Ja mitä muuta onni on
kuin omatunto tahraton?
Se mulle aarre olkohon, —
ja Luojaa kiittää Pamela.
Ma tulevaista tiedä en,
mut minne vaan ma matkannen,
mit' olen, teen, ma sanon sen:
on kiitollinen Pamela.
Ei kaiho kalva sydäntäin.
eest' isännän ja rengin näin
ja teidän muitten päivittäin
käy rukoukseen Pamela.
Ja Luojan tahto teillekin
ain' olkoon ohje ylhäisin,
eest' isäntämme lämpimin
rukoilkaa mielin Pamelan.
Kateuden sijaan säälikää
isoisten tilaa täperää:
kiusausten vaarain väijymää,
joit' emme tunne me pienet.
Vie ansat heidän ilojaan,
vaaroistaan ovat huolissaan, —
keveempää heidän konnullaan
on palvella — päättää Pamela.
Ain' olkoot teille vanhemmat —
omaiset kaikki — rakkahat,
niin taivaan armon siunaamat
te ootte, ja niin on Pamela.
Jos konsaan hävettänyt ois
mua synty halpa, työntäin pois
onnesta kodin, — mitä vois
odottaa kehno Pamela?
Teit' onni aina seuratkoon
ratoksi kunkin kohtaloon;
ja milloin mielessänne oon,
rukoilkaa eestä Pamelan.
Rukoilkaa hälle tyytyvää
kotoisen rauhan elämää,
ja konsaan ette pois te jää
hartaudentyöstä Pamelan.