Pirtissä kysyi puhemies ensi asiakseen lämmintä:
"Oisiko talossa lämmintä, jotta saisi jalkoja leväyttää ja yötä olla, kun on niin pitkältä kulettu ja väsytty?"
"Mitä matkustavia te olette?" kysyi isäntä. "Enpä mie tiijä luvata, sopiiko tässä, kun on tässä vieraita muitai paljo."
"Emmä me ole mitää ryöväreitä eikä muita vakoojia. Me olemma vain tavallisia matkustavaisia."
"No, saapi tässä sitten olla, kun ei pahennusta tee. Lakea myöten on lämmintä."
Siitä kysyi puhemies vielä: "Saapiko sitä lukea ja virrenvärsyn veisata?"
"Saapi!" vastattiin.
Puhemies veisasi esim.: "Vihollinen karkot' kauvas, jott' sieluni sais' olla rauhass'".
Tämän jälkeen vasta tervehdittiin ja käteltiin ja saateltiin vieraat istumaan kamarihuoneisiin kahviteltaviksi.
Hääväkeä, sekä yrkämiehen että morsiamen sukulaisia, oli keräytynyt talo täyteen. "Kuttuvieraita" voi olla isoisten oikeissa "ökähäissä" toistasataa henkeä. Sulhasen isä, ja sulhanen itsekin, olivat käyneet kutsumassa: "Olkaa nyt hyvä ja käykää meillä kahtomassa, kun nämä nuoret tahtoo yhistyä, jotta pietään vähä niinkuin muistiaisia."