'VI pykälä. Tästä nyt näet, Pamela, minkä arvon annan henkilön vapaalle tahdolle, vaikka hän jo on vallassani. Ja jos hän ei näitä ehdotuksiani hyväksy, saa hän kokea, etten ole nähnyt kaikkea tätä vaivaa ja pannut mainettani alttiiksi päättämättä kaiken uhallakin tyydyttää hänen minussa herättämäänsä intohimoa. Ja jos kieltäydyt, panen tarkoitukseni täytäntöön suomatta laisinkaan mitään ehtoja.'
Vastaus. Tiedän, arvoisa herra, surullisesta kokemuksesta, että olen teidän vallassanne. Tiedän että kaikki vastustus, mitä voin tehdä, on vähäistä ja heikkoa ja ettei siitä kenties koidu minulle suurtakaan apua. Pelkään että tahtonne tärvellä minut on yhtä suuri kuin voimanne: mutta kuitenkin, herra, rohkenen sanoa teille, että vapaaehtoisesti en hyveellisyyttäni uhraa. Kaikki minkä voin tehdä, niin vähäistä kuin se onkin, tahdon tehdä osoittaakseni teille että tarjouksenne eivät vaikuta mitään valintaani; ja jollen pelastu ihmisen väkivallasta, toivon Jumalan armosta välttäväni vähintäkään aihetta moittia itseäni siitä, etten olisi tehnyt kaikkea voitavaani häpeää paetakseni. Ja sitte saatan luottavaisesti vedota suureen Jumalaan, ainoaan turvaani ja suojelijaani, siinä lohdutuksessa ettei omalla tahdollani ollut mitään osaa raiskaukseen.
'VII pykälä. Sinä tulet minun ja omaisuuteni valtiattareksi aivan kuin olisi se joutava muodollisuus toimitettu. Kaikki palkolliseni ovat sinun käskettävissäsi: ja saat valita mitkä kaksi henkilöä vain haluat, mies- tai naispuolista, yksityispalvelukseesi minun mitenkään puuttumattani asiaan; ja jos käyttäydyt niin, että minulla on syytä olla sinuun tyytyväinen, enpä tiedä (joskaan en mene siitä takuuseen), vaikka vuosikauden yhdyselämän jälkeen sinut naisin; sillä jos rakkauteni sinuun lisääntyy, kuten se on monien kuukausien kuluessa yhä vahvistunut, niin minun käy mahdottomaksi evätä sinulta mitään.
Ja nyt, Pamela, mielihän tarkoin: sinun vallassasi on noudattaa mieltäni sellaisilla ehdoilla, että sekä itse että ystäväsi tulette onnellisiksi; mutta tänä samana päivänä se mahdollisuus menee ohi, peruuttamattomasti ohi, ja sinä saat kokea kaiken pelkäämäsi sen tuottamatta sinulle pienintäkään etua.
Pyydän sinua hyvin harkitsemaan asiaa ja suostumaan ehdotuksiini: silloin ryhdyn heti turvaamaan sinulle niiden täydet edut. Anna minun, mikäli pidät itseäsi arvossa, tässä vaiheessa nähdä kiitollisuutesi, niin suon kaiken entisen anteeksi.'
Vastaus. En ole kertaakaan rohjennut katsahtaa niin korkealle kuin seitsemännessä pykälässänne esitetään. Siitä ovat johtuneet kaikki pienet tyhjiin rauenneet yritykseni vapautua tästä vankeudesta, johon minut olette sulkenut, vaikka lupasitte käyttäytyä minua kohtaan kunniallisesti. Tiedän hyvin, ettei oman arvonne ja kunnianne tunto sallisi teidän kumartua niin halvan ja arvottoman orjattaren puoleen kuin Pamela-rukka on. En toivo itselleni mitään muuta kuin että minun sallitaan tahrattomana palata syntyperäiseen halpuuteeni. Mitä olen tehnyt, hyvä herra, ansaitakseni muuta? Tämän tarkoitusperän saavuttaakseni minä, vaikkakaan en olisi mennyt naimisiin kappalaisenne kanssa, olisin silti karannut halvimman palkkalaisenne kanssa, jos olisin luullut siten voivani turvallisesti päästä takaisin rakastamaani köyhyyteen. Kuulin teidän kerran sanovan, herra, että joku mainio sotapäällikkö, joka saattoi elää palkohedelmillä, hyvinkin kykeni hylkäämään mahtavimmankin yksinvaltiaan lahjukset: ja koska elän tyytyväisesti halvimmankin mukaan, enkä katso olevani alhaisimmankaan aseman yläpuolella, niin toivon että minä myös kykenen kieltäytymään vaihtamasta hyveellisyyttäni kaikkiin Intian aarteisiin. Jos käyn ylpeäksi ja koreita vaatteita ja ulkonaisia helyjä haluavaksi (joksi toki en ikänä muuttune), niin silloin voinen tärkeimpänä hyvänä tavoitella moisia koristeita ja niiden tähden hyljätä hyvän maineen ja loukkaamattoman hyveellisyyden arvokkaammat kaunistukset.
Sallikaa minun, arvoisa herra, vastauksena viittaukseenne, että vuosikauden kuluttua kenties minut naisitte, jos jatkuvasti käyttäydyn hyvin, sanoa että tämä tehoo minuun jos mahdollista vielä vähemmän kuin kaikki muu mitä olette sanonut. Sillä ensiksikin loppuu kaikki ansiokkuuteni ja kaikki hyvä käytökseni, mikäli minulla nyt niitä on, samalla hetkellä kun teidän ehdotuksiinne suostun. Ja kaukana siitä, että sellaista kunniaa odottaisin, päin vastoin lausun että olisin siihen mitä ansiottomin. Mitä sanoisi maailma, jos te naisitte porton? Jos teidän arvoisenne herrasmies ei ainoastaan kumartuisi alhaissäätyisen Pamelan, vaan halpasyntyisen ilotytön puoleen? Niin vähän kuin maailmaa tunnenkin, hyvä herra, ei minua noin huonosti peitetyllä syötillä pyydystetä!
Kauhea on kumminkin ajatus, että minä, köyhä, heikko, ystävätön, onneton tyttö, olen liian täydellisesti teidän vallassanne! Mutta sallikaa minun, arvoisa herra, nyt kirjoittaessani polvilleni langenneena rukoilla, että tarkoin punnitsette asiaa, ennen kuin päätätte saattaa minut turmioon. Tähän asti, herra, vaikka olettekin rientänyt pitkiä askeleita tämän katalan synnin tekemistä kohti, olette kuitenkin vielä tällä puolella kynnyksen, joka eroittaa aikomusta teosta. Kun se kerran on tehty, ei sitä voi mikään peruuttaa! Ja mikä on voitonriemunne silloin? Mitä kunniaa tuottaa teille näin heikolta viholliselta riistetty saalis? Sallikaa minun vain nauttia köyhyyttäni kunnialla, ainoastaan sitä anon; ja silloin siunaan teitä ja rukoilen puolestanne elämäni joka hetkellä! Ajatelkaa, oi ajatelkaa ennen kuin on myöhäistä, mitkä tunnonpistokset ja mikä katkera katumus vaivaa teitä kuolinhetkellänne, kun tulette ajatelleeksi että olette tärvellyt ehkä sielun ja ruumiin tyttö-poloiselta, jonka ainoana ylpeytenä oli hänen hyveellisyytensä! Ja kuinka hyvillänne olettekaan, jos tuolla peloittavalla hetkellä päinvastoin voitte vierittää päältänne syytöksen tästä inhasta rikoksesta ja omasta puolestanne vedota siihen, että sallitte onnettoman raukan hartaiden rukousten vaikuttaa itseenne, joten jäitte itse viattomaksi ja säästitte hänenkin tahrattomuutensa! Saakoon Jumala kaikkivaltias, jonka armo äskettäin pelasti teidät hukkumasta syvään virtaan (mistä toivon teidän antavan minulle syytä itseänne onnitella!) koskettaa sydäntänne minun hyväkseni, ja pelastakoon hän teidät tästä synnistä ja minut tästä turmiosta! Hänen haltuunsa minä jätänkin asiani; ja hänelle minä annan kunnian ja rukoilen edestänne yöt päivät, jos minun sallitaan tästä suuresta pahasta pelastua! Ahdistettu, mieleltään murtunut palvelija-raukkanne.
Jäljensin tämän teidän luettavaksenne, rakkaat vanhempani, siltä varalta että konsaan saan onnen jälleen nähdä teidät (sillä minä toivon teidän hyväksyvän käytökseni); ja illalla sir Simonin lähdettyä hän lähetti minua noutamaan. "No", kysyi hän, "oletko miettinyt ehdotuksiani?" — "Olen, arvoisa herra", sanoin minä, "olen kyllä; ja tuossa on vastaukseni; mutta älkää lukeko sitä minun nähteni, pyydän". — "Johtuuko ujoudesta", kysyi hän, "vai itsepäisyydestäsi, ettet haluaisi minun lukevani sitä sinun ollessasi saapuvilla?" Aioin lähteä pois, mutta hän sanoi: "Älä nyt juokse karkuun; minä en lue sitä ennen kuin olet lähtenyt. Mutta", hän lisäsi, "sano minulle, Pamela, suostutko ehdotuksiini vai etkö?" — "Hyvä herra", vastasin minä, "kyllähän sen pian näette; pyydän ettette pidätä minua"; sillä hän tarttui käteeni.
Hän sanoi: "Harkitsitko tarkoin, ennen kuin vastasit?" — "Kyllä harkitsin, herra", virkoin minä. — "Jollei se ole sellaista, minkä luulet minua miellyttävän", jatkoi hän, "niin ota se takaisin, rakas tyttöseni, ja punnitse uudestaan. Sillä jos saan tämän lopullisena vastauksenasi enkä siitä pidä, niin olet hukassa. Minä näet en tahdo viheliäisesti kerjätä, kun voin käskeäkin. Sävystäsi päättäen", lopetti hän, "pelkään ettei vastauksesi ole mieleni mukainen: ja sanonpa sinulle, etten voi sietää epäystä. Jos tarjoamani ehdot eivät ole riittäviä, niin korotan ne kahteen kolmannekseen kartanostani; sillä", sanoi hän ja vannoi kauhean sadatuksen, "minä en voi elää ilman sinua ja asian mentyä näin pitkälle en tahdokaan!" Ja niin hän sieppasi minut syliinsä aivan säikähdyttävän rajusti ja suuteli minua pariin kolmeen kertaan.