Vaikka sattuuhan toisinaan semmoisitta vaatteittakin, että vihittäviltä, niin sulhaselta kuin morsiameltakin, tahtovat jalat pettää, niin että pitää olla apulaiset tukemassa: ovat pyhään säätyyn aikoessaan, vahvistaneet itseään liiaksi viinalla ja pirtulla.
Vihiltä päästyä lähdetään taas kovaa kyytiä kotikylää kohden lennättämään, kyytimies edellä ja toiset jäljessä. Loppumatkalla lähtee sanansaattaja etukäteen viemään kylään viestiä:
— Nyht puahtte! Nyht puahtte! [Jo tulevat.]
Silloin pamahtaa kylässä laukaus. Ja pogostalta tulijat, jotka sitä ovat jo kankaalla, metsän reunassa vartoneet, ajavat suurella remulla kyläkentälle. Vastaan ottajat ampuvat niin paljon kuin ennättävät, paukuttelevat joka pyssyllä, mitä vain kylässä on. Arat ajokkaatkin kovan paukkeen peloittamina vauhkoina ja hurjina sinne tänne hypähtelevät.
Mutta häätalon portaiden eteen ohjaa sulhanen poronsa, ja siihen syöksähtävät pirtistä heti kummit nuorta avioparia sisään saattamaan. Auttamatta eivät he saa saanistaan kohoutua, pitääpä vielä näyttää muka hyvin vaivaisilta, kun kummit heitä pirttiin taluttavat ja suoraa päätä vievät taas verhon taakse lautsalle istumaan, jossa heidät talvipukimistaan riisuvat.
Kohta on taas talo hääväkeä täynnä, ja alkaa sama syöminen ja juominen, laulaminen ja remuaminen uudelleen, ehkä vielä entistä hurjempana. Nuori pari istuu vain hupun takana, jonne heille viedään syötävää ja juotavaa. Siellä heitä parhaat vieraat käyvät tervehtimässä, pistävät rahaakin kouraan morsiamelle, joka istuu huivin rimpsuinen nurkka huppuna silmillä, eikä tervehtäessä ojenna kenellekään kättään.
Kun on annettu vieraiden koko päivä talossa remuta, niin jo illalla pöydässä istuttaessa kaadetaan viinapikari kyljelleen ja sanotaan:
— Viina on loppunut, syöty leipä ja suola!
Se on merkki, että nyt ovat päivän ilot lopussa, ja jäljellä on enää vain noorrom-poord, rahankeräyspöytä. Sulhanen ja morsian ilmestyvät esiripun takaa ja yhdessä kantavat tarjottimella viinaa vuoron perään kullekin vieraalle, kumartavat vain, mutta eivät puhu sanaakaan. Vieras juo pikarin tyhjäksi ja panee tarjottimelle rahaa. Ken panee ruplan, ken kaksi, kolme ruplaa, ken taas viskaa viitosenkin. Joku naisista antaa huivin, toinen pistää saippuaa, kolmas villanyytin, jopa joku emäntä lupaa lampaankin, ja poromies sanoo antavansa poron. Ja saattaapa suuri poroisäntä tehdä niinkin komean lahjoituksen kuin teki Vaiskin Evvan, joka palvelustyttönsä häissä joi ja lupasi ja sitten myös antoikin kokonaista kymmenen poroa.
Lahjoituksen jälkeen kaadetaan vieraille vielä muuan ryyppy, lahjapikari. Sitten on kaikki lopussa, ja sulhanen ja morsian menevät taas huppuunsa.