Kelpaa häntä kolttapojan ihastella ja kosia.
Tavallinen kosima-aika on kevättalven arkinen aika, kidda ark, sillä pyhänä paastonaikana ei saa kosissa käydä, eikä silloin häitäkään saa viettää. Ja muuna arkisena aikana ovat koltat erämaissa hajallaan.
Kosimassa, kehtsad [kehtsad merk. suomeksi kysyä] käydessä pitää pojalla olla parhaimmat puvut päällään sekä puhemies, suonn-ponne, suonenpunoja, mukana ja runsaasti viinaa, joskus vielä isä ja äitikin matkassa. Hyvät ryypyt, kolmet ryypyt, tarjoaa puhemies ilman muuta talonväelle ja sitten vasta ilmoittaa asiansa sekä vetää kihlakalut esille: hopeaisen tai kultaisen sormuksen, silkkihuivin ja kirjavan hameen, ja taas työntää ryypyt. Jos kosijapoika on mielivieras, niin kulauttavat kaikki pikarinsa pohjaan, mutta jos ei häntä taloon tahdota, silloin vain pikkuisen huuliaan kastavat ja antavat pikarin takaisin. Siitä saa kosija arvata, että hullusti taisi käydä. Tarjoaa hän vielä ryyppyä kosittavalle tyttärellekin, mutta jos hänkin sen työntää takaisin, saavat kosijat korjata koreutensa ja painua pihalle.
Ja käydä toisessa pirtissä koettamassa.
Mutta saattaapa kosija heittää sikseen koko puuhan ja koettaa seuraavana vuonna uudestaan. Saattaa hän myös parhaimmilla poroillaan komeasti puhemiehineen ajaa kokonaan toisen kylän tyttäriin, joihin on matkoillaan tutustunut, ja siepata sieltä emännän. Niin voivat Lapin tyttäret joutua kaukaisiinkin kyliin nuorikoiksi: Akkalastakin, Imandralta, Nuortijärvelle ja Suonikylään taikka Kildiniin ja Lu-jaurille, ja Suonikylästä taas aina Jäämeren rannoille Petsamoon ja Muotkaan. Mutta useasti löydetään oma omasta kylästä ja pysytään kotikylän suvuissa ja saatetaan sotkuiset sukulaissuhteet yhä sotkuisemmiksi. Sukulaisuuttaan laskevatkin koltat hyvin pitkälle, eivätkä kovin läheiset sukulaiset mene keskenään naimisiin, pikkuserkutkin esim. pitävät toisiaan liian läheisinä naimisiin mennäkseen.
Mutta jos kosijat ovat mielivieraita, korjaa tyttö kihlakalut talteensa, ja siitä päästään sulhasen kysymäviinoja juomaan ja syömään talon hyvyyksiä.
Ja siten ruvetaan hankkimaan häitä.
Joskus kyllä pojan ja tytön vanhemmat valmistavat naimiskaupan, niin ettei pojalla kosimisasiassaan suinkaan ole rukkasien pelkoa. He sopivat keskenään nuortensa avioliitosta, eikä tarvitse pojan silloin muuta kuin käydä kosaisemassa ja sitten ruveta hääpuuhiin.
Morsiamena, kaavsazilla [kaavsaz merk. suomeksi pikkuvaimo] ei häistä ole suuriakaan hommia, jos hänellä vain on omat vaatevarastot kunnossa. Ei tarvita muuta kuin vain pistältää sulhaselle, vuoddamille, vanttuut, ja siinä ovat lahjukset, jotka morsiamen tarvitsee laittaa. Suonenpunojakin on matkassa vain juontipalkalla.
Mutta sitä enemmän on puuhaa sulhasella: pitää heti ajaa Jäämeren rannoille hääviinoja noutamaan. Pari-, kolme-, neljäkymmentäkin suurpulloa ahtaa aikapoika viinaa ja pirtua porokelkkaansa ja ajaa remuten kotiin.