Joulunajasta ennustettiin seuraavan kesän ilmoja. Joulun edellä jos oli "suntailmat ja siitekelit", saatiin hyvät kesäilmat, mutta pakkaset ja pyryt olivat huonoksi kesäksi. Ja kun talven selälle, sydänkuulle, käännyttäessä oli sekehet säät, oli juhannuskesälläkin hyvät ilmat.
Joululta alkoikin talven pitkä kylmä taival, jossa juhla- ja merkkipäivät olivat kuin peninkulma- ja virstapatsaina matkaa loiventamassa.
Ensimäisenä oli Heikki, tammikuun 19:s, jolloin jo oli
"Talven selkä poikki, karhulla yö puolessa,"
Silloin karhu käänsi toisen kylkensä ja jahkaisi:
"Yö puolessa, pikipalli peräsuolessa."
Melkein Heikin kintereillä astui Paavali, tammikuun 25:ntenä, josta ruveten jo "päiväkultakin alkoi lämmittää". Vaikkakin kyllä Paavalina oli pakkasien pahin aika ja pitikin olla. Sillä:
"Kun ei kylmä kynttelinä, eikä palele Paavalina, niin on halla heinäkuussa, talvi keskellä kesää."
Kylmyyttä piti olla kynttelinäkin, joka oli jo helmikuulla toisella sydänkuulla. Silloin kesä oli sitä lämpöisempi. Kyntteliksi säästettiin lehmän ja lampaansorkat, "kynnet", ja keitettiin niistä iltaruuaksi kynsivelli, suolainen lihavelli. Paikoin vielä vietiin kalutut sorkkaluut metsään ja haudattiin puun juurelle, "jotta karja sikiäisi paremmin" Kynsivellin keittoa jatkettiin iltasin niin kauan kuin sorkkia riitti. Vellin pinnalta kuorittiin kiehuessa kuumaa kynsirasvaa, jolla m.m. "palonjälkiä" paranneltiin. Kyntteliltä jo jotkut heittivät iltapihdin loukkoon, ja jotkut emännät koettivat siksi saada hampunkehruunsa suoritetuksi.
Kynttelin jäljessä kulki Matti, helmikuun 25:ntenä. Se oli ensimmäinen kevätpäivä, "Kevät-Matti", joka jo kaikkialla sammutti iltaiset päretulet ja lopetti iltapuhteet ja puhdetyöt. Vanhat sanoivatkin: