Kun aurinko "kahalaa", ei selvästi paista, vähän näkyy, tietää se sadetta ja nöyrää säätä. Kun taas aurinko "torveilee", ottaa semmoiset säteet, tietää se nöyrää ilmaa.
Päivänsappi on, kun "aurinko paistaa kasakkoin kansa". Jos se on edellä, niin se tietää "entistä", jos jälessä, niin "uutista".
Pieni kuun kehä ennustaa isoa nöyrää säätä, mutta iso kehä pientä nöyrää ilmaa.
Minne käsin tähti lentää, sieltä rupeaa tuulemaan.
Keväällä saavat luotolaiset useasti ihailla maannousua, toisinaan "kun maat nousee niin, jotta Kellon karitki näkyy." Se on pakkasten edellä.
Ukkonen on jumalallinen voima, Herran voima. Eikä se kärsi, jotta sitä pilkataan. Kun ukkonen lyöpi valkiaa ja jyrisee, pitää siunata ja olla hiljaa. Eivät lapset saa silloin telmätä eikä juoksennella. Jota varemmin keväällä ukkonen "panee", sitä lämpöisempi kesä tulee. Syksyllä "hiljasin" jos ukkonen jyrähtelee, tulee seuraavana kesänä hyvä vuosi.
Yönpimittäjä lyödä läväyttelee "pitkät aukeimet" öisin ja myöhäisinä iltoina, kun kesän valoisat yöt elokuun lopulla alkavat hämärtyä. Sitä sanotaan yönpimittäjän valkiaksi [Kalevantuli], siitä kun alkavat yöt sitten pimetä.
Tuulista tiedetään, että
"Itä tuopi talaven, itä kesän, itä viimeisen tuomion." "Itä ei heitä ennen tuulemasta kun sattaa." "Lännestä ei saja päälle kuuen tiiman."
Kun pohjoisella pauhaa, niin se tietää, että on tulossa pohjatuuli, ja etelärannan pauhu ennustaa etelätuulta.