'I pykälä. Jos voit saata minut vakuutetuksi, että sinä et ole millään tavoin rohkaissut vihaamani pastorin lähentelyä ja ettei sinulla ole mitään taipumuksia hänen puoleensa, suurempia kuin minua kohtaan, silloin jätän harkittaviksesi seuraavat ehdotukset, jotka otan täsmällisesti täyttääkseni.'
Vastaus. Mitä ensimäiseen pykälään tulee, hyvä herra, sopinee minun (jotten teidän mielestänne ansaitsisi solvaisevia nimityksiä julkimus ja viekastelija ja muita senkaltaisia) juhlallisesti vakuuttaa, ettei herra Williams milloinkaan ole saanut minulta pienintäkään rohkaisua siihen suuntaan kuin viittaatte; ja minä luulen että hänen päävaikuttimenaan oli hänen elämänkutsumuksestaan johtuva velvollisuus vastoin näennäisiä etujaan avustaa henkilöä, joka hänen mielestään oli hädässä. Voitte, arvoisa herra, uskoa sen sitäkin helpommin, kun vakuutan etten tunne maailmassa ketään miestä, jonka kanssa haluaisin naimisiin, ja että se ainoa, jota voisin kunnioittaa enemmän kuin muita, on se herrasmies, joka kaikkein enimmin pyrkii saattamaan minut ikuiseen häpeään.
'II pykälä. Tahdon heti lahjoittaa sinulle viisisataa guineaa omiin tarpeisiisi ja niitä saat käyttää mihin tarkoitukseen vain haluat: summan luovutan ehdottomasti sinun sitä vastaanottamaan määräämäsi henkilön käsiin enkä odota mitään suosiota vastavuoroon, ennen kuin olet sen todella talteesi saanut.'
Vastaus. Mitä toiseen ehdotukseenne tulee, olkoonpa seuraus mikä tahansa, hylkään sen kaikesta sielustani. Rahat, hyvä herra, eivät ole minulle suurin hyvä; hyljätköön minut Jumala kaikkivaltias, milloin vain ne siksi tulisivat ja minä niiden takia voisin luopua oikeudestani siihen siunattuun toivoon, mikä koituu tuekseni silloin kun kultaiset miljoonat eivät voisi ostaa ainoatakaan onnellisen mietiskelyn hetkeä kulunutta väärinkäytettyä elämää muistellessani.
'III pykälä. Niinikään siirrän heti sinulle Kentistä äskettäin ostamani maatilan, joka tuottaa kaksisataaviisikymmentä puntaa vuodessa kaikki ulosteot poisluettuina. Tämä luovutetaan täydellä hallintaoikeudella sinun elinaikaiseksi omaisuudeksesi ja jatkuvasti edelleen, mikäli perillisiksesi jää lapsia: ja isäsi saa sen heti uskottunamiehenä tätä varten haltuunsa. Tilan hoitaminen tuottaa hänelle ja äidillesi mukavan toimeentulon heidän elinajakseen; ja minä korvaan kaikki mitä mahdollisesti sattuisi tuosta tasaisesta summasta uupumaan ja myönnän hänelle sitäpaitsi viisikymmentä puntaa vuodessa hänen ja äitisi eliniäksi palkkiona tilasi hoitamisesta ja viljelemisestä.'
Vastaus. Kolmannen ehdotuksenne, hyvä herra, hylkään samasta syystä; minua surettaa, kun voitte luulla, että köyhät kunnialliset vanhempani suostuisivat tuollaiseen osallisuuteen ja ottaisivat hoitaakseen tilan, joka olisi heidän tytär-rukkansa häpeän hintana. Suokaa anteeksi, hyvä herra, kiihtymykseni tässä kohdassa; mutta te ette tunne sitä köyhää miestä ja sitä köyhää vaimoa, rakasta isääni ja äitiäni, jos arvelette etteivät he mieluummin tahtoisi nääntyä nälkään maantienojassa tai menehtyä kurjassa vankiluolassa kuin ottaa vastaan ruhtinaallistakaan rikkautta sellaisilla synnillisillä ehdoilla. En tohdi sanoa kaikkea, mitä sydämeni tässä tukalassa vaiheessa kehoittaa lausumaan. — Mutta teidän arvoisuutenne ei heitä tunne; peloittavimmat kuolemankaan kauhut eivät ikänä voisi pakoittaa minua menettelemään sellaisia köyhiä kunniallisia vanhempia häpäisevällä tavalla, — moisesta kunnottomuudesta toivon Jumalan auttavan armon minua varjelevan.
'IV pykälä. Tahdon vielä ulottaa suosiollisuuteni kaikkiin muihinkin sukulaisiisi, joiden arvelet sitä ansaitsevan tai joita sinä pidät arvossa.'
Vastaus. Neljänteen ehdotukseenne, hyvä herra, otan vastatakseni samoin kuin kolmanteen. Jos minulla on ystäviä jotka haluavat mahtavien suosiota, jääkööt he iäksi sitä paitsi, jos kehtaavat sitä toivoa arvottomilla ehdoilla!
'V pykälä. Tilaan sitäpaitsi sinulle näytteitä aineksiksi neljään täydelliseen vaatekertaan kallisarvoisesta kankaasta, jotta voit esiintyä hienosti ja säätysi mukaisesti ikäänkuin olisit puolisoni. Ja minä annan sinulle ne kaksi timanttisormusta ja kaksi paria korvarenkaita sekä timantti kaulakoristeen, jotka äitini osti neiti Tomlinsille lahjaksi siltä varalta että hänen ja minun kesken ajatellusta liitosta olisi tullut tosi. Annan sinulle vielä muitakin lahjoja, kun näen hyvän käytöksesi ja hellyytesi siihen johtavan.'
Vastaus. Hienot vaatteet, teidän arvoisuutenne, eivät sovellu minulle; eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa niiden käyttämiseen. Ylpeilen enemmän köyhyydestäni ja halvasta asemastani kuin ylpeilisin komeista puvuista ja koreista hepeneistä. Tosiaan, hyvä herra, minusta sopivat sellaiset kapineet halpasyntyiselle Pamelalle huonommin kuin ne repaleet, jotka teidän kunnon äitinne vaihetutti parempiin pukimiin. Sormuksenne, kaulakoristeenne ja korvarenkaanne sopivat vallasnaisille paremmin kuin minulle: ja parhaan jalokiveni, hyveellisyyteni, menetyksen nuo teidän ehdottamanne kalleudet korvaisivat kehnosti. Mitä ajattelisin, kun sormeeni vilkaistessani tai kuvastimeen katsoessani näkisin nuo timantit kaulassani ja korvissani, muuta kuin että ne ovat kunniallisuuteni hinta ja että pidän noita hohtokiviä ulkonaisesti, kun ei minulla mitään sisäisiä helmiä ole?