Hevosella viedään pyytäjät — väliin liittyy seitsemänkin miestä samaan joukkoon — meren selälle, sulien vesien lähimaille länttä taikka merituulta kohden. Väliin täytyy kulkea pari peninkulmaa ja ylikin, ennenkun "säivilöitä" tavataan. Silloin kyytimiehet palaavat takaisin ja rohkeat pyytäjät jäävät onneansa koettamaan.
Sinne meren selälle asetutaan. Tuetaan iso vene "kohalleen" ja tehdään sen päälle purjeista ja telttavaatteista telttapuiden varaan teltta ja pidetään sitä majapaikkana. Retkeillään siitä ympäri selkiä, etsitään ja ammuskellaan hylkeitä, joita toisinaan kymmenittäin, joskus sadottainkin nousee säivilöiden reunoille päivää paistattamaan. Alta tuulen niitä lähestytään ajopuulla mahallaan maaten, ajopuun kahveliin kiinnitetyn, valkeasta vasikannahasta tehdyn suojan takana. Pyssy on haarukkain varassa valmiina suojan tähystysaukossa. Kun vaanija on päässyt "ampumapuin" päähän, silloin pyssy pamahtaa. Sitten kiireesti saaliin luo, ettei se ennätä heittäytyä mereen ja upota, jos ei luoti ole kuolettavasti sattunut. Varrotaan ja etsitään sitten uutta saalista ja taas pamautetaan. Kelkkaan ladotaan hylkeet ja vedetään "ison turvan tykö". Säivilöt pikku veneellä soudellaan.
"Isolle turvalle" jää aina vuorostaan joku miehistä "kojin vahiksi". Pyssy on hänelläkin, että voi hylkeen kellistää, jos se sattuu lähimaille erehtymään.
Kun saalis loppuu yhdeltä paikalta, siirrytään toiseen kohtaan pyyntiä jatkamaan. Ja niin mennään jääteliltä jäätelille, aina isoimmalla majapaikkaa pitäen. Joskus voi tapahtua, että saadaan jäätä myöten vetää isoa venettä pitkät matkat. Kevään kuluessa selkäjäät ajelehtivat ympäri aavaa merta, milloin sinne, milloin tänne, mihin tuuli milloinkin työntelee, samalla niitä pienemmiksi palotellen. Ja päiväkin sulattelee jäitä, ohentelee ja vähentelee. Mutta viikkomääriä kellivät pyytäjät merellä ja kartuttavat saalistaan. Joskus saadaan hylkeitä niin runsaasti, että pitää "risata" osan saaliista. Otetaan hylkeestä vain traani ja nahka, liha heitetään mereen. Osan hylkeenlihaa kyllä käyttävät pyytäjät ravinnokseen.
Vasta sulien vesien aikana, kesäkuulla palaavat pyytäjät takaisin. Hyvin onnistuneelta retkeltä voidaan tuoda kymmeniset saaliit — kolmimiehinen joukkue kerran tuonut 90 hylettä. Mutta ovatkin hylkimiehet olleet jos jossakin. Pohjatuuli on voinut työntää heidät etelään, jopa niin, jotta "Raumanmeren kurkku näkyy", mutta sitten taas on etelätuuli saattanut antaa saman kyydin takaisin.
Kotona vasta rasva nahasta "hyyetään", leikataan irti pitkiin "teleihin" ja myydään Ouluun. "Päärahaa" saavat hylkeestä nykyään 5 markkaa kappaleelta. Liha käytetään ruuaksi, paistetaan, kun on ensin muutamat vuorokaudet vedessä liotettu. Räpylät, kädet ja pää maistavat parailta. — Syksyllä on hylkeessä aina 3-4 tuumaa paksu rasvakerros, 4-8 leiviskää painava. Talven kuluessa se paljon laihtuu.
Metsälintuja, teerejä, mettoja, koppeloita ja mettikanoja, pyydettiin ennen ampumalla, ansoilla ja satimilla. Ansoja viritettiin puiden alle metsään, yksinkertaisten pystövarpujen väliseen lankaorteen, taikka kumpulapaikkoihin laitettiin vihejä ja niiden väliin haarukka ansoineen. Satimia, raskaskattoisia, viritettiin metsäpoluille. Pyydysten luo ripoteltiin marjoja, koivunurpia, syöttivarpuja linnuille petteeksi. Hanhinen oli ollut ennen Luodon paras pyyntimaa. Siellä muutamilla linnustajilla oli ollut ansoja oikein sadottain. — Pyytä ei Luodolla enään ole, mutta ennen vanhaan on sekin ollut. Myös peltokanoja on vielä hiljakkoinkin joku parvi lennellyt.
Vesilintuja on Luodon rannoilla ja metsälammissa koko paljon. On sorsia monenlaisia: haapanaa, tavia, telkkää, lapasuorsaa, uittia, punajalkaa eli kirsisuorsaa. Ja meren rannoilla kahlailee kukkosia (suokulainen), tyllejä, kuoveja, pliiskejä (rantaharakka), kurkejakin, vesien päällä liitelee kirkuvia kajavia, loukeita ja tirroja, veden pinnalla uiskentelee meriteerejä, merimettoja, haahkoja ja koskeloita ja silakkamiesten seurassa meren kareilla viihtyy pieni musta risko, silakoita hänkin pyydystellen. Mutta aavalla meren selällä arkana asuskelee komohanhi, jolla juuri parhaimman kesän aikana on "satoaika". Varkain uskaltaa se vain yön seutuna käydä rannoilla syömässä. Syksypuoleen, kun Pohjan perän retkeläislinnut palaavat, on elämä rannoilla vielä vilkkaampaa. Kiljuhanhet saapuvat suurissa parvissa, viisikymmenisissäkin, ja edestakaisin rannoilla lentelevät. Muutamia viikkoja viipyvät ja sitten taas pohjosen puhaltaessa jonakin aikaisena aamuna lähtevät etelää kohti. Perttulin aikoina tulevat jalot jouttenet kymmenlukuisissa parvissa ja majailevat varsinkin Takarannan pitkillä aavoilla hiekkasärkillä. Ne viipyvät myöhäiseen syksyyn saakka. Vielä myöhäisempään viipyvät pienet haikeaääniset allit. Ne vitkailevat niin hiljasin, kun vain vähänkin on jäätiköillä sulia allikoita, "semmosia pläsejä". Niissä vielä yrittävät uiskennella ja monasti jäätyvät siivistä ja jaloista kiinni ja saavat kurjan kuoleman. Sanovat, jotta lintu on ollut niin lihava, ettei ole päässyt lentoon.
Keväällä taas, kun valonaika lähestyy ja Lappiin kesä, palaavat muuttolinnut Pohjolaansa, ja useat käyttävät Luotoa majapaikkaansa. Joutsenet tulevat jo niin aikasin, ettei meri ole vielä aivan sulana, ja viipyvät vain vähän aikaa, mutta kiljuhanhet tulevat pääskysen keralla ja muutaman viikon rannoilla lepäilevät. Samoin muutkin Lapin matkalaiset, jotka sulan veden aikana ovat liikkeellä. Keväällä ne saavatkin rauhassa lepäillä, mutta syksyllä on toisin. Joka niemen nokasta, joka lahden pohjasta on tuliluikku uhkaamassa. Ja tuon tuostakin pyssy pamahtaa ja surmaava luoti vierailevaan matkalaisparveen viheltäen lennähtää. Moni komea hanhi henkensä menettää, moni valkea joutsen joutuu surmilleen, puhumattakaan pienemmistä vesilinnuista.
Entiseen aikaan käytiin keväällä hylkipyssyillä joutsenen ammunnassa oikein hevosissa ja miehissä. Varustettiin korkeat laidat rekeen ja hevonen eteen ja ajettiin joutsenten lähettyville. Suitsimies makasi reessä piilossa ja ajoi ja pyssymies makasi reessä piilossa ja oli valmiina ampumaan. Niin ajettiin ja ajettiin hiljalleen ja tultiin joutsenia lähemmäksi ja lähemmäksi. Eikä lintu hevosta niin vaaralliseksi arvannut. Kun oli päästy sopivalle paikalle, pysähtyi hevonen hiukan ja pyssy pamahti ja valkea lintu, joskus kaksikin kaatui.