Mutta vanhan noitavoimansa Päiviö siinä kaupassa menetti. Ei voinut hän enää loveenkaan laulautua.
— Risti minut rikkoi,
papinkaste painoi!
valitteli hän muistellessaan kadotettua kykyänsä.
Asui sitten Kittilän kirkonkylän ensimmäisinä eläjinä kaksi suurnoitaa, Pietula ja Hannula, jotka aina olivat keskenään sotajalalla. Hannula pani Pietulan karjan metsänpeittoon, Pietula kostoksi noitui Hannulan äijän sonnina maata möyrimään; Hannula nosti käärmeen Pietulaan, Pietula pani karhun Hannulan kantapäille. Ja kaikenlaista muuta kiusaa äijät toisilleen keksivät.
Pietula mahtoi mennä louheenkin ja kalana vesiä matkata, ja Hannula saattoi suurena lentonoitana kulkea tuulispuuskissa. Mutta kerran Pietula laski lohena Ounasjokea, joutui pyydykseen ja menetti pyrstönsä, ja siitä lähtien on Pietulassa ollut jalkavaivaisia. Hullusti kävi Hannulankin lentomahdille. Äijä meni kerran Pietulaan, ja Kitti-emäntä, lapinlähtöinen akka, nappasi äkkiarvaamatta lammasraudoilla äijän otsatukasta suuren tukon. Ei ennättänyt Hannula muuta kuin karjaista:
— Kitko!
Ja otsatupsu oli maassa. Eikä sen perästä äijä enää päässyt lentämään.
Sirkan kylässä asui ennen Konttinen, Kittilän viimeisiä suurtietäjiä, Sirkan ensimmäisen asukkaan, Konttis-raukan jälkeläisiä. Lappalaisten ikivanhoilla pyhillä mailla, kahden tunturin välissä, kauniin Immeljärven rannalla, monet ajat asunut lantalaissuku oli lantalaiseen tietäjämahtiinsa saanut lappalaistakin voimaa. Konttis-raukkakin oli ollut semmoinen tietäjä, että oli muuripadalla soudellut Immeljärvellä.
Konttinen oli myöhemmän ajan tietäjiä, kun jo uusi usko oli ennättänyt Lappiinkin ja kirkko saatu Sodankylään, jossa jo pappikin ja vallesmanni asuivat. Lapinkorpien kansalle oli annettu ankara määräys, että jokaisena rukouspyhänä piti joka ainoasta erämaan asunnosta olla ainakin joku ihminen kirkossa. Vaatipa "Punakorva" pappi vielä, että heinäajan rukouspäivänä kansan piti jo lauantaiksi saapua kirkolle ja yksissä miehin niittää pappilan jokirantaniitty.
Sodankylän kirkolle täytyi Konttisenkin mennä, ja Salmen äijän kanssa yhdessä he tekivät pitkän matkansa. Heti pantiin ukot niittämään, vaikka oli kova helle, Marjatan sunnuntain aatto.