Kouri elelee umpilammikoissa, esim. pitkässä kapeassa Nuottajärvessä ja syvässä Sunin järvessä, ja kutee keväällä jään lähtiessä. Järvissä ne kokoutuvat rantavesille päivää paistattamaan ja niitä pyydetään rysillä. Ennen vanhaan oli Nuottajärvestä koetettu nuotalla koureja pyydystää, mutta oli aina ollut nuotanperä auki, kun se oli saatu ylös. Siitä huomattu, jotta haltija ei salli vetää, ja heitetty pois se pyynti.
Lahnaa saadaan joskus "joku immeeksi".
Kalanpyydyksiä on luotolaisilla verkot, potkut, rysät, rääsyt, pöhnät ja nuotat.
Verkkoja on maivaverkko, joka on tavallisesti 3 kyynärää korkea, 20 syltä leveä ja "12 kertaa korttelia" s.o. 12 solmuväliä korttelissa, silahkaverkko, 6-8 kyyn. kork., 20 s. lev., 9 1/2 sv. kortt., siikaverkko, 2 kyyn. kork. 20 s. lev., 5 sv. kortt., siikapotku, 2-3 kyyn. kork., 20 s. lev., 3 1/2 sv. kortt. Lohiaijat, 200 s. pitkät, lohipotkut, 10-12 s. pitk., ja hankarit, 6-7 s. pitk., ohjaavat lohia lohikatiskoihin, -karsinoihin ja -rysiin. Rysillä pyydetään kaikkea kalaa, mitä meri voipi antaa. Rääsyt, hylkirääsyt, myös hylkiverkot, ovat "4-syltäsiäkin korkeuvesa", 10 s. lev., solmuväli on 6 tuumaa. Pöhnillä, rysänkaltaisilla pikku pyydyksillä, "ei pyyvetä mittää muuta kun ahaventa"; saadaan kyllä myös särkeä, seipiä ja haukeakin. "Se ei ole pakko pyyvys, eikä sinne ole pakko mennä. Ahaven menee sinne itestään, miksi se mahtaneekin mennä." — Isollanuotalla pyydetään talvella jään alta siikaa ja maivaa ja mitä vain sattuu siihen tarttumaan. Entisaikaan oli isonuotta vain noin 6 syltä korkea ja satasen syltä "ympäri", ja sitä vedettiin vain syksyllä, "kun jää alakoi lahtivesisä". Mutta nyt ovat isotnuotat 15 syltäkin korkeat ja pari sataakin syltä ympäri ja vedetään niillä syvät ja matalat. Nykyään on Luodolla kaikkiaan 11 isoanuottaa.
Metsästyksestä.
Suuria metsänpetoja ei Luodolla ole. Karhu lienee tuskin milloinkaan vieraillut. Mutta susi on aina silloin tällöin talven aikana pistäytynyt luotolaisten navetoita kiertelemässä ja koiria hätyyttelemässä, noin 4-5 kertaa vanhojen ukkojen muiston aikana. Vaan luotolaiset eivät ole halunneet sutta kesäasukkaakseen, pois ovat harmaaturkin ajaneet, ellei itse ole ymmärtänyt lähteä. Pantiin keväällä, kun meren jäät jo olivat telikkona, toimeen yleinen suenajo. Nimismies kirkossa kuulutti ja joukottain miehissä ja naisissa lähdettiin ajoretkelle. Kulettiin ensin Hanhiset, Syökarit, sitten tultiin pääsaarelle ja yli koko saaren ulottuvassa rivissä, muutama syli vain ajajan väliä, lähdettiin menemään Santosta kohden. Siinä kun oli elämää ja meteliä! Huudettiin ja hoilattiin, roilotettiin torvia ja räikytettiin puita ja koirat haukkuivat ja pyssyt paukkuivat ja muutamat miehet hevosilla ratsain laukottivat "kahakäteen". Aseina oli kankea, seivästä, korentoa, kirvestä ja minkä mitäkin, pyssyjä tietysti niin paljon kuin kylästä löytyi. Melskaten ajettiin susi Santosen huikkuun — oli, mokoma, niin viisas, jotta nakkoi mutkia ja laukkoi puiden ja pensaiden suojissa, ettei saatu ammutuksi — ja siitä telikkoon meren selälle, "jotta eikö se hukkuisi". Jäätiin vielä vahtiin, ettei päässyt takaisin. Ja jäniksiä hätäytyi myös ajajien eteen joukottain. Niitä kun ammuttiin, jopa lopuksi käsinkin kaappailtiin. Viimeinen susiajo muistellaan tapahtuneen kuutisenkymmentä vuotta takaperin. Suden oli silloin muuan mantereen kerjäläisukko noitunut Luodolle. Oli mielestään saanut muka liian vähän armopaloja, kun oli pois lähtiessään uhkaillut: "kyllä vielä muistatta… kyllä olisitta paremminkin antaneet!" Ja sitten se olikin susi saapunut. — On kyllä sen jälkeenkin susia käynyt, mutta eivät ole kesäasukkaiksi pyrkineet.
Ahmakin kuuluu Luodolla useana talvena pistäytyneen, samoin ilvessusi on joskus käväissyt. — Kettuja on Luodolla paljonkin. Pyytävät niitä rautasangoilla. Järvelän Jaako oli aikoinaan ollut ahkera ketustaja, kymmenenkin kettua oli joskus samana talvena saanut. Pirkolan äijä, Ketolan Juuso ja Jähti-Sipo olivat myös monelta ruskeanahalta turkin riistäneet. — Jäniksiä on ollut aina varsin runsaasti. Haavikoista ja koivikoista niitä ansoilla poluilta pyydystettiin talvisin sekä syksyllä aidanraoista "laihomusjäniksiä". — Poro tulee mantereelta Luodolle "tuhkatiheään". Talvella tulevat ja menevät, mutta jäävät joskus kesäksikin. — Oravaa ei ole koko Luodolla.
Hylettä tuntee luotolainen kolme eri lajia: isohyle eli kraaseli, pikkuhyle ja tavallinen hyle. Hylkeenpyynti on tuottavimpia pyyntejä. Sitä on harjotettu jo vanhoista ajoista asti sekä verkoilla, hylkiverkoilla l. rääsyillä ja hylkipyssyillä.
Tavalliseen verkkoon kun hyle käy tai rysään, repii se ja raastaa koko pyydyksen sen tuhannen riekaleiksi. Joskus kyllä sattuu, että se kalojen jälessä rysään joutuessaan ei huomaakaan, mihin on erehtynyt, vaan innoissaan syödä hoseltaa kaloja sen kun ehtii, niin kauvan kun huokumisen väliä kestää. Kun se sitten viime hetkessä aikoo nousta ylös hengittämään, ei sillä enää olekkaan ilmaa rysän repimisajaksi, ja niin sen täytyy hukkua. Hyleverkot tehdään vahvoista rihmoista, neljä syltäkin korkeiksi, kymmenisen leveiksi, sillä "sen paree rääsy, mitä alavampi". Niissä ei ole alasella paulaa eikä painoja, ylisellä vain paula sekä kohoina parikortteliset kuusiset hiilelle poltetut puupalikat, pullokapulat. Tämmöiseen verkkoon kun hyle menee, sotkeutuu se moneen silmään, kiertää ja käärii verkon ympärilleen niin, jotta "se sitten on lujasa". Pullokapulat on se kaikki niskapuolelleen kasannut. Tottumaton ei osaa verkkoa edes irrottaa saaliista. Verkkopyyntiä harjoitetaan syksyllä, kun perät jäätää ja hylkeet "pakkautuvat maihin". Hyle haluaa maata jäällä ja missä se sitä näkee ensiksi, sinne se ui ja nousee ylös. Sinne viritetään verkot ja saadaan joskus 5-6, jopa 10:nkin hylettä samalla kertaa.
Ampumalla pitkillä hylkipyssyillä, joissa on peukalon mentävä reikä ja jotka kantavat 200 askelta ja ylikin, pyydetään hylkeitä sekä syksyllä jään tullen että varsinkin keväällä, kun jäät rupeavat sulamaan. Kun jäät vielä ovat paikoillaan, mutta on jo lumen pinnalta pois suvennut, varustautuvat pyyntimiehet vaaralliselle retkelleen. Eväitä varataan useiksi viikoiksi, leivät, lihat, voit, suolat, tupakat. Leivät ovat paksuja, 3-4 korttelia leveitä merileipiä, vitsoilla puukehään nidottuina, jotta olisivat mukavammat liikutella. "Kolome leipää kun oli, niin oli kuukauveks toista syömistä." Ottavatpa vielä mukaan tervaksia polttopuiksi ja keittovehkeet. Päälle puetaan valkeat vasikannahkaiset hylkiturkit ja jäniksennahkalakki päähän. Pyydysvehkeitä varataan paitsi pyssyä, hylkipiikki, metrin pituiseen varteen kiinnitetty keihäs, jossa on litteä, noin 1 1/2 tuumaa leveä, väkäkylkinen lehtiterä, sekä nelisen metriä pitkä rautapohjainen, suksen mallinen, 3-4 tuumaa leveä ajopuu. Vesillä liikkumista varten tarvitaan iso purjevene, millä voidaan suuret selät halkoa ja saalis kuletella, sekä pienempi vene, jolla jäiden välissä pyynnissä kuleskellaan. Varataan vielä parin metrin pituinen, 4-5 korttelin levyinen vahva, mutta keveä merikelkka, jolla saatetaan saalista jäällä vedätellä.