Pistipä muuan niittymies, joka oli kyllästynyt Punakorvan lauantaityöhön, heinät tuleen, ja rätisten lensi liekki pitkin kuivaa luokoa. Mutta silloin Konttis-ukko lähti astelemaan poikki luovon ja siihen tuli tyrehtyi.
Punakorvakin sai kuulla tämän noidantyön, ja illalla, kun äijät tulivat rippikirjoitukseen, kysyi hän Konttiselta:
— Milläs voimalla se Konttisen vaari valkean sammutti?
— Ei ole mulla mitään voimaa. Sanoin vain: Isä ja Poika hallikhon valkeaisen, ja siihen se loppui.
Eikä pappikaan siihen mitään mahtanut, kirjoitti vain ukot ripille.
Mutta ulos tultaessa kysäisi Salmen ukko Konttiselta:
— Ekkö sie tee mitään, kun pappi niin sanoi?
— Mitäs mie, kun ei ole hammasta, murahti Konttinen vain.
Syksyllä, tuomiosunnuntaina, tuli pappi Kittilän Kaukosen kylään saarna- ja palkankantomatkalle. Kaukosessa oli silloin pieni kirkko, käräjätupa ja markkinapaikka, "Holmanlinnaksi" sanottu, ja sinne taas piti Kittilän kansan saapua joka talosta sakon uhalla. Punakorva tuli jo lauantaina Kaukoseen, istui asuntotalossaan ja tiedusteli, ketä on tullut kirkolle, onko tultu sieltä ja sieltä. Jo viimein kysyi:
— Onko Salmen äijä tullut? Onko tullut Konttisen vaari?
— Ei ole näkynyt vielä, sanottiin.