Se voi hyvinkin ottaa pyyntimieheltä metsästysonnen, ei vain metson saalisonnea, vaan koko erämies-menestyksenkin, jolloin menevät sekä metsot että muutkin saaliit. Niinkuin meni mahtavalta Suongi-noidalta, joka ylpeyksissään paiskasi hauen ja metson samaan kattilaan kerskaillen, että hän onkin semmoinen noita, jotta keittää sekä kalaa että lintua yht'aikaa. Mutta niin kävi, ettei veden eikä metsän vilja voinut yhdessä kiehua: eri puolille kattilaa kumpainenkin heti liikahtivat ja siinä kiehuivat, syvä vako vain veteen vajosi eri viljain välille. Ja niin kävi sitten kerskailevan keittomiehenkin, ettei sen koommin enää mitään viljaa saanut, eikä enää missään menestynyt. Koko mahtinsa menetti.
Korppi, kaarnas, on lappalaisen hyvä lintu, jota ei saa tappaa eikä pahoin kohdella, jos tahtoo hyvän pyyntionnensa säilyttää. Se on semmoinen viisas pyyntilintu, joka ahkerasti seurailee erämiestä metsästysretkellä paikasta toiseen ja aina hänelle ilmoittaa, missäpäin peuralaumat liikuskelevat. Jos se ääntelee kaukana, silloin retkeilevät villipeurat kaukaisilla kankailla, mutta jos se tulee lähelle lonkkumaan, ovat peuratkin likitienoilla.
Käki, kiehk, kesän komea kukkuja, on jumalasta lähin lintu ja metsän pappi, miehts-pahp, joka ihmisille kukkuen ennustaa elinijän pituuden. Pitää vain sitä ajatella, kun käki sattuu lentämään ylitse, niin se heti istahtaa puuhun kukkumaan. Merenkulkijan aluksen mastoon se toisinaan lentää istumaan ja näyttää sille, joka hukkumalla tulee kuolemaan, punaiset jalat, mutta mustat sille, joka saa tavallisen kuoleman.
Jumalan lintu on pieni pahainen tiainenkin, tshiätshis. Sitäkään ei saa tappaa eikä kiusata. Pikku poikiakin äidit varoittavat tiaisia hävittämästä ja sanovat, että jos tiaisen tappaa, niin ei kasva täydeksi mieheksi.
Mutta kissa, kass, on miltei kolttain pyhä eläin, joka on jokaisessa talossa, aina mukana erämaan pirteilläkin; nyyttiin sidottuna sitä tyttäret sylissään muuttoretkillä kantavat. Se on talon eläjä, aina kotona oleva perheen jäsen. Suuri synti olisi kissan tappaminen. Omaa kissaa ei koskaan itse tapeta, ja kun se kuolee, haudataan se metsään kauas talosta, etteivät koirat saa sitä raadeltavakseen.
Ja niinkuin muillakin perheen jäsenillä, on kissallakin oma nimikkohärkänsä, kass-jierkki, kissanhärkä. Sitä vaalitaan aina mitä parhaimmin, sillä jos kissanhärkä joutuu hukkaan, menee sen mukana koko talon poro-onni. Uusi härkä kyllä nimitetään kissalle, mutta se ei ole enää entisen arvoinen.
Lappi on ammoisista ajoista ollut kuuluisa noitien, velhojen ja myrrysmiesten, salaperäisten tietämysten ja taikatemppujen maa. Siellähän ne, Tuli-Lapin tunturimaissa, ovat aina kaikkein mahtavimmat tietäjät, noidat ja noitain noiduttajat asuneet, suuret lovinoidatkin, jotka laulaen ja noitarumpua, kobdasta, kumisuttaen loitsivat itsensä loveen, tainnostilaan ja silloin suuria tekoja toimittivat. Lovessa makaavan noidan henki saattoi hirveissä pyörremyrskyissä ja rytisevissä tuulispäissä ja noidanpuuskissa huimasti riehkaista vaikka yli koko maailman.
Ei ole kaukainen Kuollan-Lappikaan suinkaan muita huonompi ollut. On sielläkin, suurissa sydänmaissa ja aavan Jäämeren hyisillä rannoilla, aikoinaan ollut tietäjänsä ja mahtajansa. Mutta ne entisajan suuret mahtimiehet ovat jo aikoja muuttuneet maan mullaksi ja lepäävät nyt jossakin jokirannan taikka järvensaaren kalmistossa. Ja nykyisen ajan tietäjät, nojhtit, ovat vain heidän heikkoja jälkeläisiään, samaa verta kyllä ja saman hengen lapsia. Mutta uusi aika toisine tapoineen ja uusi usko omine tietäjineen on niin paljon erämaiden henkeä turmellut, ettei siellä enää entisajan suurtietäjiä saata syntyä, eikä elää, vaikka syntyisikin.
Semmoisia Lapin suurnoitain viimeisiä jälkeläisiä on Kiurun Meetrej, seitsenkymmen-vuotias Nuortin koltta, joka kesäaikana asustaa Hirvasjärvellä, Suomen rajamailla. Hän on erämaan kansan lääkäri, joka osaa parannella kaikenlaisia kipuja ja tauteja; hänen apuunsa metsänkävijätkin turvautuvat, kun pyynti ei tahdo onnistua, ja samoin kysyy häneltä kalamies neuvoa; tarvitseepa poromieskin äijän tietoja. Entistä lovinoitaa on Meetrejssä vielä sen verran, että hänen useinkin täytyy heittäytyä nukkumaan, ennenkuin voi antaa neuvoja ja vastauksia avunetsijäin kysymyksiin. Niin tulivat Nuortin koltat kerran Meetrejltä kysymään, mikä on syynä siihen, että ovat menettäneet hyvän pyyntionnensa. Meetrej pani nukkumaan ja sanoi sitten herättyään, että olette varkain käyneet Akkalan miesten pyydysmailla hirvenajossa, ja siitä on onnenne mennyt. Mutta ankarat maksut ottaa ukko avunannostaan. Niinpä vaati hän Vaiskin Uontreiltakin, päästettyään hänet kamalista tuskista, että ukko-pahan oli työnnettävä hänelle joka vuosi paras poro, vieläpä sallittava äijän maata hänen vaimonsa vieressä aina, kun hän tuli palkkaporoaan noutamaan.
Nuortijärvelläkin eli vielä takavuosina tietäjäukko, Kornelin Jaahk, pitkä valkeapartainen paljaspäinen äijä. Mutta surullisen lopun sai Nuortin tietäjä pari vuotta takaperin. Tapasi hän kerran parempansa, Kildinin noidan, Patunan luona, Tuulomalla. Tuli siinä silloin tietäjille tinka. Kildinin noita väitti, että jos hän vain tahtoo, ei Patunasta saada ei niin ainoata lohta, ja Nuortin noita tenäsi taas, että saadaan, jos hän tahtoo.