Yksi tapa ehkäistä edistystä on ihmisten aivojen täyttäminen kaikella muinaisuuden opilla; kun heidän aivonsa ovat täynnä, luulevat he, ettei enää ole enempää opittavaa. Yksinomaan sellaisen tiedon kerääminen, mitä muut ovat hankkineet, saattaa olla kaikkein hyödyttömintä työtä, mihin ihminen ylipäänsä voisi ryhtyä.
Millä tavoin sitten voit auttaa ja parantaa tätä kurjaa maailmaa? Se on kasvatuksen tulikoe. Jos ihminen kykenee itse suoriutumaan elämän koetuksesta, on hän täysin hyvä. Jos hän voi auttaa kymmentä, sataa tai tuhatta muuta suoriutumaan elämässä, on hän vielä enemmän arvoinen. Hän voi olla hyvin takapajulla sellaisessa, mikä kuuluu painettuihin kirjoihin, mutta hän on silti täysin oppinut. Joka on mestari omalla rajoitetulla alallaan, olkoon hänen toimialansa mikä tahansa, niin hän on saavuttanut oppiarvonsa — hän on astunut viisauden valtakuntaan.
* * * * *
Se toimittamamme kirjoitussarja, jonka nimitimme "Tutkimuksiksi juutalaiskysymyksessä" ja jota vastustajat ovat nimittäneet "juutalaissodaksi", "hyökkäykseksi juutalaisia vastaan", "antisemiittiseksi pogromiksi" y.m.s., ei kaipaa selittelyjä niille, jotka ovat kysymystä seuranneet. [Tämä kirjoitussarja tulee kohdakkoin ilmestymään suomeksi.] Itse tuo sarja on otettava perustaksi arvostellessa niitä vaikuttimia, joista se on aiheutunut, ja sen pyrkimysperää. Se kirjoitettiin avustukseksi maallemme perin tärkeän kysymyksen selvittämisessä — kysymyksen, joka perustuu rotueroon ja pikemminkin koskee vaikutuksia ja aatteita kuin ihmisiä. Meidän kirjoitustamme täytyy puolueettomien ihmisten arvostella, jotka ovat kylliksi älykkäitä vertaamaan arvosteluamme elämään sellaisena kuin he ovat sitä oppineet tuntemaan. Jos meidän arvostelumme vastaa heidän havaintojansa, olemme saavuttaneet tarkoituksemme. Onhan järjetöntä tuomita meitä ennenkuin on todistettu, että tietomme ovat perusteettomia tai liian hätäisiä. Ensimmäinen seikka, joka olisi tarkastettava, on selostuksemme todenperäisyys. Mutta juuri sen seikan ovat moitiskelijamme sivuuttaneet.
Joka lukee kirjoituksemme, huomaa heti, että emme ole antaneet minkään ennakkoluulon johtaa itseämme, kenties lukuunottamatta jonkunlaista ennakkoluuloa niiden periaatteiden hyväksi, jotka ovat luoneet sivistyksemme. Meidän maassamme oli tosin havaittavissa vaikutelmia, jotka aiheuttivat ilmeistä rappeutumista kaunokirjallisuudessa, huveissa ja seurustelutavoissa; liike-elämä oli luopumassa vanhalta luotettavan terveeltä uraltaan; kaikilla aloilla huomattiin entisen tason alenemista. Valkoisen miehen hiukan karkeasävyinen voima, Shakespearen henkilöiden jyrkkä, hiukan äksy tahdikkuuden puute ei enää määrännyt sävyä, vaan mauton itämaalaisuus, joka kavalasti käytti jokaista ilmaisukeinoa siinä määrässä, että oli aika kohottaa sitä vastaan sotahuuto. Että kaikki nämä vaikutelmat ovat johdettavissa samasta heimosta, on seikka, joka sekä meidän että itsensä tuon rodun etevinten jäsenten täytyy ottaa huomioon. Heille on yksinomaan kunniaksi, että itse puolestaan ovat ryhtyneet toimiin suojeluksensa riistämiseksi niiltä, jotka ilmeisimmin ovat rikkoneet Amerikan vierasvaraisuutta, mutta on vielä syytä torjua kuluneet kuvitelmat rotuetevämmyydestä, jota ylläpidetään taloudellisesti tai henkisesti kalvavalla sodankäynnillä kristillistä yhteiskuntaa vastaan.
Emme väitä lausuneemme lopullista arvostelua Amerikan juutalaisesta. Me olemme vain kuvanneet sitä leimaa, jonka hän nyt ilmeisesti antaa meidän maallemme. Vasta kun tämä leima on muuttunut, voi arvostelu tulla toisenlaiseksi. Nykyään on siis ratkaisu juutalaisten omassa vallassa. Jos he tosiaan ovat niin viisaita kuin sanovat, niin koettavat he amerikkalaistuttaa juutalaista eikä tehdä Amerikkaa juutalaiseksi. Amerikan Yhdysvaltojen henki on kristillinen sanan laajimmassa merkityksessä, ja sen tulevaisuuden kohtalo on kulkeva kristillisyyden merkeissä. En tahdo, että tätä sanaa käsitetään dogmaattisesti, vaan ainoastaan viittauksena peruskäsitykseen, joka poikkeaa toisista käsityksistä huoltamalla vapautta ja korkeaa moraalia ja velvoittaa yhteiskuntaa noudattamaan tapalakia, joka rakentuu kristilliseen peruskatsomukseen ihmisen oikeuksista ja velvollisuuksista.
Mutta ennakkoluulot ja viha yksilöitä vastaan eivät ole kristillisiä eikä amerikkalaisia. Meidän vastustuksemme kohdistuu ainoastaan aatteita, niitä vääriä aatteita vastaan, jotka kalvavat kansan henkistä elinvoimaa. Näiden aatteiden juuria ja alkua ei ole vaikea etsiä, niitä levitetään helposti paljastettavien menetelmien mukaan; ja niitä tarvitsee vain valaista, jotta niiden hyljättävyys käy ilmi. Me olemme yksinkertaisesti käyttäneet tätä menettelyä. Kun ihmiset vain oppivat toteamaan ne vaikutukset, joiden pyörteessä he elävät, ja havaitsemaan niiden alkuperän ja laadun, niin se riittää. Jos Amerikan kansa vain tulee huomaamaan, että se ei ole luonnollisen rappeutumisen vaan harkittujen herpaisuyritysten alaisena, niin voimme olla turvassa. Parannuskeinona on aseman valaiseminen.
Minä en suinkaan johtunut mistään mieskohtaisista syistä ottamaan tätä kysymystä käsiteltäväksi. Kun olimme päässeet niin pitkälle, että luulimme antaneemme Amerikan kansalle avaimen, jätimme asian joksikin aikaa silleen. Vihollisemme väittävät, että meitä johti kostonhimo ja että me pysähdyimme pelosta. Aika on näyttävä, että moittijamme vetoavat verukkeihin, kun eivät uskalla kajota pääkysymykseen. Aika on myöskin näyttävä, että me olemme parempia juutalaisten oikein käsitetyn edun ystäviä kuin ne, jotka edessä heitä ylistävät, mutta selän takana parjaavat.
XIX luku.