Lukemaan opetettiin lasta alle kymmenvuotisena, joskus jo viiden, kuudenkin ikäisenä. Äidin toimena enimmäkseen oli ensi alkeiden antaminen, mutta opetti myöskin isä sekä vanha mummu, ja vanhemmat lapset ohjailivat nuorempia. Pyhäpäivisin istuttiin puustaimia tunnustelemassa sekä laville harjoittelemassa. Paukutettiin, jotta "ii, sano, ii" ja "oo, sano, oo", niin että "se puustain, mikä yksin äänen antoi, luettiin 'sanon' kanssa". Sitten kun lapsi oppi suoraan lukemaan, sai hän istua työskentelevän äidin vieressä paukuttamassa, ja äiti kuunteli ja oikaisi väärin luetut. Piirräntäpuikolla pidettiin lukijaa rivillä. Aamupäivällä tavallisesti piti lukumiehen istua kirjan ääressä, pyhäaamuna ei annettu ruokaakaan, ennenkuin oli lukenut ainakin ruokaluvut ja isämeidän. Useat äidit olivat niin hartaita, että luettivat lapsellaan aina iltasella, ennen maata menoa, isämeidän, siunauksen ja iltarukouksen, ulkoa opettivat jo, ennenkuin lapsi osasi kirjaakaan. Monesti lapset olivat hyvin haluttomia ikävään aapisteluun, vitsaa käyttämälläkin täytyi heidän harrastustaan herättää sekä mairittelemalla, kukon munimisilla ja muilla. Toiset jäivät, kun vanhemmatkaan eivät enempää huolehtineet, varsin kehnolukuisiksi, jotkut eivät oppineet ollenkaan, ei edes aapistansa. Rippikoulu jäi semmoisilta käymättä, ja joutuivat he hiukan halveksituiksi ruunankummeiksi. Tyttäretkin heitä pilkkailivat. "Isämeijän piirräntäpuikkoako sinä siitä revit?" ilvehtivät he, kun kuulivat "ruunankummin" aittansa ovea koputtelevan.
Mutta lukutaitoiset kävivät viiden-, kuuden-, seitsemäntoista ikäisinä rippikoulun ja niin pääsivät aikaihmisten kirjoihin, eivätkä heitä saattaneet tyttäretkään isämeidän piirräntäpuikoilla pilkata.
LEIKKEJÄ JA KISOJA.
"Niinkö täss' on heikot hongat, niinkö pehmivät petäjät, ettei kestä köyhän käyvä, rahattoman raskutella."
Yksitoikkoisen arkisen elämän hauskoiksi välihetkiksi nuoret toisinaan kisailivat ja löivät leikiksi.
Eivät ne niin erikoisia olleet, korven raatajan leikit, eikä raskaan työn jäykistämä kansa, joka useasti sai petäjäistä purra vaivainsa palkkioksi, kovin erikoisiin leikkeihin ollut oppinutkaan. Huviteltiin vain vanhalla totutulla tavalla, kun koreina kesäpäivinä yhteen yhdyttiin taikka pitkänä talvisena iltapuhteena satuttiin isossa seurassa samaan savupirttiin.
Kesäisillä tanterilla oli nuorella väellä vapaat leikkikentät. Oltiin milloin yhdessä, milloin toisessa puuhassa ja kisassa. Jopa lapsesta pitäen.
Tavallisimpia lapsiaikojen leikkejä oli hippasilla olo, jossa muuan oli hippana, toisia, karkailevia kiinni tavoittelemassa. Ennen leikin aloittamista määrättiin leikkiluvuilla, kuka ensinnä jää hipaksi. Luettiin esim.:
"Yksis, toksis, toravia, käräviä, käymään, näymään, niippuu, naappuu, sulavata suitsaa, valavata vaitsaa, kirjava käsi, koukkusormi, mene metsään, pukkaa tästä pää pois."
Pantiin myös arpaa kepillä sekä heinänkorrella, kuka ensiksi alkaisi leikin. Samaan tapaan oltiin myös karhusilla. Yksi kävi karhuksi, toiset olivat lampaita. Lampaat pakoilivat päälle yllättelevää kontiota ja määkivät: