Kuikka huutaa pahaa ilmaa.
Kun savu laskeutuu maahan, tulee paha ilma.
Poudaksi sontiainen pörrää, kun se lentää hurraa iltasella.
Kun korppi talvella "klonkkuu", niin se tietää lauhaa ilmaa.
"Pyry pakkasen perästä, pakkanen pyryn perästä." — "Vilu varren kasvattaa, aurinko terän tekee."
Jos minkälaista ilmaa on ylikuulla, niin alakuulla on jo erilaista, kun täysilleen kuu tulee.
"Västäräkistä vähä kesään,
Pääskysestä ei päivääkään."
Sotatarinoita.
Vanhojen luotolaisten kuulemme vielä haastelevan tarinoita muinaisista sotatapahtumista.
Isonvihan ajoista on vielä useita kertomuksia ja muistelmia. Seitsemän vuotta oli isoa vihaa kestänyt, ja ainakin kolmena vuotena olivat Hailuodon asukkaat olleet paossa. Monet olivat menneet Ruotsin puolelle Sanskerin kalasaunoille, ja sieltä käsin salaisin puolin käyneet kotipeltojaan viljelemässä. Muutamat taas olivat kerran olleet piilossa kotisaarella, eräässä syvässä suurien mäntyjen, korkeiden töyrien suojaamassa Hyypänmäen rotkossa, jota vieläkin sanotaan "Pakopirtin rotkoksi". Kerrotaan, että rotko olisi puilla ja turpeilla taitavasti katettu niin, ettei ulkoa ensinkään huomannut piilopaikkaa. Venäläiset olivat kulkeneet siitä ylitsekkin ja arvelleet vain: "tässähän on suo". Lopulta oli kumminkin pakolaiset löydetty ja kaikki surmattu.