"Matilta iltapihti, aamupihti Maarialta."
Matin mielihyviksi keitettiin metsämies-taloissa "mehtikanoja", kana mieheen, siitä paremmin luonnisti metsästys. Matista myös ennustettiin ilmoja: millainen sää oli Mattina, sellainen koko kesän. Lammasemännät keritsivät hoidokeistaan kevätvillat, "Matin villan".
Helmikuulla oli vuoden toinen suurjuhla, laskiainen, sydänkuiden ja talvenselän suuri merkkipäivä, jota koko Kainuu vietti syöden ja juoden sekä monin menoin. Laskiaiseksi piti varata varsinkin rasvaruokia, sillä:
"Jouluna oluen juonti,
lihansyönti laskiaisna."
Ja olikin "toivottu päivä se laskiainen, jotta silloin sitä saa ruokaa".
Aamulla tyydyttiin tavalliseen talkkunaan, mutta puolisiksi jo piti olla miehekkäämpää muonaa. Leivottiin "laskiaisen nimeen" rasvamämmit eli rasvarieskat, punasrieskat eli leppärieskat. Mämmi tehtiin ohrajauhoista ja "punasesta", jota oli varta vasten syysteurastuksista säästetty, ja pantiin runsaasti vielä rasvaa mauksi. Petäjänkuorella taikka tuohilevyllä se paistettiin uunissa, ja syötiin vastakirnutun roppavoin kanssa. Viiliäkin vielä piti pöydässä olla, jopa paikoin pantiin joukkoon keitetty raavaanpää, jota oli kolmella kirveellä hakattu kappaleiksi. Sitä parempi, jota rasvaisempia olivat ruoat. Silloin karja lihoi kesällä hyvästi, mutta jos ei laskiaisena nautittu rasvaa, pysyivät piteet laihoina. Siksipä syötiinkin vahvasti, jopa "jotta pyörtyä tahtoivat syyvessään". Saivat silloin
"Orjatkin olutta, palkollisetkin panosta."
Päivää sanottiinkin leikillään rasvalaskiaiseksi ja rasvatiistaiksi. Vielä iltaseksikin piti olla rasvanpuolta: lyötiin iso lehmän- tai häränlautanen pataan ja keitettiin lihavelliksi. Mitä isompi oli häränlautanen, sitä isommaksi härkä kesällä paisui.
Työtä tehtiin laskiaisena vain aamupuolella päivää, naiset kehräsivät, miehet tekivät mitä vain, hevosta ajoivat, hakkasivat. Mutta puolisilta heitettiin työnteko, naiset nostivat rukkinsa karsinaan tai oviloukkoon "yhteen rojoon", ja panivat seulan päälle kumolleen, keritsimet ruuviin, vieläpä heiniä tai lehtikerpun eteen sekä lakanan koko rukkikasan peitoksi. Sitten lampaat kesällä pysyivät hyvin yhdessä ko'ossa ja menestyivät, karitsoivat ja kasvattivat paksun villan.
Puolisiksi, mämmin syöntiajaksi, laitettiin kaikki kuntoon ja pirtti siivottiin. Sitten "mammalta mäkkeen". Nuoret varsinkin menivät läheisiltä mäkimailta ja vaarojen rinteiltä ottamaan luikuja, pitihän luistaa, "kun oli rasvattu vasta" rieskoilla ja mämmillä. Suksilla ja kelkoilla laskettiin. Mutta se piti varoa, ettei mäessä langennut; jos niin hullusti kävi, silloin hamppu kesällä sotkeusi, sen "tuuli särki ja sae huuhtoi", vieläpä kaatuja menetti iltasosansa.