Vanha väki kuunteli tulevia asioita aitan ovella. Avaimen reikään kun kallisti korvansa, saattoi aitasta kuulua sihinää, niinkuin jyviä olisi laskettu laariin, ja se ennusti hyvää vuotta, mutta jos ei kuulunut mitään, saatiin odottaa huonoa vuodentuloa?
Juhannusyönä paloivat maahan haudatut aarteet. Joskus satuttiin näkemään, kun savu nousi semmoisesta salaisesta kätköstä. Mutta vielä ihmeellisempää oli se, että jonakuna lyhyenä juhannusyön hetkenä hetteiden vesi saattoi muuttua viinaksi, ja "se oli juuri siihen aikaan, kun Vapahtaja on ve'en muuttanut viinaksi". Käytiinkin hetteillä lippimässä, että eikö satuttaisi ottamaan juuri oikealla hetkellä.
Vanha juhannus, siinä heinäajan rinnassa, oli halmeenpano-aika, jota riitti aina Jaakonpäivään asti. Rukiinkylvöäkin aloitettaessa pidettiin vähän parempaa murkinaa, syötiin aamiaiseksi talkkunaa ja juustoleipää. Ja kylvämään ruvetessaan pani isäntä viljaa pikku nytykkään, leikkasi puukolla halmeen maankengästä rengaspyörykän, jonka lävitse pujotti nytykän kolme kertaa. Näin varatut siemenet heitti kylväjä ensi viljaksi halmeeseensa.
Heinäkuu muuten oli kiireistä heinänteko-aikaa, jolloin ei jouduttu merkkipäiviä viettämään ja muistelemaan. Eikä niitä näihin aikoihin juuri ollutkaan. Saara vain ja Markareeta, molemmat "vesihelmoiksi" tunnettuja, heinämiesten kiireisimpiä työaikoja.
Ollin päivä, heinäkuun 29:s, oli parasta rukiin kylvöaikaa koti- ja rantapeltoihin. Ollia pyhitettiin paikoin, niin ettei uskallettu silloin kehrätä, ei heinää niittää, eikä leikkuuta aloittaa.
Mutta elokuussa jo oli syksyn saattaja, Perttuli, suuri kirkkopyhä, juhannuksen vertainen. Silloin maksettiin pappien kesäsaatavat, ja senkin takia riensi kirkolle kaukaisinkin kulmakunta. Jo Perttuli-lauantaina alkoi muuten hiljainen kirkonkylä tuntua varsin väkirikkaalta ja eloisalta, ja pappilat olivat täytetyt voilla ja vasikannahoilla ja niiden saattelijoilla.
Perttulina useinkin jo saapuva syksy näytti luontonsa, hiipi yöllä harmajana hallana, ei vain maahallana, vaan joskus oikein taivaisena viluna ja turmeli pottupellot, veipä joskus rieska- ja leipäviljatkin.
"Se on kylmä perä Perttulilla", sanottiin, ja: "Perttuli mustikoista ison hillon tekee." Perttulina kerittiin lampaista "Perttulin villa". Ja Perttulilta alkoi metsänkävijäin toiminta-aika, silloin jo voitiin lähteä metsälintuja pyydystelemään.
Muuta merkillistä ei elokuullekaan riittänyt. Laurinpäivä vain vielä oli, ja sekin oli opittu tuntemaan pahaksi vihiperäksi, vieläpä vesiperäksikin. Silloin jo "kylmä kivi järveen puotettiin" Laurin halloja sanottiin paikoin kurnotuksen viluiksi. Lauri oli muutamilla ensimmäinen perunain ja nauristen syöntipäivä.
Syyskuu kuului syksyn hengessä sen erikoisemmitta merkkipäivittä. Syys-Matti vain oli syyskuun 21:ntena, ja silloin jo, ainakin vanhana Mattina, piti olla