Antoi emäntä myös kullekin voiosansa, "voikliiningit" lautaselle. Voiosan, noin "naulan telin", piti riittää joulun pyhät ja sai sen syödä tai myödä. Lapset sitä kyllä säästellen söivät, jotta kestäisi kauvemman aikaa ja sen sijaan salaa "krookkivat" toistensa osia. Karjanviljaa, maitoa, ei jouluaamuna nautittu, olutta otettiin sen sijaan. Ja "viinaklasi" oli pöydällä, puolen kannun pullo ja pikari vieressä tai lippi. Viinaryypyn antoi isäntä jokaiselle, "sikiöinkin" piti maistaa. Isäntä sanoi: "maistetaan nyt Vapahtajan tulijaisia! Nyt se on syntynyt, joka meijät vapahti." Sitten otettiin ryypyt, ja "ne oli niinkun Jeesuksen varpaisia".
Emännät ja isännät muistivat lehmiä ja hevosiaankin, kävivät antamassa kullekin viinalla voidellun limpunviipaleen ja sanoivat: "nyt on joulu!" Ja kynttilän sytyttivät palamaan sekä talliin että navettaan. Koko joulun pyhinä ei piika saanut käydä navetassa, emäntä itse hoiti eläimensä. Jouluna ei lehmille annettu juotavaa: sitten kesällä on lehmillä niin halu metsästä kotiin, kuin on jouluna jano.
Kirkkoon lähdettiin jo klo 5-6 aikana. Läheltäkin, kilometrinkin päästä piti hevosella komeasti karauttaa kelloissa ja helyissä ja "silimikot" reen perällä. Joka hevosella oli mentävä kirkolle. Jos ei ollut ketään lähtijöitä, niin "vaikka tyhyjänä pantiin toinen hevonen jäläkeen juoksemaan". "Jos ois korpin valta, niin ei ois yhtään hevosta kirkolla jouluna. Mutta kun menee kirkolle, niin paha poistuu", oli muuankin isäntä arvellut. Ja kirkossa oli ihanaa. Kynttilät vilkuttivat kattokruunuissa, seinätaakoissa ja puutaakoissa penkkien karmilla. [Yöllä kyllä jo 12 aikana olivat männingäiset kirkossa "ilmineeranneet", kuten heidän tapansa on.] Pappi oli komeimmassa messukasukassaan, kaksikin pappia yht'aikaa alttarilla, ja väkeä oli kirkko täynnä. Ja sitten kun kirkosta lähdettiin, niin siinäkös kilpaa laskettiin, ja mies se, joka meni kaikkien edelle.
Kotiin oli jäänyt vain vanhat äijät ja ämmät sekä joku nuori ihminen uunia lämmittämään ja ruokaa laittamaan. Ja vanhat äijät ottivat virsikirjansa ja veisasivat, jotta "Piltin synnytti Betlehem". Ruuanlaittaja pani eilisiltaisen puuron paistumaan sekä valmisti kalakeittoa taikka lihapottuja. Kaikki kyllä eivät oikein joululihoista välittäneet: "Jeesus kun on syntynyt jouluna, jotta ei häntä sen lihan nimesä syyvä". Puoliselle käytiin, kun oli kirkosta tultu. Särpimenä oli taaskin jouluolutta vanhan kansan kannellisissa korvakannuissa, ja se oli niin väkevää ja vaahtoavaa, että "oikein kähisi ja meinasi päähän mennä, kun enempi joi". Aamullista juustoansa olivat lapset säästäneet ja sitä puoliseksi uunissa "kirventelivät".
Puolisen jälkeen levähdettiin ja luettiin päivän evankeliumia ja epistolaa. Talon vanhin tavallisesti luki, muut kuuntelivat. Kylään ei menty eikä vieraita odotettu.
Iltapuolella emännät pistivät makkaraa uuniin ja kun lypsyltä tulivat, panivat pataan maitoa ja piimää sekä olutta sekaan, ja se oli olutjuustoa. Sitä sekä makkaraa syötiin iltaseksi.
Joulukuusi on vasta ollut tunnettu parisenkymmentä vuotta, mutta nurinturkkiset joulupukit pelottelivat lapsia jo entisaikanakin.
Tapaninpäivänä taas ajettiin hevosilla helyissä kirkolle. Mutta sitten iltapäivällä mentiin "Tapania ajamaan". Vanhemmat ensin vähän lasten kanssa ajelivat, veivät sitten lapset kotiin ja lähtivät yksikseen ajelulle. Ja nuoret miehet myös ajelivat. Kilpaakin välistä ajettiin, että "kell' ois paras hevonen". Kirkon ja Kniivilän väliä taikka Kirkkojärven jäätä "kahtaa kättä" lasketeltiin. Ja kulkusia oli ja aisakelloja ja pikkutiukuja, "mitä piti löytyä helyjä ihimisellä", ja niitä oli, "jotta se oli koko remakka se". Taloon kun mentiin, niin kysyttiin: "löytyykös sitä Tapania?" Isännät taas kehottivat: "tuu maistaan Tapania! Maista meijän olutta, limppua, viskakkua!" Illalla sitten nuoret jo saivat "tanssatakkin".
Tapanin päivänä syötiin aamulla voita, leipää ja olutta, päivällä oli kryynipuuroa ja lihavelliä, illalla pylsyä.
Ensi arkena, viattomain lasten päivänä, ei hyvinkään vielä työhön menty, pidettiinhän sekin vielä pyhäpäivänä. "Kujehnansa" ottivat naiset vain esiin ja navetasta oli palvelijan luotava pyhinä kertynyt joulusonta ulos. Se peitettiin tarkoin tunkioon varta vasten kaivettuun hautaan. Seuraavinakaan arkeina ei mitään raskaampia töitä tehty, "ei kukaan kaatanut puuta pyhäin aikana". Puita oli metsästä tuotu tarpeeksi sekä heiniä niityiltä. Rukkeja ei myöskään otettu esiin. Naiset vain kudoskelivat sukkaa, häkläsivät pellavaa ja korjailivat vaatteita. Miehet kutoivat verkkoa, tekivät astiaa, koria ja muuta semmoista tupatyötä.