Vieläkin on Evvanan pieni pyhäkkö pystyssä, yksinäisenä erämaan temppelinä kummullaan kyhjöttäen, ja kummulla, tsassanin vieressä, petäjien suojassa lepää haudattuna kuusi, seitsemän kolttaa, jotka ovat elämänsä lopun saavuttaneet kesäkautenaan Nuortilla. Pedarin päivänä sekä muulloinkin seudun koltat vielä käyvät tsassounassa kumartamassa ja rukoilemassa. Kalaretkelle mentäessä pistäydytään siellä Pedarilta anomassa kalaonnea. Pedarihan oli aikoinaan itsekin kalamies, ja hyvä saalis saatua viedään sinne hänelle kiitosuhreja. Aina kun uudella verkolla taikka nuotalla mennään ensi kertaa koettamaan, luvataan osa tsassanin haltialle, jos pyydys suopi hyvän saaliin.
Ja niin on kertynyt tsassanin pyhälle hyllylle koko kasat kuivaa kalaa, villoja, villalankaa, jopa rahaakin pieneen laatikkoon. Onpa siellä joukoittain rihmaan ripustettuina joutsenen muniakin, tosin vain kuoria. Pyhäkköön keräytyneet uhrilahjat sitten myydään ja rahat annetaan kirkolle.
Koulujen avulla on koetettu kolttia jo jonkun aikaa kasvattaa oikeiksi venäläisiksi — miehet osaavatkin melkein järjestään venäjää solkata. Miltei jokaisessa suurkylässä on toimessa venäläinen koulu, missä omassa huoneistossaan, missä tsassounan syrjäsuojassa. Koulutalot ovat osaksi hyvinkin uhkeita Lapin oloihin katsoen. On niissä mattem-portt, opetussali, ja sen eteissuoja, johon oppilaat saavat peskinsä riisua, ja opettajalla on leihp-pastu-portt eli keittiö sekä kuornets, kamari; keittiön kyljessä on ruokakomero, aitt, ja vielä keittiön edessä eri sisäänkäytävä, kart. — Lukemista, kirjoitusta ja luvunlaskua koulunkävijoille opetetaan, ja neljä, viisi tuntia päivässä heitä koulunpenkillä istutetaan. Mutta lyhyeksi käy koltan kouluaika: vain talvikautena, jolloin suurkylässä asustetaan, saattavat lapset olla opissa kolme, neljä kuukautta. Siksipä tuloksetkin ovat sen mukaiset, ja vieläkin huonommat, kun opetus tapahtuu aivan venäjäksi.
17. VANHAN USKON PERUJA.
Vanha esi-isien usko on lappalaisella vielä veressä.
Vaikka koltat ovatkin hartaita "oikean uskon" tunnustajia, kantavat pyhää ristiä kaulassaan, kumartavat peränurkan koreita kuvia, noudattavat oikeauskoisten paastoaikoja ja rakentavat tsassaneja pyhän Pedarin kunnioiksi, ovat he kuitenkin pohjaltaan vielä isienaikaisen uskon lapsia.
Sillä venäläisten pappien vuosisatainen kastevesi on korven kansaa vain pinnalta huuhdellut, harvojen kirkkojen kellojen kilkatus ei ole kyennyt äärettömistä erämaista, tuntureista ja vaaroista, karkoittamaan entisajan peikkoja, jättiläisiä ja muita hirveyksiä, eikä pyhän ristin kastaminen Jordanan avantoon ole ollut kyllin voimakas erämaiden järvistä vetehisiä ja vedenhaltioita pois peloittamaan.
Niinpä onkin koltanmailla vielä lukemattomia peloittavia peikkotuntureita ja monilukuisia varattavia järviä, joissa oikulliset ja pahansuovat vedeneläjät asustavat.
Semmoinen varattava pahanhaltian tunturi on Veimet-ueiv Ristikentän takana. Se ei kärsi pilkkaa eikä pahaa menoa lähimaillaankaan. Niin oli muuankin Nuortin lappalainen kerran porotokkansa kanssa kiroillut ja tuskitellut tämän tunturin tienoilla, mutta silloin oli tunturinhaltia suuttunut ja hajoittanut porot pitkin metsiä, niin etta kolme päivää oli koltta saanut tokkaansa yksin poroin etsiä, ennenkuin oli lauma koossa. Mutta toiset lappalaiset, jotka olivat ihmisiksi eläneet, oli haltia päästänyt rauhassa kulkemaan.
Samanlainen peloittava paikka on Tsiudis-vääri Akku-joen varrella, Kutsis-luobbolon rannalla, pitkiä petäjiä kasvava korkea vaara. Senkään eläjä ei salli pientäkään pilkkaa, ei edes osoittelua. Käy helposti niinkuin senkin ukon, joka ei muuta kuin osoitti sormellaan vaaraa ja kysyi toisilta: