Ei mikään viittaa siihen, että tämä kokeemme ei tulisi onnistumaan. Menestys on vain kysymystä järkevästä johdosta ja paikkansapitävistä laskelmista. Samanlaatuinen johto, joka saa tehtaan parhaiten palvelemaan päämääräänsä, sallii myöskin sairaalan täydessä määrin palvella omaa tarkoitustaan ja niin alhaisiksi laskettuihin hintoihin, että kaikkien on mahdollista niitä suorittaa. Ainoa ero tehtaan ja sairaalan kirjanpidossa on, että sairaalasta emme laske mitään voittoa; me haluamme vain että tulot vastaavat menoja ja arvonvähennystä. Tähän mennessä olemme tähän sairaalaan sijoittaneet yhdeksän miljoonaa dollaria.
Jos voimme päästä eroon hyväntekeväisyydestä, niin voidaan ne varat, jotka nyt menevät hyväntekeväisyyslaitoksiin, käyttää tuotannon edistämiseksi — valmistamaan tavaroita halvalla ja runsaasti. Ja silloin emme ainoastaan poista kuntien verotaakkaa ja vapauta yksityistä kansalaista, vaan lisäämme myöskin yleistä varallisuutta. Me jätämme nykyään yksityisen harrastuksen varaan liian paljon, jota meidän pitäisi yhteisesti tehdä yhteiseksi hyväksi. Me tarvitsemme yhteishyödytyksessä enemmän rakentavaa ajattelua. Me tarvitsemme eräänlaista yleisharjautumista taloudellisten asiain ymmärtämiseen. Keinottelevan pääoman laajalle kurotteleva kunnianhimo samoin kuin edesvastuuttoman työnteon päättömät vaatimukset johtuvat siitä, ettei tunneta elämän taloudellisia perusaatteita. Ei kukaan voi ottaa elämästä hyväkseen enempää kuin elämä tuottaa — ja kuitenkin luulee melkein jokainen voivansa vaatia enemmän. Keinotteleva pääoma vaatii enemmän; työ tahtoo enemmän; raaka-ainestuotanto tahtoo saada enemmän ja samoin ostava yleisö. Perhe tietää, ettei se voi elää yli tulojensa; sen tietävät lapsetkin. Mutta yleisö ei näytä koskaan oppivan ymmärtämään, ettei se voi elää yli tulojensa — saada enempää kuin mitä se tuottaa.
Vapautuessamme hyväntekeväisyyden tarpeesta meidän täytyy muistaa, että pelkoa eivät synnytä ainoastaan elämän taloudelliset olot, vaan myöskin tietämättömyys näistä oloista. Poistakaa pelko, niin sijalle saamme itseluottamusta. Mutta missä itseluottamusta on, siellä ei tarvita hyväntekeväisyyttä.
Pelkoa syntyy, kun panemme luottamuksemme johonkin ulkopuolella itseämme olevaan seikkaan — päällysmiehen mielisuosioon, tehtaan menestykseen tai markkinain pysyväisyyteen. Toisin sanoen: pelonalaiseksi joutuu mies, joka tunnustaa menestyksensä riippuvan ajallisista olosuhteista. Pelonalaisuus on tuloksena, jos ruumis saa vallan sielun yli. Se on tulos mielialasta, joka myöntää ihmisen olevan kohtalon orja. Moni mies pelkää yrittää mitään, ja kun tutkit syytä tähän pelkoon, havaitset, ettei se ole muuta kuin aikaisempain hairahdusten muistelemista.
Epäonnistumisen tottumus riippuu kokonaan sielullisista tekijöistä ja on pelonalaisuuden äiti. Ihmiset epäonnistuvat, kaikki epäonnistuvat — ja heidän on kokeiltava eteenpäinpääsyä; kokeneisuutta voidaan saavuttaa vain epäonnistumisen kautta. Mutta traagillista on, jos jossakin yksityiskohdassa tai jonakin kokeilukautena sattunut epäonnistuminen saa painaa mieleen epäonnistumisen tottumisen ja pelon. Tämä tottumus juurtuu ihmisiin vain silloin, kun heillä ei ole suurempaa laajanäköisyyttä. He lähtevät tekemään jotakin, joka ulottuu A:sta Ö:hön. A:n kohdalla he menettävät rohkeutensa, B:n kohdalla kompastuvat ja C:hen päästessään uskovat edessään olevan voittamattomia esteitä. Silloin he ruikuttavat olevansa voitetuita ja luopuvat koko puuhasta. He eivät anna itselleen edes tilaisuutta epäonnistumiseen, eivät anna itselleen sitä tilaisuutta että nähtäisiin, pitääkö heidän aatteensa paikkansa vai ei. He ovat vain antaneet niiden vaikeuksien, jotka seuraavat kaikenlaatuista toimintaa, masentaa heidät maahan.
On enemmän masentuneita kuin epäonnistuneita ihmisiä. Heiltä ei puutu aatteita eikä rahoja tai loistavaa lahjakkuutta tai lujaa otetta, vaan ainoastaan yksinkertaista kestävyyttä. Tämä yksinkertainen, alkeellinen alkuvoima, tämä "älä anna perään" on työn valtakunnan kruunaamaton kuningas. Ihmiset arvostelevat tapauksia hyvin väärin. He näkevät muutamien saavuttaman menestyksen ja se näyttää heistä helposti saavutetulta. Mutta he erehtyvät pahoin. Epäonnistuminen on helppoa. Menestyminen on aina vaikeaa. Mies voi epäonnistua elämän pelissä; onnistua voi hän vain panemalla vaakaan kaikki, mitä hänellä itsellään on tai mitä hän itse on. Tämä se usein tekee menestyksen niin kurjaksi, kun sitä ei saavuteta hyödyllisten ja ylevien päämäärien vuoksi.
Kun mies elää alituisessa teollisuusmaailman virtausvaihteluiden pelossa, pitäisi hänen muuttaa elämänsä niin, että hän tulee siitä riippumattomaksi. Maakamarahan on aina olemassa ja maanviljelyksessä työskentelee nyt vähemmän ihmisiä kuin milloinkaan ennen. Jos mies elää alituisessa pelossa, että hänen työnantajansa suosio vaihtuu, niin on hänen koetettava vapautua riippuvaisuudestaan työnantajaan. Hänellä on aina valta ruveta omaksi miehekseen. Hänestä ehkä tulee köyhempi isäntä kuin se, jonka hän jättää, hänen voittonsa ovat paljoa pienemmät, mutta hän vapautuu ainaisesta pelostaan, ja se on monen rahan- ja aseman-uhrauksen veroinen voitto. Vielä parempi on miehelle, että itse kohottaa itsensä ja nousee mittansa yläpuolelle vapauttamalla itsensä kaikesta pelosta niissä oloissa, joissa hänen jokapäiväinen elämänsä liikkuu. Tulkaa vapaaksi ihmiseksi siinä, missä ensin annoitte perään pelosta! Voittakaa taistelunne siinä, missä sen menetitte. Ja te tulette näkemään, että vaikka ulkopuolellanne oli paljon, mikä ei ollut oikein, niin oli teissä itsessänne vielä enemmän, mikä ei ollut oikein. Siitä opitte, että se väärä, mikä teissä on, tärvelee sen oikeankin, mikä on ulkopuolellanne.
Mies on kuitenkin luomakunnan ylväin olento. Mitä tapahtuneekin, hän on aina mies. Liike-elämä joutukoon huomenna ahdinkoon — hän on kuitenkin mies. Hän menee muuttuneiden olojen läpi niinkuin läpi lämpövaihteluiden — pysyen aina miehenä. Kun hän vain antaa tämän ajatuksen uudestaan syntyä itsessään, niin se avaa kaivospaikkoja ja voimalähteitä hänen sisäisessä olennossaan. Mitään varmuutta ei ole muualla kuin hänessä itsessään. Mitään rikkautta ei ole muualla kuin hänessä itsessään. Pelosta vapautuminen on avain varmuuteen ja sisäiseen rikkauteen.
Karaiskoon jokainen amerikkalainen itsensä veltostumista vastaan. Amerikkalaisten täytyy nousta velttoutta vastaan. Se on unijuomaa. Nouskaa ylös ja astukaa esiin; antakaa velttojen ja saamattomien turvautua hyväntekeväisyyteen.
XVII luku.