Ei yksikään mekaanisen työn tekijä, joka työskentelee yksinomaan käsillään, voi ansaita enempää kuin juuri sen, mikä menee hänen ylläpitoonsa. Hänelle ei jää mitään ylijäämää. On pidetty itsestään selvänä, että työmiehen vanhuutensa päivinä täytyy joutua lastensa ylläpidettäväksi tai, jos hän on lapseton, yhteisön rasitukseksi. Kaikki tämä on aivan tarpeetonta. Teollisuuden jaoittelu antaa työtilaisuuksia, joita voi käyttää hyväkseen melkein kuka tahansa. Jaoitellussa teollisuudessa on useampia paikkoja, joita sokeat voivat hoitaa, kuin sokeita on tarjolla. On enemmän paikkoja, joita rammat voivat hoitaa, kuin on rampoja. Ja jokaisessa näistä paikoista voi mies, joka puusta katsoen näyttää vain hyväntekeväisyyden suojatilta, ansaita toimeentulon, joka täysin vastaa sitä, minkä ruumiillisesti ja henkisesti hyvin varustettu työmies ansaitsee. On tuhlausta panna täysin työkykyistä miestä suorittamaan sellaista, minkä raajarikko voi tehdä yhtä hyvällä tuloksella. On kauheata tuhlausta antaa sokeain vain yhtäpäätä punoa koppia. On tuhlausta, kun annamme rangaistusvankien hakata kiviä ja nyhtää hamppua tai askartaa hyödyttömissä pikkutehtävissä.
Hyvässä johdossa olevan vankilan ei pitäisi ainoastaan kannattaa itsensä, vaan jokaisen vangin pitäisi voida ylläpitää perheensä tai, ellei hänellä sellaista ole, säästää kyllin suuren summan, joka riittää saamaan hänet taas jalkeille, kun hän lähtee vankilasta. Minä en puolusta vankilatyötä enkä orjuutta muistuttavaa vankien vuokraamista pelto- y.m. töihin. [Yhdysvaltain erinäisissä valtioissa on tapana vuokrata rangaistusvankeja yksityisille työnteettäjille. — Suom.] Se järjestelmä on sanomattoman tympäisevä. Mutta vankilat voidaan sovelluttaa yleiseen, niin hyvin jaoiteltuun tuotantojärjestelmään, että niistä tulee tuottava kokonaisuus, joka työskentelee sekä yhteisön että vankien hyväksi. Minä tiedän että on lakeja — ajattelemattomien miesten säätämiä mielettömiä lakeja — jotka ehkäisevät vankilain teollisen toiminnan mahdollisuuksia. Nämä lait hyväksyttiin n.s. työväenliikkeen vaikutuksesta. Ne eivät edistä työmiehen parasta. Niin pian kuin pidämme työtä yhteisölle tehtynä palveluksena, on jokaisessa yhteiskunnassa aina enemmän työtä tehtävänä kuin ihmisiä, jotka voivat sen tehdä.
Yleishyödytykseen järjestetty teollisuus tekee hyväntekeväisyyden tarpeettomaksi. Hyväntekeväisyys, olkoon sen vaikutin kuinka jalo tahansa, ei vahvista itseluottamusta. Meidän täytyy luottaa itseemme. Yhteiskunta voittaa siitä, että se on myrtynyt ja tyytymätön siihen mitä sillä on. Minä en tällä tarkoita tuota jokapäiväistä pikkumaista, marisevaa, kuluttavaa tyytymättömyyden laatua, vaan sitä rohkeaa, laajakatseista tyytymättömyyttä, joka uskoo että kaikki, mikä tehdään, voidaan ja pitäisi tehdä paremmin. Yleishyödytykseen järjestetty teollisuus — ja työmiehen niinkuin johtajankin täytyy tuottaa hyötyä — voi maksaa kyllin suuria palkkoja, jotta jokainen perhe voi tulla omillaan toimeen ja luottaa itseensä. Se hyväntekeväisyys, joka antaa aikaansa ja rahojaan auttaakseen maailmaa pitämään paremmin huolta itsestään, on paljon parempi kuin se, joka vain antaa almuja ja siten edistää laiskuutta. Minä olen itse kokeillut perustamalla ammattikouluja ja sairaaloita nähdäkseni, eikö tällaisia laitoksia, joita tavallisesti pidetään hyväntekeväisyyslaitoksina, voi saada seisomaan omilla jaloillaan. Ja minä olen havainnut, että se käy laatuun.
Ammattikouluja, niinkuin ne enimmäkseen on järjestetty, minä en suosi. Pojat saavat siellä vain sangen pintapuolisia tietoja eivätkä opi käyttämään hyväkseen edes näitäkään. Ammattikoulun ei pitäisi olla korkeamman teknillisen oppilaitoksen ja tavallisen koulun sekasikiö; sen pitää olla keinona opettamaan poikia tulemaan hyödyttäviksi. Jos heitä pidetään hyödyttömissä tehtävissä — valmistamassa semmoista, mikä sitten nakataan pois — ei heidän harrastuksensa pysy vireänä eivätkä he saa sitä oppia, johon heillä on oikeus. Ja tänä kouluaikanaan pojat eivät tuota mitään; koulut, elleivät ne ole hyväntekeväisyyslaitoksia, eivät tee mitään oppilaiden toimeentulon hyväksi. Ja kuitenkin sangen moni poika on semmoisen kannatuksen tarpeessa; heidän täytyy ottaa ensimmäinen työ mikä tarjoutuu. Heillä ei ole tilaisuutta valita ja hylkiä. Heidän täytyy uhrata koulutuksensa ansaitakseen elämänsä toimeentulon, eivätkä he koskaan saa kadotettua aikaa takaisin. He astuvat elämään kahle jalassa.
Kun poika näin alkaa elämän ilman mitään oppia, lisää hän vain pätevien työvoimien puutetta. Nykyinen teollisuus vaatii vissin määrän taitoa ja kelpoisuutta, jota ei saada lähtemällä koulusta varhaisella iällä eikä kauan istumalla koulupenkillä. Tosin on veistoluokkia liitetty edistysmielisempiin kouluihin nuorten harrastuksen herättämiseksi ja kätevyyden kehittämiseksi; mutta yleisesti myönnetään niiden olevan vain hätäkeinoja, ne kun ainoastaan kiihoittavat terveen pojan luomisvaistoa, sitä kuitenkaan tyydyttämättä.
Tämän tarpeen tyydyttämiseksi pojan kehitysmahdollisuuksien käyttämiseksi ja samalla hänen teollisen opetuksensa perustuksen laskemiseksi rakentavaan suuntaan — perustettiin 1916 Henry Fordin ammattikoulu. Vaikutin oli aluksi filantrooppinen. Se syntyi halusta auttaa niitä, joita olot pakottivat aikaisin eroamaan koulusta. Auttamishalu sopi hyvin yhteen sen kanssa, että tehtaalle piti hankkia ammattitaitoisia työkoneidentekijöitä. Me olemme alunpitäen noudattaneet kolmea perustavaa periaatetta: ensin, että pojan pitää saada olla poika eikä ennenaikainen, varhaiskypsä työmyyrä; toiseksi, että teoreettiset opetuksen pitää tapahtua rinnan teollisen harjoituksen kanssa; kolmanneksi, että poikiin on istutettava vastuunalaisuuden ja ylpeyden tunnetta työstänsä sen tietoisuuden nojalla, että hän jo opettelutyöllään laatii esineitä, jotka todella tulevat käytäntöön. Hän tekee vain sellaista, jolla on tunnustettu teollinen arvo. Meidän koulumme on yksityinen ja avoinna kaikille kahden- ja kahdeksantoista ikävuoden välillä oleville pojille. Se on rakennettu stipendijärjestelmälle, jokainen poika saa kouluun tullessaan vuotuisen stipendin, ensimmäiseltä vuodelta neljäsataa dollaria. Tämä kohoaa vähitellen kuuteensataan dollariin, jos hän kunnostautuu.
Luokalla ja verstaassa tehdystä työstä samoin kuin oppilaan teoreettisella ja käytännöllisellä alalla osoittamasta ahkeruudesta pidetään kirjaa. Stipendiä myöhemmin määrätessä pannaan perustaksi oppilaan osoittama ahkeruus. Stipendin lisäksi saa jokainen poika kuukausittain pienemmän summan, joka pannaan hänen säästötililleen. Tämä summa pidetään pankissa niin kauan kuin poika on koulussa, elleivät kouluviranomaiset anna hänen käyttää sitä johonkin odottamattomaan tarpeeseen.
Pulma toisensa jälkeen koulun hoitoon nähden on vähitellen ratkaistu ja parempia menetelmiä keksitty päämäärän saavuttamiseen. Alussa työskentelivät pojat kolmannen osan päivää luokalla ja kaksi kolmannesta verstaassa. Näiden jokapäiväisten keskeytysten huomattiin häiritsevän edistystä, ja nyt saavat pojat opetuksensa viikkovuoroissa — viikon luokalla ja kaksi viikkoa verstaassa. Luokilla ei kuitenkaan tapahdu keskeytystä, kukin ryhmä tulee vuoron perään viikolleen.
Opettajakunnan muodostavat parhaat saatavissa olevat kyvyt ja oppikirjoina ovat Ford-tehtaat. Ne tarjoavat enemmän apuneuvoja käytännölliselle opetukselle kuin useimmat yliopistot. Laskuopin opetuksessa käytetään todellisia, liiketoiminnastamme otettuja esimerkkejä. Pojan aivoja ei enää kiusata tuolla salaperäisellä A:lla, joka soutaa neljä kilometriä sinä aikana kuin B soutaa vain kaksi. Hän näkee asiain todellisen kulun, todelliset olot, hän oppii tekemään havaintoja. Kaupungit eivät enää ole mustia pisteitä kartalla eivätkä maanosat vain sivuja kirjassa. Tehtaan laivaukset Singaporeen, tehtaan kumminsaanti Afrikasta ja Etelä-Amerikasta näytetään hänelle ja maailma muuttuu asutuksi planeetaksi, oltuaan sitä ennen vain opettajan pulpetilla töröttävä värillinen pallo. Fysiikassa ja kemiassa ovat teolliset laitokset hänelle laboratoriona, jossa teoria muuttuu käytännöksi ja luento elämykseksi. Olettakaamme, että on selitettävä pumpun rakenne. Opettaja näyttää pumpun eri osat ja niiden toiminnan, vastaa kysymyksiin ja sitten mennään konehuoneeseen katsomaan isoa pumppua toiminnassa. Koululla on opetusvälineenä suuri, mitä ajanmukaisimmin varustettu tehdas. Pojat työskentelevät eteenpäin koneesta toiseen. He askartelevat yksinomaan sellaisten osien tai esineiden valmistamisessa, joita yhtiö tarvitsee, mutta meidän tarpeemme ovat niin monipuoliset, että luettelo niistä sisältää melkein kaiken, mikä suinkin tulee kysymykseen. Hyväksytyn työn ostaa Ford-yhtiö, hyljätty jää koulun vahingoksi.
Pisimmälle ehtineet pojat pystyvät työskentelemään niinkin tarkkojen töiden kuin mikrometrien valmistamisessa, ja he tekevät joka osan täysin ymmärtäen koneiston tarkoituksen ja johtavat aatteet. He korjaavat itse käyttämiänsä koneita; heitä opetetaan pitämään varansa liikkuessaan koneiden keskessä; heitä opetetaan valmistamaan malleja, ja näissä siisteissä, valoisissa suojissa, missä he työskentelevät opastajiensa neuvojen mukaan, he hankkivat menestyksellisen uran parhaat edellytykset.