"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi"
Tavattiinkin sanoa:
"Talonpojilla kekri, herrain joulu."
"Joulurauhaa" kuitenkin pidettiin, niin että jo Tuomaan päivältä naiset heittivät kehruun aina loppiaiseen asti, ja joulu-aattona käytiin kylpemässä. Mutta kaikki eivät edes pesseet pirtin lattiata jouluksi. Varakkaat kyllä varustivat jouluksikin yhtä ja toista hyvää, mutta köyhemmät tulivat toimeen tavallisilla pyhäpäivän syötävillä. Jouluaattoiltana saunasta tultua pisteltiin tavallinen pyhäaattoillan rieskaleipä roppavoin kanssa ja jouluaamuna pyhäaamun talkkuna. Puolisena saatiin ryynipuuroa ja lihapottua, ja iltaseksi keitettiin lampaanlihaa tai lehmänselkä. Kirkossa käytiin vain lyhyemmiltä matkoilta. Oltiin useinkin vain kotona ja kuunneltiin kotipöydän ääressä luettua saarnaa sekä veisattiin jouluvirsiä. Mutta "uskoton kansa ryyppäsi viinaa". Viinaa juotiin varsinkin kirkkomatkalla ja kirkkomäellä. Siellä hevosia ja piippuja vaihdeltiin ja ajeltiin.
Mutta kalliin karjansa menestykseksi toimi emäntä joulunakin Silloin ei saanut päivänaikana käydä navetassa, vaan piti lehmän ruokkiminen toimittaa aamu- ja iltapuhteiden ajalla, samoin lannanluominenkin. Joulupäivän lanta oli lisäksi peitettävä tunkioon. Vielä varasi emäntä heinäkimpun navetan ylisille laskiaisena lehmälle annettavaksi.
Huolehdittiin vielä kylvön teostakin: leivottiin joulutaikinasta ruispulla, ja pantiin se talteen kylvöpäiväksi.
Joulupahnoja ei lattialla käytetty, mutta niiden muistoa oli ainakin se, ettei jouluna vuodekupoja viety päiväksi ulos, kuten tavallisesti, vaan kasattiin ne penkin alle. Joulukuusta ei korven pirteissä tunnettukaan, joulupukkeina joskus poikavesat, turkki nurin päälle kiskottuna, tulivat pirttiin kummittelemaan.
Tapanina ei tehty sen kummempaa kuin syötiin se iänikuinen aamutalkkuna, ja päivä vietettiin levossa ja rauhassa arkisilta askareilta. "Herrat ne vain ajoi Tapania."
Uusivuosi oli vanhastaan tuttu tinan valamispäivä. Yöllä Uuttavuotta vasten valettiin tina jokaiselle talon eläjälle, jopa eläimille ja haltioillekin. Ensin porautettiin maanhaltialle, sitten isännälle, emännälle ja niin vanhimmasta nuorimpaan asti, viimeksi hevosille, lehmille, lampaillekin. Joku vanha joukossa oli "semmoinen rohvessoori", joka osasi selittää, mitä kukin tinakuva merkitsi. Siinä tuli arkkua, ruumia, hevosta, lehmää, lammasta ja kaikkea. Jos maanhaltian tina tuli kirkas, ennusti se hyvää vuotta, mutta musta ja samea aavisti huonoa vuodentuloa. Lopuksi vietiin tinan valuvesi kolmen tien risteykseen, ja siinä kuunneltiin samoinkuin kekrinä rikkakasalla tulevia tapahtumia. Uudenvuoden yönä myös tyttäret katsoivat salaa onnenpeiliin ja saattoivat nähdä siinä vastaisen yrkämiehensä.
Loppiainen meni korvessa vain tavallisena pyhänä.