Toivon kuitenkin, että kaikki kääntyy parhaaksi ja että teidän viisaiden neuvojenne ja hurskaiden rukoustenne avulla kykenen voittamaan tämän heikkouden. Mutta, rakas herrani, minä pysyn pitemmän ajan kuin kaksitoista kuukautta todellisena leskenä kohteliaisuudesta ja enemmän kuin kohteliaisuudesta teidän tomullenne! Oi tuota rakasta sanaa! Kuinka ystävällinen, kuinka liikuttava, kuinka hellä! Miksen ollut herttuatar voidakseni osoittaa kiitollisuuttani siitä? Mutta nyt minun olisi täytynyt ponnistella kiitollisuudenvelan painon alla, jos osakseni olisi tullutkin tämä onni, joka olisi puristanut minut kuoliaaksi ja jota en koskaan voisi palkita elinkautisellakaan uskollisella rakkaudella ja auliin iloisella kuuliaisuudella!
Suokaa anteeksi tytär-poloisellenne! Minua surettaa tuntiessani tämän koettelemuksen koskevan itseeni niin kipeästi ja huomatessani sukupuoleni ja hennon ikäni koko heikkouden yllättäneen minut ja olevan liian valtava sitä vastustaakseni. Mutta aika, rukoukset ja Jumalan tahtoon alistuminen sekä teidän hyvien opetustenne ja hyödyllisten esimerkkienne teho toivoakseni auttaa minut suoriutumaan tästä raskaasta koettelemuksesta.
Oi, sinä petollinen sydämeni, ettäs olet minulle tämän tehnyt — edes edeltäpäin varoittamatta minua tuhosta, jota olit minulle tuottamassa! Ettäs noin hupsusti antauduit ylpeän tungettelijan valtaan, edes neuvottelematta koidon omistajattaresi kanssa! Mutta sinun rangaistuksestasi tulee ensimäinen ja suurin: ja kyllä ansaitsetkin saada kärsiä, kavala petturi, kun niin helposti antausit kokonaan ennen kuin käsky saapui, ja vieläpä sellaiselle, joka oli kohdellut minua niin pahoin, ja kun jo olitkin niin hyvin pitänyt puoliasi hurjimpia ja tunnustettuja ja senvuoksi vaarallisemmiksi otaksumiani hyökkäyksiä vastaan!
Mutta kuitenkin täytyy minun joko olla teille ilmaisematta tätä heikkouttani tai reväistä tämä kohta pois kirjoituksestani. — Huomaa! Tätä on kotiin päästyäni mietittävä.