Viinaputeli oli viejillä mukana. Kallo pantiin silmänreijästä oksantynkään syltä, paria korkealle, "sitä niin suuressa arvossa piettiin metänkuningasta". Ja lopuksi toivottiin:

"Anna vastakin, Jumala, toistekin, totinen Luoja, talven maannutta talia, pikkusilmäisen pikiä!"

Semmoisia karhun kallopuita, otsonmäntyjä ja otsonkuusia, oli ennen usean metsämiestalon aidantakana, kuin mitäkin uhripuita uhrikalloineen. Niin oli Kiannan Kuustolassa, Kotiniemellä, lähellä venevalkamaa isohko otsonmänty kalloineen, samoin Kovassavaarassa, vaaran pohjoisrinteellä useita mäntyjä, joista vieläkin on joku jäljellä. Hyrynsalmen Luvanjärvellä oli Nuottisaaressa suuri kallohonka, ja Kuhmon Jonkerin Sepposessa oli iso petäjä viisine kalloineen, ja petäjässä vuosiluku 1842. Kuhmon Saunajärven Kähkölässä oli aikoinaan ollut iso otsonkuusi, komea uhripuu, jossa oli riippunut neljänäkymmentä metsänukon kalloa. Vuolijoen Saaresmäellä, Kaaneksen pellonaidan vieressä, oli vielä hiljakkoin kuusi ja siinä kallo. Mutta Kuhmon Jonkerin Nuottivaaralla on vielä komea ukkovaarin kuusikko, kuusi tuuheata kuusta vaaran laiteella, talon länsipuolella, ja kuusissa on pari kolme kontion vaalennutta kalloa, viimeisinä muistoina entisestä "metsän" kunnioittamisesta.

Karhunnahka peidettiin, pingotettiin neliskulmaiseen puukehikkoon, peidinpuihin, lapionterällä työnneltiin tiukalle, sitten nuoralla sidottiin, ja nostettiin koko laitos pirtin lakeen kuivamaan? Kontionliha pantiin suolaan, paistettiin ja syötiin.

Niinkuin ainakin suuresta mahtajasta, saatiin karhustakin varsin voimallisia taikavälineitä tauteja ja kaikenlaista pahaa vastaan, jopa itse karhuakin vastaan. Vanhoilla tietäjillä oli niitä tallessaan, ja monessa vanhankansan talossa hoideltiin niitä parhaina esineinä. Karhunkallolla kierrettiin karjan laidunmaat, eikä siihen piiriin, mikä oli käyty, metsähinen tullut liikkumaan. Kiertäminen toimitettiin, ainakin Kiannalla, pääsiäisaamuna. Karhun kämmenellä siveltiin karjaa sekä hevosia keväällä laitumelle laskettaessa. Käytettiin sitä myös ammustauteihin ja ajannaisiin. Kynsillä ja hampailla poistettiin vihoja, kun karhu oli karjaa repinyt. Otettiin lepänlehtiä yhdeksiltä kannoilta ja muurahaisia pehkuineen kolmesta pesästä, keitettiin niistä haude, jolla pestiin haavoja, ja kynsillä sekä hampailla paineltiin:

"Suli tuo ennen voi sulaessa, rasva räyvyteltäessä, minkä sun vihasi. Nuole, koira, haavasi!"

Käytettiin kynsiä myös hevosen päitsiin, ettei ajokkaaseen tullut pääntautia? Hampailla parannettiin hampaanpakotustakin. Karhun turparengas, huulipanta, joka leikattiin jo metsässä, pidettiin tallessa aitan orren päässä. Sillä paineltiin paiseita, sen lävitse laskettiin vettä ja annettiin ammuksissa olevalle elukalle. Kovanvaaran ukko oli sen vienyt metsään puuhun ja sanonut:

"Etelätuuli kuivakkoon, ei pohjatuuli!"

Kontion kulkkutorven eli kerosen lävitse valutettiin vettä yhdeksät kerrat ja juotiin kulkutaudeissa. Sappea pantiin viinaan, jolla voideltiin karhunpuremia, käytettiin sitä myös mahakipeissä sekä sukupuolitaudeissa. Sydäntäkin pantiin viinaan ja ryypättiin kaikenlaisissa sisällisissä vammoissa, sydänkipeissä, ja ilman vain terveydeksi. Kontion rasva, tali, ylys, piki, oli hyvää kolotuksiin. Miehet voitelivat uroskarhun, naiset emäkarhun ylyksellä. Sillä siveltiin myös kaikenlaisia pykimiä, ajannaisia ja riidenvikoja sekä hevosen längenlyöttymiä. Uroskarhun kivekset pantiin salaa metsämiehen päänaluksiin, siitä ukko näki unissaan, mistä päin oli kontioita tavattavissa. Käytettiin niitä myös sukupuolitaudeissa. Karhun suolet kierrettiin navetanoven ympäritse, kun keväällä laskettiin karjaa laitumelle. Kontion konttiluun jos pisti varkaan jäljille, alkoi metsä vaivata varasta niin, että hänen täytyi tuoda tavara takaisin. Karhunnahasta tehtiin suuria komeoita länkien harjuksia. Se ei ollut mies eikä mikään, jolla ei semmoista ollut. Komeasti kosiomiehetkin ajelivat, ja koko niskan peittävä karhuunnahkaharjus oli länkien suojana.

Aitan kammiolla säilyttivät vanhat karhunkompeitaan. Sieltä ne tarpeen tullen noudettiin, ja sinne ne taas vietiin talteen.