Kekrin ja Martin välisinä päivinä oli henkien liikunta-aika. Jopa aina Simunasta alkaen olivat kuolleet liikkeellä ja tulivat koteihinsa käymään. Siihen aikaan myös pidettiin kuolleitten yönistujaisia. Pirtti lämmitettiin joka huomen, vielä Marttinakin, niin aikaisin, ettei savu näkynyt naapuritaloon.
Kaijanpäivä, marraskuun 25:ntenä, oli lammasten merkkipäivä, lammasten suojelijan, pyhän Katariinan, nimikkopäivä. Silloin kerittiin lampaista "Kaijan villa", ja iltaseksi keitettiin lihavelli lampaanpäistä. Puoli päätä — lampaanpäät oli teurastusaikana lyöty kirveellä halki, palvattu ja pantu aitan orrelle Kaijaa odottamaan — aina henkeä kohden heitettiin kattilaan, ja sitten illastaessa sai kukin osansa kuppiinsa. Aamiaiseksi keitettiin, niinkuin ainakin pyhäpäivänä, talkkuna.
Antista, marraskuun viimeisestä päivästä, tiedettiin:
"Antti aisoilla ajaa"
sekä:
"Anterus pyhäin alku."
Silloin alkoi uusi kirkkovuosi, ja joulunpyhät rupesivat lähenemään.
Annanpäivä, joulukuun 9:s, oli pimeän syystalven pimeimpiä päiviä ja pisimpien öiden aikoja. Sanottiinkin:
"On kesäistä päivää,
yötä Annan aikaista."
Sitten jo kohta joutui joulukin, pimeimmän talven juhla Sitä kyllä ei vanha kainuulainen kovin suurena juhlana pitänyt, eikä sitä varten läheskään niin varustautunut kuin kekriksi. Muualta lienee myöhäisaikoina opittu, että