sekä:
"Kylymä Erkki, hyvä merkki,
lämmin Erkki, paha merkki."
Helatuorustaista tiedetään, jotta "se on niin iso juhula, ettei maan ruohokaan kasva".
Helluntai oli hupainen kesäjuhla, ja silloin pantiin toimeen "niitä kaikkein mahtavimpia tansseja", kutsuttiin paraimpia pelimanneja soittamaan. Pojat kun menivät tanssipirttiin, niin komensivat: "pelimannit peräseinälle ja purppuri ylös!"
Kylvöpäivä, jolloin ohran siementä ruvettiin peltoon panemaan, oli myöskin tärkeä päivä. Isäntä, kun aitan laarista mittasi viljaa säkkeihin, löysi jyväin seasta emännän kätkemän joululimpun, kylvölimpun, piteli sitä ja arveli: "kunhan saataisiin taas tämmöistä eloa nykki!" — "Olihan se semmosta pyyvön tapaista jumalalta." Leipä jaettiin koko talon väelle, samoin juusto sekä makkara, joita emäntä myös oli jouluvaroista aitan laarissa säilyttänyt. Siitä "siunaus paremmin koitti kylyvöille".
Juhannus oli valoisan kesän valoisa juhla. Siksi aina tavattiin kirkkokin pestä ja puhdistaa. Viime kesänä ripille lasketut nuoret, sekä pojat ja tytöt, toimittivat pesun lukkarin valvonnalla. Juhannuksena tavallisesti laskettiin rippilapset ensikerran ehtoolliselle. — Juhannuksen ruokalajeihin kuului makia juusto ja paistetut kalat, jästileipä ja voi. Makea juusto tehtiin vasta lypsetystä maidosta, siivilöitiin sitä pataan, kiehautettiin ja "makovedellä" kokkareihin juoksutettiin.
Kesäjuhlan kunniaksi tuotiin koivu, vankka suuri lehtevä koivu keskelle pihamaata ja koivuun laittelivat nuoret naiset "korioja huiveja" koristeiksi. Tehtiin myös pienistä koivuista pihamaalle lehtimaja.
Nuoret valvoivat koko juhannusyön. Pojat löivät palloa kylän kentällä, jotta kangas kumisi, ja tytöt tuonnempana juoksivat "enkkaa", että kirjavat vaatteet vilkkuivat. Mutta illan kuluessa kävivät tytöt kaikessa hiljaisuudessa "rukiin olokia sitomasa". Leikattiin kolme samasta juuresta kasvanutta kolmisolmuista kortta poikki yhden tasaisiksi, ja sidottiin yhteen punainen, toiseen krööni, kolmanteen musta lanka. Aamulla käytiin katsomassa, minkä langan ruis oli yöllä pisimmäksi "kasonnut". Punainen tiesi iloa, vihreä häitä ja musta kuolemaa. [Toiset sitoivat 4 lankaa, jotka merkitsivät: valkea kuolemaa, punainen iloa, vihreä häitä ja musta murhetta.]
"Ei tähkätöintä Juhannusta
elikkä hiljastuu vuojentulo",
olivat vanhat panneet merkille. Samoin myös sen olivat merkinneet, että "juhannussatteet ne tulee ja niitä on aina peljätty".