Jokapäiväinen hapan reikäleipä joutui syrjään, leivottiin paksuja limppuja "sihatuista" jauhoista, imellytettiin ja vielä oluella ja suolavedellä päältä voideltiin, jotta tulivat "maajaampia". Leivottiin myös jästileipiä, sihdatuista jauhoista nekin, sekä viskakkuja, joihin veden sijasta käytettiin makeaa jouluoluen vierrettä.
Huoneet tietysti puhdistettiin: laattiat pestiin, seinät, katot nuohottiin, kaikki "siistattiin". Joskus laitettiin kattoon oljista lankaan pujoteltu joulukruunu, "semmoisia lasten korioja, jotka yhesä langasa riippu, ja kun puhalsi, niin alko pyöriä".
Joulun alusviikolla "ajoi" lukkari kappojaan. Kapan pari sai talosta, lisäksi vielä limpun ja ryypyn. Samalla hän myös keräsi joulukirkossa poltettavat kynttilät, isommista taloista kaksi kynttilää, pienemmistä yhden. Pikkulukkari eli unilukkari kävi niinikään joulun alla saataviaan kantamassa. Oli hänellä toisinaan matkoillaan "potelli" mukana, johon kaadatti talosta tarjotun ryypyn: "mull' ei oo jouluna viinaa, jos ma nyt kaikki ryyppään. Pankaa tuohon klasiin se ryyppy!" Ja niin sai jouluviinat. Pappi myös "kuulutti" saataviaan. Ne oli vietävä pappilaan, kalat, lihat, villat, kynttilät.
Joulun edellä myös köyhät kulkivat taloissa "jouluvaroillaan" saaden hyviltä emänniltä lihaa, leipää, kalaa, pylsyä ja muuta hyvyyttä "oikein töskältä".
Aattoaamuna noustiin aikaisin ylös, jotta ehdittäisiin kaikki saada valmiiksi. Miehet lähtivät puiden tai heinäin hakuun, naiset hääräilivät kotihommissa. Kaikki joulupäiväin tarpeet oli jo aattona tuotava sisään. Aitasta tuotiin lihat, makkarat, pylsyt, juustot, leivät, voit, jauhot — eläintenkin jauhot — kaikki tuotiin "kotihuoneisiin". Aitassa ei saanut joulunpyhinä käydä. Potut "krapattiin" pyhiksi, ei pyhinä saanut veistä pidellä. Puita ja vettäkin kannettiin sisään, ettei niitäkään tarvinnut pyhinä noutaa. Ja itse isäntä hakkasi aattona paistilihan kappaleiksi. Karjakodassa myös jo aattona laitettiin valmiiksi lehmäin jouluruuat, tehtiin ammeeseen peltoheinistä hauve, jotta ei joulupäivänä tarvinnut kodan muurissa valkeaa polttaa. Aattonakaan ei kodan muurissa poltettu kuin yhdet puut. Katsottiin vain hyvin pitkiä puita ja niitä sitten sen mukaan kuin paloivat työnnettiin uuniin.
Aattoiltana pirtti laastiin ja vietiin rikat lammaskarsinaan. Siitä lisäysi hyvin lampaita ja, jos rikat olivat kovin mustia, lisäysi enemmän mustia lampaita. Sitten tuotiin sisään vankka olkikupo ja levitettiin laattialle, isompiin pirtteihin 2-3:kin kupoa. "Kun Jeesuskin on pahnain päällä syntynyt, niin se oli sen merkki." Olkien tuominen oli lapsista varsin hauskaa. Siinä kun "runsuilla leekattiin" ja temmellettiin! Tehtiin oljista pitkä "patukka" ja oltiin paistisilla. Yksi kävi tuolille istumaan silmät sidottuina ja koetti tavata patukalla toisia, jotka kävivät häntä nykkimässä. Keneen patukka sattui, sen piti vuorostaan käydä tuolille nykittäväksi. Olet saivat olla laattialla joulu- ja Tapaninpäivän sekä vielä yhden arkipäivänkin. Sitten ne vietiin lammaskarsinaan.
Aattoiltana keitettiin kryynipuuro ohraryyneistä. Itse puuro säästettiin huomiseksi ja piti sitä olla vielä Tapaniksikin, mutta heitettiin sitä vähän pataan ja keitettiin siitä maitovelli, joka kalakeiton kumppanina aattoiltana syötiin. Syötäessä oli pöydällä paksu, lehmänemättimeen valettu joulukynttilä, lamppu, "taakana" pyöreä pölkynpalanen. Pärettä ei jouluna saanut polttaa, jos tahtoi pellon säästää kesällä nokipäiltä.
Saunassa käytiin illalla vasta sitten, kun kaikki oli saatu valmiiksi joulua vastaan ottamaan. Sitten oli juhla ovella, "aatto juhulaa korkeampi".
Aikaisin noustiin jouluaamuna ylös ja kynttilät sytytettiin pöydille akkunain eteen, jopa joskus tuvan lakkaankin akkunalle palava kynttiläinen vietiin. Emäntä jakoi talonväelle juusto-osat, kelle puolen, kelle neljänneksen, kelle mitäkin antoi, kuten sanottiin:
"Osan Ollille, palan Paavolle, pikku palan Pekka raavolle."