Niin muuttui viinan saanti Ouluun. Ennen oli sitä sinne myöty, nyt ruvettiin sieltä ostamaan. Saatiin taas sinne maksaa 80 penniä "halstoopilta".
Koittelivat myös muutamat yritellä salakeittoa. Parikin miestä laittoi kauvas kylän takalistoille männikköön keittovehkeet ja laskivat viinaa entiseen tapaan. Mutta useammat kerrat heidän tehtaansa hävitettiin, ja lopuksi joutuivat keittäjät itsekkin oikeuden käsiin. Tuotiin myös salakeittoviinaa Lumijoelta ja Siikajoelta, siellä kun suurissa metsissä entisaikaan viinaa valmistelivat. Paljon myös Ruotsin puolelta kesällä "luntreijattiin" ruotsalaista viinaa.
Juhla- ja merkkipäivät.
Tuomaasta alotti vanha luotolainen viikottaisen ajanlaskunsa:
"Tuomaasta kuusi Kyntteliin,
Kynttelistä kolome Mattiin,
Matista neljä Maariaan,
Maariasta viisi Valapuriin,
Valapurista kolme Erkkiin,
Erkistä viisi Juhannukseen.
Juhannuksesta viisi Jaakoon,
Jaakosta viisi Perttuliin,
Perttulista viisi Mikkeliin,
Mikkelistä viisi Kekriin,
Kekristä seittemän jouluun,
— Praahesta kaheksan Ouluun."
[Lopussa loppusoinnun aiheuttama leikkisutkautus tarkoittaa: Raahesta 8 penink. Ouluun.]
Tuomashan se joulunkin, vuoden suurimman juhlan, pimeän talven ilon ja valon juhlan toi tullessaan. Siksipä lapsetkin sitä odottelivat ja hyppelivät ja lauloivat:
"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuuti pois sen viepi."
Pitkät ajat jo joulua varten tehtiin varustuksia. Kotipolttoviinaa siksi säästettiin, joulukynttilät kastettiin, lahdit tehtiin, tuoreet kalat pyydettiin, "prykättiin" jouluoluet ja leivottiin joululeivät ja joulujuustot aitan laariin tallennettiin. Juustot, leipäjuustot ne piti olla jouluna joka mökissäkin. Niinpä tavattiin sanoa:
"Joulu tulla jollottelee juustokämpäle kainalosa."