Työ, tuotanto, jakelu ja palkkio voidaan järjestää niin, että itsekukin saa osuutensa tarkoin oikeudenmukaisesti.

Ihmisluonnon vajavaisuuksista huolimatta voi taloudellisen järjestelmämme järjestää niin, että itsekkäisyydeltä, vaikka sitä ei kenties voidakaan tyyten poistaa, riistetään valta aikaansaada vakavia taloudellisia vääryyksiä.

* * * * *

Liike-elämä on helppoa tai kovaa riippuen tuotantoon ja jakeluun käytetystä taitavuudesta tai sen puutteesta. On luultu, että liiketoiminta on olemassa voiton tuottamista varten. Tämä ei ole oikein. Liike-elämä on olemassa yleishyödytystä varten. Se on ammatti ja sen tulee omaksua tietoinen ammattimoraali, joka tuomitsee jokaisen yksilön, joka rikkoo sitä vastaan. Liikemaailma tarvitsee enemmän todellista ammattihenkeä. Se pyrkii ammattirehellisyyteen uljaasta ylpeydestä, ei pakosta. Ammattihenki huomaa omat rikkomuksensa ja rankaisee ne. On tuleva aika, jolloin liike-elämä on moraalisesti puhdasta. Konetta, joka seisahtuu kesken käyntiä, pidetään viallisena ja vika on etsittävä siitä. Ruumis, joka äkkiä sairastuu, on sairas ja tauti on etsittävä siitä. Niin on liike-elämänkin laita. Sen virheet, joista monet johtuvat yksinomaan liike-elämän moraalisesta tilasta, ehkäisevät sen menestystä, tekevät sen kesken kaikkea sairaaksi. On tuleva aika, jolloin moraalin lait yleisesti tunnustetaan liike-elämän perustaksi. Ja kun niin tapahtuu, tullaan liiketointa — valmistusta ja myyntiä — pitämään vankimpana ja hyödyllisimpänä kaikista ammateista.

* * * * *

Kaikki, mitä Ford-laitokset ovat tehneet — kaikki mitä minä olen voinut toimittaa — pyrkii olemaan todistuksena siitä, että yleishyödytys käy ennen voittoa ja että senlaatuinen liiketoiminta, joka jo olemassaolollaan tekee maailman paremmaksi, on jalo ammatti. Minulle on usein sanottu, että meidän yrityksemme huomattava edistyminen — en tahdo käyttää sanaa "menestys", koska se oikeastaan tietää hautakirjoitusta ja me olemme vasta alussa — on riippunut jonkinlaisesta sattumasta; ja että meidän käyttämämme menetelmät, vaikka ne ovat tavallansa hyviä, soveltuvat vain meidän erikoisten tuotteittemme valmistukseen eivätkä lainkaan kävisi laatuun muilla liikealoilla tai ylimalkaan muihin tuotteisiin nähden eikä muissa oloissa kuin meidän.

Oli aika, jolloin pidettiin selvänä, että meidän teoriamme ja menetelmämme olivat pohjaltaan epäterveitä. Se riippui siitä, että niitä ei ymmärretty. Tapausten kulku on vaientanut nämä arvostelut. Mutta semmoista käsitystä on vielä olemassa, että mikään muu yritys ei voisi aikaansaada sitä, mitä me olemme tehneet, että meitä on kosketettu jollakin taikasauvalla, että emme me eikä kukaan muukaan voisi valmistaa kenkiä, lakkeja, ompelukoneita tai kelloja, kirjoituskoneita tai mitään muita tarve-esineitä sillä tavoin kuin valmistamme automobiileja ja moottoriauroja. Arvellaan, että jos vain antautuisimme jollekin sellaiselle alalle, huomaisimme hyvinkin pian erehdyksemme. Minä en tätä ollenkaan usko. Ei mitään ole meille tipahtanut ilmasta. Sen lienevät edelliset sivut osoittaneet. Meillä ei ole mitään, mitä ei kenellä tahansa toisellakin saattaisi olla. Meillä ei ole ollut sen parempaa onnea kuin mikä seuraa jokaista, joka panee parhaansa työnsä suoritukseen. Meidän alkaessamme ei olosuhteissa ollut mitään, jota olisi voinut sanoa "suotuisaksi". Me aloimme melkein tyhjin käsin. Mitä meillä on, sen me ansaitsimme, ja me ansaitsimme sen herpoumattomalla työllä ja lujalla uskolla periaatteeseemme. Me muutimme ylellisyystavaran tarvetavaraksi yksinkertaisesti ja avoimesti. Kun aloimme valmistaa nykyisiä autojamme, oli maassa vähän hyviä teitä, bensiininsaanti oli niukkaa ja yleisöön oli lujasti juurtunut se usko, että automobiili oli parhaasta päästä rikkaiden lelu. Meidän ainoa etumme oli, että meillä ei ollut edeltäjiä ammatissa.

Me aloimme valmistuksen oman katsantokantamme mukaisesti — joka siihen aikaan oli liike-elämässä tuntematon. Uutta pidetään aina ihmeellisenä ja jotkut meistä ovat senluonteisia, ettemme koskaan voi vapautua ajatuksesta, että uusi on ihmeellistä, ellei suorastaan mieletöntä. Meidän aatteittemme mekaanista muovailua muutetaan alituisesti. Me löydämme lakkaamatta uusia ja parempia menetelmiä niiden toteuttamiseksi, mutta meidän ei ole milloinkaan tarvinnut muuttaa itse periaatteita, enkä voi ajatella, että niitä milloinkaan tulee tarpeelliseksi muuttaakaan, sillä minä pidän niitä ehdottomasti yleispätevinä ja uskon niiden täytyvän aikaansaada parempaa ja sisällysrikkaampaa elämää kaikille.

Ellen uskoisi tätä, niin en jatkaisi työtäni — sillä siitä kertyvillä rahoilla ei ole minulle oleellista merkitystä. Rahat ovat hyödyllisiä vain sikäli kuin ne käytännöllisin esimerkein pannaan viemään eteenpäin sitä periaatetta, että liiketoiminta on oikeutettua vain mikäli se on palvelevaa, ja että sen aina tulee antaa yhteiskunnalle enemmän kuin se siltä ottaa, ja että sellaista liikettä ei saa olla, joka ei tuota etua jokaiselle. Minä olen todistanut tämän automobiili- ja moottoriaurateollisuudellani. Minulla on aikomus osoittaa se rautateillä ja muilla yleishyödyllisillä yrityksillä — ei omakohtaiseksi tyydytyksekseni eikä niiden rahojen vuoksi, mitä siitä kertyy. (On yksinkertaisesti mahdotonta näitä periaatteita noudattaessa olla ansaitsematta paljoa enemmän kuin jos pelkästään rahan ansio olisi päätarkoituksena.) Minä haluan todistaa tämän siten, että ihan kaikki meistä voivat saada enemmän ja kaikki voivat elää parempaa elämää sen kautta, että se hyöty enenee, johon kaiken liikkeen tulee pyrkiä. Köyhyyttä ei voida poistaa lakisäännöksillä, vaan ainoastaan kovalla ja järkiperäisellä työllä. Me muodostamme itse asiassa koelaitoksen, jonka tarkoituksena on todistaa, että periaatteemme on oikea. Että me samalla ansaitsemme rahaakin liikeyrityksellämme, se vain todistaa meidän olevan oikeassa, sillä se on senlaatuinen todistuskappale, joka tehoaa tarpeeksi ilman sanojakin.

Ensimmäisessä luvussa esitin tämän katsomuksemme uskontunnustuksena. Sallikaa minun tässä toistaa se sen työn valossa, joka on suoritettu sen mukaisesti, sillä sehän kuitenkin on kaiken työmme perustana.