Kirkossa voi pääsiäisaamuna nähdä "joutavaa väkiä". Piti vain heti, kun ovet oli avattu, ennen muita ehtiä kirkkoon ja perästä kirkkoa vasemman kainalon alatse katsoa oveen päin. Silloin näki niitä, mutta heti kun kello soi, ne katosivat.
Pääsiäisyönä katsoivat tytöt onnenpeiliin. Pantiin kaksi peiliä vastakkain ja kynttilät kahden puolen ja katsottiin peiliin ja nähtiin siellä vastainen sulhanen. Vielä kokeilivat tytöt siten, että asettivat halon yöksi puurantteelle lumeen, jotta se oli juuri näkyvissä, ja halolle kolme lastua, kullakin oma merkityksensä: häät, sairaus, kuolema. Mika lastu siitä yöllä katosi, sitä oli odotettavana, mitä se oli merkinnyt.
Suvipäivät, taikka paremmin niiden väliset yöt, suviyöt, olivat myös vanhan kansan merkkiaikoja. Niitä oli kahdet, ensin Julius, Justiinus ja Tipurttus, sitten Yrjänä, Alperttiina ja Markus. Tiedettiin: "jos suviyöt pakastaa, niin pakastaa joka yölle yheksän yötä, vaikka sitten keskellä kesää, jos ei ennen". Ja "Tipurttina pitäisi olla nöyrä suvisää, sitten tulisi hyvä kesä". — Jotkut vanhat puhuivat ennen 9:stä suviyöstä.
Valpurina kävivät tietäjät aamulla varhain lähteestä taikka "läheojasta" [semmoinen oja on esim. Päätalon luona Ojakylässä, se alkaa "viijestä suonesta kankaalla ja ne suonet saavat alakunsa Joortanista">[ ottamassa Valpurivettä. Se oli "siunaavaa vettä" ja sillä monet viat ja taudit pestiin pois. Vettä ottaessa piti heittää ojaan uhriksi joku pikku raha, ja kun vedellä pestiin, sanottiin m.m.:
"Vesi vanhin veljeksistä, tuli nuorin tyttäristä, mätäs maista, paju puista."
Tärkeä oli myös se päivä, jolloin keväällä karja ensikerran laitumelle laskettiin. Lehmille syötettiin laskiaisvihkoa ja -rieskaa ja lehmäin turpaan pyyhkäistiin tervaa sekä tehtiin tervaristi oikealle ronkalle ja häntäjouhia leikattiin lyhemmiksi. Navetan kynnysalle turpeen peittoon asetettiin haahlat, aitan avaimia ja viikate, joskus keritsimet ja rautakankikin. Ulkopuolelle kynnystä pantiin, niinikään turpeen alle, tulisia kekäleitä. Siitä sitten lehmät laskettiin ulos. Toisinaan asettui emäntä seisomaan tikapuille navetan oven yläpuolelle lehmäin ulos käydessä. Ulos laskettaessa sanottiin:
"Mettä kylmä maataksenne, koti lämmin tullaksenne!"
Illalla kun paimen toi lehmät metsästä, annettiin niille tuliaisiksi suoloilla ja jauhoilla höystettyjä kotavesiä. Samalla toimitettiin paimenen valo. Oli varattu "lämpymät vesimuurit" ja paimen piti saada valetuksi, ja paimen taas puolestaan yritti valajiaan kastella. Jopa tuli valaminen lopulta niin äkäiseksi, että vähän ajan päästä oli koko talon väki saanut keväisen kasteensa. Tätä aavistaen olikin yksi ja toinen pukenut päälleen huonot vaatteet odotellessaan paimenen tuloa. Eikä siitä kastumisesta suuttua saatettu. Mitä kovemmat valajaiset toimitettiin, sitä paremmin lehmät "koko vuojen ajan" lypsivät.
Erkki ja Urpaanus olivat nekin merkkipäiviä. Vanhoilta oli opittu:
"Urpaanus paita päällä,
Erkki turjus turkki päällä",