiin niitä erikoisia aatteita yhteishyödytyksestä, joita koetan palvella.

Rahapuolen järjestelyssä on tärkeänä osana n.s. sesonkiesteiden poistaminen. Rahainkierron täytyy olla tasaista ja yhtämittaista. Jotta työstä saisi voittoa, täytyy sitä tehdä säännöllisesti. Tehtaan sulkeminen tuottaa suurta tappiota. Se on työvoiman ja tarveaineiden haaskausta ynnä menekin vähentämistä sen hinnankohoamisen vuoksi, mikä on välttämättömänä seurauksena tuotannon keskeyttämisestä. Tämä on ollut kaikkein vaikeimpia ratkaistavaksemme joutuneita pulmia. Me emme voineet pitää autovarastoja talvikuukausina, jolloin kysyntä on pienempi kuin keväällä ja kesällä. Minne ja kuinka olisi mahdollista sijoittaa varastoon puolta miljoonaa automobiiliä? Ja vaikkapa se onnistuisi, niin millä keinolla ehtisi saada ne lähetetyksi kauppaan kiireenä myyntikautena? Ja mistä ottaa rahoja sellaiseen varastoon?

Sesonkityö on työväestölle sangen rasittavaa. Hyvät mekaanikot eivät halua suostua työhön, jota kestää vain muutaman kuukauden. Täysi työvoima vuoden umpeensa on takeena hyvien työmiesten saannista, se auttaa perustamaan pysyvää järjestelyä ja parantamaan tuotantoa, sillä pysyväinen työ tekee työmiehet yhä tottuneemmiksi toimeensa.

Tehtaan täytyy valmistaa, asiamiesten myydä ja yleisön ostaa autoja kautta koko vuoden, jos itsekukin haluaa mahdollisimman suurta hyötyä niistä. Jos vähittäisostajat ostavat vain määräaikana vuodesta, täytyy järjestää valistustoimintaa todistamaan heille, että autot eivät ole sesonkitavaraa, vaan että sesonkien väliaikana täytyy tehtailijan valmistaa ja myyjien ostaa niitä voidakseen heti vastata kysyntään. Automobiilialalla me olimme ensimmäiset, jotka ryhdyimme tätä pulmaa ratkaisemaan. Ford-auton myynti on tunnetun tavaran tarjoamista. Ennen aikaan, jolloin automobiileja valmistettiin vain tilauksesta ja viidenkymmenen vaunun valmistusta vuodessa pidettiin suurena saavutuksena, oli luonnollista, että jälleenmyyjä odotti tilausta ennenkuin hän puolestaan tilasi tehtaalta, ja tehtailija taas odotti tätä tilausta ennenkuin ryhtyi autoa valmistamaan.

Me huomasimme hyvin pian, ettei tilaustöistä tulisi suurta liikettä. Vaikka olisi haluttukin, ei tehdasta olisi voitu rakentaa niin suureksi, että se maalis- ja elokuun välisenä aikana olisi voinut valmistaa kaikki näiden kuukausien aikana tilatut autot. Senvuoksi aloitimme jo useita vuosia sitten valistustoimintamme todistaaksemme, että Ford-auto ei ollut ylellisyyskapine, jolla oli käytäntöä vain kesäiseen aikaan, vaan hyötyesine, jota saattoi käyttää vuoden umpeensa. Samalla koetimme valaista myyjille, että joskaan he talvisaikaan eivät saisi myydyksi yhtä monta autoa kuin kesällä, kannattaisi heidän kuitenkin hankkia autoja varastoon, ollakseen kesän tullen valmiita antamaan tavaran heti ostajille. Nämä hankkeemme onnistuivat. Useimmissa osissa maata käytetään autoja liikenteessä yhtä paljon talvella kuin kesällä. On havaittu, että ne kulkevat hyvin lumessa ja jäässä ja sohjossa tai missä tahansa. Autojen kysyntä talvisaikana lisääntyy yhä, joten jälleenmyyjät eivät enää ole riippuvia vuodenajasta, sesongista. He ovat huomanneet edulliseksi ostaa etukäteenkin tilauksia odottaessa. Meidän tuotantomme on niinmuodoin aina viime vuosiin saakka jatkunut taukoamatta, vuotuisen varastontarkastuksen aiheuttamaa seisausta lukuunottamatta. Pari muuta keskeytystä pahimpana pula-aikana tehtiin myöskin, mutta ne olivat välttämättömiä voidaksemme perehtyä ja mukautua uuteen markkinatilanteeseen.

Keskeytymättömän tuotannon ja keskeytymättömän rahavirtauksen aikaansaamiseksi oli meidän suunniteltava toimintamme oikein tuskallisen tarkasti. Tuotantosuunnitelma laaditaan joka kuukausi tuotanto- ja myyntiosastojen välillä riittävän automäärän valmistamiseksi, jotta jokainen tilaus voidaan suorittaa. Ennen, kun lähetimme autot täysin valmiiksi kokoonpantuina, oli tämä tavattoman tärkeää, sillä meillä ei ollut lainkaan mahdollisuutta panna niitä varastoon. Nyt lähetämme ainoastaan koneosia ja panemme kokoon ainoastaan ne autot, jotka tarvitaan Detroitin piiriä varten. Tämä ei tee suunnittelua vähemmän tärkeäksi, sillä elleivät tuotanto ja tilaukset kävisi rinnan, saisimme joko liian paljon koneosia tai emme ehtisi suorittaa tilauksia. Kun koneosia valmistetaan 4,000 autoa varten päivässä, ei tarvita muuta kuin pieni epätarkkuus tilausten laskussa, jotta ruuhkautuu miljooniin nouseva varasto. Tasapainosuhteen ylläpitäminen vaatii siis mitä suurinta tarkkuutta. Tarvittavan kauppavoiton saamiseksi täytyy meidän vaihtomme olla hyvin nopea. Me valmistamme autoja myyntiä eikä varastoonpanoa varten, ja yhdenkin kuukauden myymättömät tavarat nousisivat summaan, jonka korkokin jo olisi suunnaton. Tuotantolaskelmat tehdään vuotta etukäteen ja tarkka luettelo laaditaan, kuinka monta autoa kunakin kuukautena on valmistettava, sillä helposti ratkaistava pulma ei ole niiden ainesten ja koneosien saanti tuotantoa vastaavaksi, joita me vielä ostamme muilta tehtailta. Meillä ei ole varaa rasittaa liikettä suurilla varastoilla. Kaiken täytyy olla alituista kiertokulkua. Joskus olemme hädin tuskin pelastuneet. Muutamia vuosia sitten paloi se tehdas, joka oli valmistanut meille radiaattori- ja messinkiosat. Meidän oli oltava vikkeliä, tai saimme varustautua saamaan suuria tappioita. Kutsuimme kokoon eri osastojen johtajat, mallintekijät ja piirustajat. Nämä tekivät työtä neljä- jopa kahdeksankolmatta tuntia yhteen menoon. He laativat uudet mallit; tapaturman kohtaama toiminimi vuokrasi toisen tehtaan ja sai heti osan välttämättömiä koneita. Me toimitimme sille muut, ja kahdenkymmenen päivän kuluttua saattoivat he jälleen toimittaa meille kyseenalaisia koneosia. Meillä oli riittävä varasto seitsemäksi tai kahdeksaksi päiväksi, mutta tulipalo esti meitä kymmenen tai viidentoista päivän aikana lähettämästä autoja kauppaan. Ellei edes tuota varastoa olisi ollut, olisi keskeytys kestänyt kaksikymmentä päivää — ja kustannukset vieläkin kohonneet tuntuvasti.

Lyhyesti: Raha-asiain järjestelyn paikka on tehdas. Se ei ole koskaan jättänyt meitä pulaan ja kerran, kun meidän luultiin olevan rahoista ahtaalla, saatoimme sitovalla tavalla todistaa, kuinka paljoa parempi on hoitaa raha-asiat liikkeen sisältä kuin ulkopuolelta.